Olo nykyisessä suhteessa on pelottavan paha. Ihan fyysisesti heikko ja huimaava. Olen sotkenut pääni tällä suhteella ihan täysin..
En tiedä mistä aloitan..tappelin juuri poikakaverin kanssa puhelimessa tunnin.Tai keskustelin ikävistä asioista kyyneleet silmissä..Elämme tällä hetkellä etäsuhteessa viikot, joten asioiden selvittäminen kasvokkain ei onnistu. Yöksi menen nukkumaan nyt riita mielessä, ja koko suhteen tila. Tätä suhdetta on nyt takana reilu vuosi, joku kai sanoisi tätä toipumissuhteeksi, joka alkaa sitten vedellä viimeisiään mutta en haluaisi uskoa siihen.
Ennen tätä suhdetta seurustelin neljä vuotta miehen kanssa joka jätti minut aivan yllättäen vailla selityksiä, jälkeenpäin kuulin että hänellä oli toinen nainen. Poikaystäväni, siis nykyinen seurusteli ennen minua kuusi vuotta tytön kanssa joka löysi uuden miehen. Poikaystävälläni oli erosta melkein vuosi kun tapasimme ja minulla kolme kuukautta. Olin vielä ihan rikki ja pihalla kaikesta kun aloimme treffailemaan, en todellakaan ollut missään rakkauden huumassa vaan lähinnä nautin hyvästä olosta ja rauhallisesta tunteesta jota uusi suhde tarjosi. Turvallisuutta. Poikaystäväni vakuutti minulle olevansa jo aivan täysin yli omasta suhteestaan, kun epäilin olisiko fiksua kahden petetyn lyöttäytyä yksiin jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Minusta itsestäni tuntui, etten pysty kenellekkään mitään tarjoamaan.
Kaikki meni kuitenkin ihanasti ja alku oli loistavaa, kerrankin minua huomioitiin ja tämä uusi mieheni oli ja on aivan ihanan hellä ja kaikinpuolin hyvä mies..mutta maaliskuussa hänen luonaan ollessani tein jotain typerää, hän oli töissä ja menin tutkimaan laatikoita. Typerää minulta, myönnän, mutta olin ihan varma, etten mitään löytäisi. Mutta löysin.. löysin runokirjan täynnä runoja ex-tyttöystävälle,oikein sellaisia rakkautta vannovia ja kaipaavia lässytyksiä jotka oli kirjoitettu eron jälkeen, laatikollisen kirjeitä ja valokuvia, eksän kuvia prinsessakehyksissä, ja kaikkea muuta kamalaa. Siellä istuin yksin asunnossa ja kädet täristen luin heidän love storyaan ja joka sanalla minua vain oksetti enemmän ja enemmän..tästä kaikesta jäi hirveän paha olo joka on vain seurannut tänne asti. Tuntuu etten pääse tästä yli.
Alusta alkaen kun olen tuntenut huonommuutta ja alhaista itsetuntoa tässä suhteessa. Poikaystäväni sanoi alkuaikoina, en tiedä miksi, mutta mainitsi ettei ole aikaisemmin ollut kiinnostunut blondeista, että outoa että kiinnostui minusta..olen siis blondi. Tuosta lauseesta tuli varsinainen mörkö, kun näin eksän kuvan, tietysti tummahiuksinen tyttöhän se oli. Poikaystäväni myöskin mainitsi alkuaikoina pitävänsä laihoista naisista, ja sanoi samantien eksänsä olleen tosi laiha. Itse olen normaali, urheilijakroppainen, voisi kai sanoa, että hoikka. Silti ihmettelin kovasti miksi hän noin sanoi, koska tuo tilanne oli vielä silloin kun oltiin ekaa kertaa yhdessä sängyssä..varmaan uudessa suhteessa on silloin herkimmillään oman vartalonsa paljastamisen suhteen. ja kun tiedän että minulla ei olisi mitään hävettävää, päinvastoin entiseni ovat aina olleet innoissaan vartalostani, mutta tämä jotenkin pysäytti minut..
Nyt kaikki nuo eksän haamut puskee päälle hullun lailla ja tekee minusta hullun. En osaa ajatella mitään muuta kuin kilpailevani eksän kanssa siitä kumpi on parempi. Olen kadottanut minuuteni jonnekkin maaliskuun ja rakkausrunojen välimaastoon. Kuvittelen kuinka yltiöpäisen rakastunut poikaystäväni on ollut ja tunnen jopa välillä pahaa oloa siitä että hän on menettänyt niin ihanan naisen. En tunne todellakaan olevani tässä suhteessa mikään ainutlaatuinen tai ihana nainen. En tunne saavani rakkautta niinkun haluaisin. Olen todella umpikujassa, uskon että meillä voisi olla paljon hyvää jos pystyisin unohtamaan nuo näkemäni asiat ja keskittyä tähän hetkeen. Se vain tuntuu niin mielettömän vaikealta..ajatukset pyörii vain tummatukkaisessa prinsessassa joka joskus täytti poikaystäväni elämän mielettömän suurella rakkaudella ja jonka perään uikutettiin vaikka tyttö pettikin..
