Polkujuoksu eli trail running tai mountain running on juoksuharrastajien suosiossa ja suosiolle ei loppua näy. Markkinoille tuodaan jatkuvasti uusia polkujuoksuun tarkoitettuja varusteita, kuten varustevöitä ja vahvasti kuvioituja vedenpitäviä lenkkitossuja.
Päätinpä itsekin ostaa gore tex -lenkkitossut ja suuntasin paikalliselle luonnonsuojelualueelle hölköttelemään erän äärelle. Olin innoisssani, luontoihminen kun olen. Tutkimusten mukaan pelkkä metsässä samoilu vähentää stressitasoja merkittävästi. Polku nousi heti metsätieltä kalliolle, josta laskeuduin loivaa hakkuualueen kaltaista aukiota pitkin metsän keskellä kohti suota. Olin hengissä, ajattelin, minä elän. Suon reunassa polku muuttui haastavammaksi. Jouduin jatkuvasti väistelemään kantoja ja teräviä kiviä, joita epätasaisella ja mutkikkaalla polulla oli juuri tässä kohtaa erittäin paljon. Tuntui kuin sykkeeni olisi noussut pelkästä esteiden väistelemiseen vaadittavasta keskittymisestä.
Suoalueen ohitettuani vatsani alkoi kurnuttaa. Ilmeisesti epätasainen maasto ja suo-osuudella tekemäni väistämishypyt ja muut liikkeet tasapainon säilyttämiseksi olivat saaneet aikaan jonkinlaisen vatsaväänteen.
Hengitä sisään, hengitä ulos. Askel kerrallaan, kyllä tämä tästä. Yritin hillitä itseni, mutta polun kaartuessa oikealle uuteen nousuun jouduin juoksemaan kannon taakse. Ehdin onnekseni vetää mustat juoksutrikooni kinttuihin ennen kuin sinapin väristä löysähköä ulostetta roiskui mättäälle samanaikaisesti kyykistyessäni. Helpotuksen tunne oli kuitenkin valtava. Mieleeni juolahti heti tarina lapsuudesta, kun isäni kertoi sissien käyttävän puunlehtiä vessapaperina. Kaivoin kyykistyessnä oikean käteni täyteen sammalta ja muuta luonnonainesta, joilla pyyhin takapuoleni. Pyyhkäisystä jäi yllättävän raikas tunne.
Loppulenkki meni rauhallisesti, ja polkujuoksun yhteydessä kokemani ulostuskokemus vahvisti suhdettani luontoon. Tunsin myös olevani omavarainen ihmiseläin, Kokemus oli niin ainutlaatuinen, että muistelen sitä tammikuisena päivänä yli puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Nuo polut ovat nyt lumen peitossa, ja kaipuu takaisin on suuri. Ensi kesänä sitten taas.
Päätinpä itsekin ostaa gore tex -lenkkitossut ja suuntasin paikalliselle luonnonsuojelualueelle hölköttelemään erän äärelle. Olin innoisssani, luontoihminen kun olen. Tutkimusten mukaan pelkkä metsässä samoilu vähentää stressitasoja merkittävästi. Polku nousi heti metsätieltä kalliolle, josta laskeuduin loivaa hakkuualueen kaltaista aukiota pitkin metsän keskellä kohti suota. Olin hengissä, ajattelin, minä elän. Suon reunassa polku muuttui haastavammaksi. Jouduin jatkuvasti väistelemään kantoja ja teräviä kiviä, joita epätasaisella ja mutkikkaalla polulla oli juuri tässä kohtaa erittäin paljon. Tuntui kuin sykkeeni olisi noussut pelkästä esteiden väistelemiseen vaadittavasta keskittymisestä.
Suoalueen ohitettuani vatsani alkoi kurnuttaa. Ilmeisesti epätasainen maasto ja suo-osuudella tekemäni väistämishypyt ja muut liikkeet tasapainon säilyttämiseksi olivat saaneet aikaan jonkinlaisen vatsaväänteen.
Hengitä sisään, hengitä ulos. Askel kerrallaan, kyllä tämä tästä. Yritin hillitä itseni, mutta polun kaartuessa oikealle uuteen nousuun jouduin juoksemaan kannon taakse. Ehdin onnekseni vetää mustat juoksutrikooni kinttuihin ennen kuin sinapin väristä löysähköä ulostetta roiskui mättäälle samanaikaisesti kyykistyessäni. Helpotuksen tunne oli kuitenkin valtava. Mieleeni juolahti heti tarina lapsuudesta, kun isäni kertoi sissien käyttävän puunlehtiä vessapaperina. Kaivoin kyykistyessnä oikean käteni täyteen sammalta ja muuta luonnonainesta, joilla pyyhin takapuoleni. Pyyhkäisystä jäi yllättävän raikas tunne.
Loppulenkki meni rauhallisesti, ja polkujuoksun yhteydessä kokemani ulostuskokemus vahvisti suhdettani luontoon. Tunsin myös olevani omavarainen ihmiseläin, Kokemus oli niin ainutlaatuinen, että muistelen sitä tammikuisena päivänä yli puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Nuo polut ovat nyt lumen peitossa, ja kaipuu takaisin on suuri. Ensi kesänä sitten taas.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.