Jotkut toimittavat omaisensa tuhkan ulkomaille synteettiseksi timantiksi puristettavaksi. Teettäköhän kukaan siitä sirmusta tai riipusta kaulaansa? Olisipa ainakin rakas lähellä kuolemansa jälkeenkin.
Parempi tuo timanttivaihtoehto kuitenkin on verrattuna siihen, että pitää kuolleen aviomiehensä lähellään asunnossa, kunnes naapurit alkavat valittaa hajuhaitoista, niin kuin Suomessa kävi äskettäin.
Mutta tuleeko riitoja perillisten kesken, kuka sen timantin saa? Pitiköhän sitä olla n. 1/2 kg sitä tuhkaa, että siitä timantin aikaan saa. Ensin siitä pitää tietty erotella hiili. Ja kuka sen kontrolloi mitä se puristajayritys siihen timanttiin laittaa. Heittää vainajan tuhkat hiiteen ja panee puhdasta hiiltä puristukseen. Helpompaa ja halvempaa niin.
Mutta niihin sääntöihin tuhkan kohtelun osalta. Kuulemman jos on rehellinen ja kestoo kirkolle että aikoo teettään timantin niin kirkko sanoo, että se rikkoo sääntöjä, eli jos timantin tahtoo teettää, niin on valehdeltava kirkolle, uurnaa hakiessaan.
Yksi sääntö on että kaikki vainajan tuhka on haudattava/siroteltava yhteen paikkaan.
En oikein tajua mihin tämä sääntö perustuu. Jos on luvallista sirotella se esim. johonkin seuraavista paikoista, vainajan synnyinseutu, vainajan kotiseutu, vainajan kesämökki, niin miksi sitä tuhkaa ei saisi jakaa noiden 3 paikan kesken?
Ainoa hyvä perustelu rajoituksille, tuhkan sirottelun paikan suhteen, mikä minulla tulee mieleen olisi ympäristönäkökohdat ja paikan oltava sellainen että sirottelu ei aiheuta haittaa. Ei sitä ehkä nyt esim. ihan kaupungin puistoihin voi sirotella tai rautatientorille.
Olisi kiva tietää miten nämä rajoitukset ovat syntyneet, millä perusteilla ne on laadittu? Järkiperusteilla, vai niin kuin hieman epäilen ja pelkään, hölynpöly kristinuskomusten pohjalta.
(Jopa olikin hyvä, juostenkustu uudistus S24.fi:llä - keskustelut ainakin ovat tyssänneet ku seinään! Hätiköimällä ei tule kuin k-päisi lapsia!)
Parempi tuo timanttivaihtoehto kuitenkin on verrattuna siihen, että pitää kuolleen aviomiehensä lähellään asunnossa, kunnes naapurit alkavat valittaa hajuhaitoista, niin kuin Suomessa kävi äskettäin.
Mutta tuleeko riitoja perillisten kesken, kuka sen timantin saa? Pitiköhän sitä olla n. 1/2 kg sitä tuhkaa, että siitä timantin aikaan saa. Ensin siitä pitää tietty erotella hiili. Ja kuka sen kontrolloi mitä se puristajayritys siihen timanttiin laittaa. Heittää vainajan tuhkat hiiteen ja panee puhdasta hiiltä puristukseen. Helpompaa ja halvempaa niin.
Mutta niihin sääntöihin tuhkan kohtelun osalta. Kuulemman jos on rehellinen ja kestoo kirkolle että aikoo teettään timantin niin kirkko sanoo, että se rikkoo sääntöjä, eli jos timantin tahtoo teettää, niin on valehdeltava kirkolle, uurnaa hakiessaan.
Yksi sääntö on että kaikki vainajan tuhka on haudattava/siroteltava yhteen paikkaan.
En oikein tajua mihin tämä sääntö perustuu. Jos on luvallista sirotella se esim. johonkin seuraavista paikoista, vainajan synnyinseutu, vainajan kotiseutu, vainajan kesämökki, niin miksi sitä tuhkaa ei saisi jakaa noiden 3 paikan kesken?
Ainoa hyvä perustelu rajoituksille, tuhkan sirottelun paikan suhteen, mikä minulla tulee mieleen olisi ympäristönäkökohdat ja paikan oltava sellainen että sirottelu ei aiheuta haittaa. Ei sitä ehkä nyt esim. ihan kaupungin puistoihin voi sirotella tai rautatientorille.
Olisi kiva tietää miten nämä rajoitukset ovat syntyneet, millä perusteilla ne on laadittu? Järkiperusteilla, vai niin kuin hieman epäilen ja pelkään, hölynpöly kristinuskomusten pohjalta.
(Jopa olikin hyvä, juostenkustu uudistus S24.fi:llä - keskustelut ainakin ovat tyssänneet ku seinään! Hätiköimällä ei tule kuin k-päisi lapsia!)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.