Pyörryttävän paha olo valtaa liian usein. En tiedä mitä tehdä.
En tiedä mistä aloitan..tappelin juuri poikakaverin kanssa puhelimessa tunnin.Tai keskustelin ikävistä asioista kyyneleet silmissä..Elämme tällä hetkellä etäsuhteessa viikot, joten asioiden selvittäminen kasvokkain ei onnistu. Yöksi menen nukkumaan nyt riita mielessä, ja koko suhteen tila. Tätä suhdetta on nyt takana reilu vuosi, joku kai sanoisi tätä toipumissuhteeksi, joka alkaa sitten vedellä viimeisiään mutta en haluaisi uskoa siihen.
Ennen tätä suhdetta seurustelin neljä vuotta miehen kanssa joka jätti minut aivan yllättäen vailla selityksiä, jälkeenpäin kuulin että hänellä oli toinen nainen. Poikaystäväni, siis nykyinen seurusteli ennen minua kuusi vuotta tytön kanssa joka löysi uuden miehen. Poikaystävälläni oli erosta melkein vuosi kun tapasimme ja minulla kolme kuukautta. Olin vielä ihan rikki ja pihalla kaikesta kun aloimme treffailemaan, en todellakaan ollut missään rakkauden huumassa vaan lähinnä nautin hyvästä olosta ja rauhallisesta tunteesta jota uusi suhde tarjosi. Turvallisuutta. Poikaystäväni vakuutti minulle olevansa jo aivan täysin yli omasta suhteestaan, kun epäilin olisiko fiksua kahden petetyn lyöttäytyä yksiin jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Minusta itsestäni tuntui, etten pysty kenellekkään mitään tarjoamaan.
Kaikki meni kuitenkin ihanasti ja alku oli loistavaa, kerrankin minua huomioitiin ja tämä uusi mieheni oli ja on aivan ihanan hellä ja kaikinpuolin hyvä mies..mutta maaliskuussa hänen luonaan ollessani tein jotain typerää, hän oli töissä ja menin tutkimaan laatikoita. Typerää minulta, myönnän, mutta olin ihan varma, etten mitään löytäisi. Mutta löysin.. löysin runokirjan täynnä runoja ex-tyttöystävälle,oikein sellaisia rakkautta vannovia ja kaipaavia lässytyksiä jotka oli kirjoitettu eron jälkeen, laatikollisen kirjeitä ja valokuvia, eksän kuvia prinsessakehyksissä, ja kaikkea muuta kamalaa. Siellä istuin yksin asunnossa ja kädet täristen luin heidän love storyaan ja joka sanalla minua vain oksetti enemmän ja enemmän..tästä kaikesta jäi hirveän paha olo joka on vain seurannut tänne asti. Tuntuu etten pääse tästä yli.
Alusta alkaen kun olen tuntenut huonommuutta ja alhaista itsetuntoa tässä suhteessa. Poikaystäväni sanoi alkuaikoina, en tiedä miksi, mutta mainitsi ettei ole aikaisemmin ollut kiinnostunut blondeista, että outoa että kiinnostui minusta..olen siis blondi. Tuosta lauseesta tuli varsinainen mörkö, kun näin eksän kuvan, tietysti tummahiuksinen tyttöhän se oli. Poikaystäväni myöskin mainitsi alkuaikoina pitävänsä laihoista naisista, ja sanoi samantien eksänsä olleen tosi laiha. Itse olen normaali, urheilijakroppainen, voisi kai sanoa, että hoikka. Silti ihmettelin kovasti miksi hän noin sanoi, koska tuo tilanne oli vielä silloin kun oltiin ekaa kertaa yhdessä sängyssä..varmaan uudessa suhteessa on silloin herkimmillään oman vartalonsa paljastamisen suhteen. ja kun tiedän että minulla ei olisi mitään hävettävää, päinvastoin entiseni ovat aina olleet innoissaan vartalostani, mutta tämä jotenkin pysäytti minut..
Nyt kaikki nuo eksän haamut puskee päälle hullun lailla ja tekee minusta hullun. En osaa ajatella mitään muuta kuin kilpailevani eksän kanssa siitä kumpi on parempi. Olen kadottanut minuuteni jonnekkin maaliskuun ja rakkausrunojen välimaastoon. Kuvittelen kuinka yltiöpäisen rakastunut poikaystäväni on ollut ja tunnen jopa välillä pahaa oloa siitä että hän on menettänyt niin ihanan naisen. En tunne todellakaan olevani tässä suhteessa mikään ainutlaatuinen tai ihana nainen. En tunne saavani rakkautta niinkun haluaisin. Olen todella umpikujassa, uskon että meillä voisi olla paljon hyvää jos pystyisin unohtamaan nuo näkemäni asiat ja keskittyä tähän hetkeen. Se vain tuntuu niin mielettömän vaikealta..ajatukset pyörii vain tummatukkaisessa prinsessassa joka joskus täytti poikaystäväni elämän mielettömän suurella rakkaudella ja jonka perään uikutettiin vaikka tyttö pettikin..
Pyörryttävän paha olo valtaa liian usein. En tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sä purat kiukkuasi ja pettymystäsi poikaystäväsi ex-heilaan, jota et edes tunne. Oikea kohde surullesi ja vihallesi on kuitenkin ex-poikaystäväsi ja ehkä tämän toinen nainen sekä teidän ero. Sä jotenkin alitajuisesti pidät tätä poikaystäväsi ex-heilaa toisena naisena ja koet että poikaystäväsi pettää sinua. Sait valokuvista ja rakkauskirjeistä kasvot ex-poikaystäväsi pettämiselle. Tämä on sinun pääkopan tapa purkaa sitä katkeruutta ja mielipahaa, jota koit (tai jätit kokematta) eron jälkeen. Erostasi oli todella lyhyt aika, etkä ollut varmasti vielä kyennyt käsittelemään asioita. Jäithän edellisestä suhteesta vaille selityksiä ja sinulla oli varmasti tuhansia kysymyksiä, niistä päällimmäisenä kysymys; MIKSI. Sanotaan että eroprosessiin kuluu kokonaisuudessaan puolet koko seurusteluajasta ja tämä on täysin totta. Jollain tavalla sinun tulee purkaa ja käsitellä se edellinen ero. Sinun on saatava selityksille vastaukset! Tavalla tai toisella. Parantuminen lähtee liikkeelle siitä, että ymmärrät mielipahasi todellisen syyn.
Onko se syy todellakin poikaystävän kaapeista löytyneet tavarat että miksi hän niitä vielä säilyttää? Vai mikä? Ja miksi ne sinun mieltäsi niin kaivelevat? Miksi ihmeessä kilpailet poikaystäväsi ex-heilan kanssa? Et edes tunne häntä. Luit palan heidän yhteistä menneisyyttä, mutta et todellakaan tiedä kaikkea. Sä näit/luit vaan "parhaat" hetket. Ja Sinun kanssahan hän nyt seurustelee. Ex on ex, huomaa mennyt aikamuoto. Vai kilpailetko sittenkin ex-poikaystäväsi toisen naisen kanssa, että mikä siinä ämmässä oli parempaa ettet enää kelvannut ex-poikaystävällesi?? Ilmeisesti et ole tätäkään koskaan tavannut/nähnyt, joten nykyisen poikaystäväsi ex-heilan kuvista sait mukavasti mielikuvan asialle?? Mietipä tätä.
Ja se miksi poikaystäväsi teidän seurustelun alussa teki "vertailuja" sinun ja ex:än välillä, on aivan ymmärrettävää. Varmasti teit itsekin niin. Kerrothan tässäkin kuinka paljon ihanempi ja huomiota antavampi, kaikinpuolin hyvä mies tämä nykyinen on (verrattuna exään). Uskon ettei poikaystäväsi ole tarkoittanut sanojaan loukkaaviksi vaan hän on tehnyt ääneen huomioita (verrattuna exään). Ja sä olet niistä sanoista tehnyt nyt härkäsen, kun olet tunteiden sekamelskassa ne sekoittanut ex-heilan kuviin.
Toivottavasti pystyin antamaan jotain ajattelemisin aihetta. Olen itsekin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, jätettiin selittämättä ja tapasin uuden miehen 3 kuukauden päästä erosta. Ja todellakin voimille otti selvittää omat tunteet ja käsitellä edellinen ero pään sisällä, saada vastaukset kysymyksiin ja ennen kaikkea hyväksyä tilanne. Voimia sinulle.
Miksi sinun piti mennä tutkimaan toisen laatikoita,ei se sinulle kuulu mitä hän laatikoissaan pitää ja eikä sinun kuulu tutkia hänen laatikoitaan.
Kerroit että sinun mieskaverisi ex on löytänyt uuden kaverin ja mieskaverisi on jo päässyt erosta yli.Mieskaverisi on uskollinen mutta
jokaisella on myös menneisyys ja myös on jäänyt hyviä muistoja ja niitä on lupa myös kantaa mukana.On tosi lapsellista kuvitella että mennyt jää taakse niinkuin sitä ei olisi ikinä ollutkaan.
Luota kaveriisi ja älä anna mustasukkaisuutesi tulla teidän väliinne.
Uskomatonta kuinka oikeaan osutkaan. Todella oikeaan. Juuri niin siinä on käynyt, nykyinen poikaystäväni vastaa entiseni virheistä ja kuinka totta onkaan että hänen ex-heilansa on silmittömän raivoni kohde. Tosiasia kuitenkin on että olisin minä tullut kuvioihin tai en niin he olisivat eronneet jokatapauksessa, eli periaatteessa minulla ei ole minkäänlaista sijaa heidän historiassaan. Ehkä sitä pitäisi miettiä..
Niinhän sitä sanotaan, että "Sydämesi ei voi olla avoin kenellekkään tänään, niin kauan kuin se on suljettu jollekkin menneisyydessäsi." En vain tiedä kuinka noita asioita menneisyydestä pitäisi selvittää, ja onko edes enää järkeä palata niihin päiviin.
Totta on että ihmisillä on historiansa ja hyvä niin, niistähän me rakennumme. Tieto siitä että nykyinen poikaystäväni itki katkerasti entisensä perään tekee vaan niin pirun kipeää.
Hassua huomata itsestään näitä vahvoja mustasukkaisuuden tunteita, joita ei aiemmissa suhteissa ole ollut. En tiedä kertooko se voimakkaista tunteista vai huonosta itsetunnosta.
Kiitos sinulle, annoit minulle paljon miettimistä. Yksin näihin asioihin jää niin kiinni, jää pyörimään siihen pahaan oloon.
Mä ymmärrän tosi hyvin, miltä susta tuntuu...vaikken mitään järkevän rakentavaa varmaan osaakaan kommentoida. Oma mieheni seurusteli reilut 3 v. exänsä kanssa ja eron jälkeen vielä kaveerasi hänen kanssaan kovasti monta vuotta - luultavasti itse oikein aneli, että erotaan ystävinä. Itse en usko ystävien edes eroavan...Enikeis, vieraasta kaupungista muuttaneena, mun oli todella vaikeata istua tähän kuvioon, etenkin kun huomasin, että mieheni ei halua siivota sitä naista asunnostamme, vaan mielummin piilottelee ja kätkee kaikkia mahdollisia reliktejä, mitä suhteesta on jäljellä. Oli jopa keräillyt kuvia naisesta seurusteluaikanamme. Kammottavin totuus minule paljastui vasta naimisiin mentyämme, mikä tappoi rakkauteni. En voi ihailla tuollaista nössöä, joka ei pääse edes entisistään eroon, vaan rakastaa vähän kaikkia. Luultavasti monille muille tällainen asetelma ei olisi ongelma, mutta minä en pysty tähän. Olen sisältä kuollut.
sekoittamaan entisiä ja nykyisiä, sekaisemmaksi asia vain muuttuu. Itse en ekaa kotipsykologin kommenttia tajunnut ollenkaan. Se, mikä todella nyt merkitsee on nykyinen miehesi ja hänen asenteensa. Haluatko sinä miehen, jonka sydän on oikeasti muualla? Joka oikopäätä keräisi romppeensa ja muuttaisi exänsä luo,jos tämä niin haluaisi? Aika heikoilla olet.
Olosi on varmaan paha, voin kuvitella.
Olet saanut jo monta viestiä, että paha olosi on menneisyyden haamuja..omasta erostasi. Näin se varmaan on.
Koet itsesi rumaksi, etkä osaa suhtautua edes omaan kroppaasi. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että vasta nyt suret eroasi. Suret sitä, että sinut jätettiin ja pelkäät sen johtuvan siitä, että olisit ruma. Pelkäät exäsi uskottomuuden johtuneen jotenkin siitä, että et olisi riittänyt. Onko näin? Mieti sitä rauhassa.
Nykyinen kumppanisi on erossaan jo pidemmällä sikäli, että hän on käsitellyt suruaan. Hän on kaivannut entistä heilaansa kirjoittamalla runoja ja katsellut kuvia. Hän tuskin tuntee paljoakaan enää sitä naista kohtaan, sillä nainen on nyt työstetty pois jokapäiväisestä elämästä. Omalla kohdallasi tämä työ on vasta alkamassa.
Elämä ja erot ovat tuskaisia prosesseja. Anna itsellesi aikaa ja paranna haavaasi.
Huomasin kerran ex-poikaystävässä samanlaisia piirteitä. Näimme kerran hänen exänsä bileissä. Ex-poikayst. katsoi tätä tyttöä niin kaipaavasti ja puhui minulle tästä jotenkin tosi nätisti...Huomasi heti ettei ollut päässyt tästä yli. Ei semmoisesta mitään tule, ero vaatii toipumisaikaa, kuten joku jo sanoikin.