Tilanne lyhyesti: Naimisissa melkein 20 vuotta, lapsia. Viimeiset vuodet nihkeää, vaikeaa, kulunutta. Päätin haluta erota vuosi sitten, tavallaan hetken mielijohteesta, kuvioissa silloin "ihastus". Kevät meni painaessa sillontällön pintaan pyrkiviä tunteitani uusien kokemusten alle. Kunnes loppukesästä kaikki kaatui päälle; kuin olisin herännyt painajaisesta. Haluaisin takaisin "kotiin", ikävöin vanhaa arkea, menetettyjä ystäviä.
Ex ei minua enää takaisin halua, hänellä on uusi suhdekin. Ja miksi sekin koskee niin?? Kuinka tästä selviän, kun tuntuu, että vajoan vain syvemmälle! Lasten kanssa sinnittelen, mutta muu aika menee "itkiessä".
Pelottaa sekin, ettei enää tulekaan miestä, joka minua vielä rakastaisi, johon minäkin rakastuisin.
Mistä apua?
Ex ei minua enää takaisin halua, hänellä on uusi suhdekin. Ja miksi sekin koskee niin?? Kuinka tästä selviän, kun tuntuu, että vajoan vain syvemmälle! Lasten kanssa sinnittelen, mutta muu aika menee "itkiessä".
Pelottaa sekin, ettei enää tulekaan miestä, joka minua vielä rakastaisi, johon minäkin rakastuisin.
Mistä apua?
Vastaukset 20
Vanhimmat
kyllä niitä kaipauksen hetkiä tulee ja usein vielä pitemmänkin ajan kuluttua.Mutta myöhemmin voi tulla jopa inhon tunteita ex kohtaan ja ihmettelee mitä minä siinä ihastelin?Aikaa kuluu ja tämä on ihan tyypillistä eroprosesissa,myös hätä löytyykö uutta.Myös koskee ex uusi ja varsinkin hän on entisessä kodissa.Lopulta ei edes jaksa vaivata päätään ex-llä.Kovaa työtä on toipuminen vaikka olis itse lähtenyt.
Olet saanut ansiosi mukaan. Erosit turvaten uuteen mieheesi, ja jätit entisesi. Raukkamainen teko.
Toivottavasti miehesi ei lämpene ruikutuksellesi, vaan jatkaa sitä elämää, minkä on rakentanut se jälkeen kun jätit hänet.
Kuinka sä saatat kirjoittaa jotain noin sairasta. Taidat olla itse kokenut jättämisen tuskat ja yrität purkaa tappiosi muihin. Mene katsomaan peiliin (siellä voi kyllä olla aika ruma naama...)
Ensin tehdään lyhytnäköisesti typeryyksiä ja
sitten tullaan tänne vinkumaan, kun ex ei enää huoli "ajettua" lumppua takaisin kotiin.
Mielestäni nämä "vikisiät" voisivat katsoa peiliin ja nähdä syyn omaan surkeaan tilaansa, sillä sieltä se todellinen syyllinen löytyy.
Nyt voi tuntua tosi kurjalta, mutta usko pois, kyllä se vielä aurinko paistaa. Laitapa ensin realiteetit pöytään. Aviosuhde mieheesi kesti melkein 20 vuotta, se on paljon (moni tuskin jaksaa 6 kk). Siitä on jäänyt paljon: lapsia, kokemuksia, elettyä elämää, muistoja, kasvua jne. Jokin vaihe on nyt todennäköisesti elämässäsi takana ja uusi vaihe edessä. Huolestut siitä, löydätkö enää ketään, mutta meitä on tällä planeetalla 6 000 000 000 !! Ja osapuilleen puolet on vastakkaista sukupuolta. Ystäviäkin saa kun lähtee liikkeelle. Äläkä unohda niitä vanhoja ystäviäsi. Osa tod.näk. putoaa pois kuvioista, mutta jos sinulla on ollut (varmasti) tosiystäviä, ne eivät katoa, pidä siitä huolta. Toivu rauhassa, ota aikaa itsellesi ja yritä löytää positiiviset puolet tästä ajanjaksosta. Äläkä ryntää uuteen suhteeseen! Ajan kanssa ja varovaisesti. Ja varo yhdenyön juttuja! Lohduttajia löytyy, mutta useimpien motiivi on sittenkin jotain muuta. Pidä siis huolta itsestäsi, liiku, syö terveellisesti, näytä hyvältä, ole oma itsesi. Huomaat, että elät sittenkin, ja täysillä!
Kiitos "halauksesta". Onneksi löysin tämän foorumin...
Olisi kiva kuulla sinun "tarinaasi", kuinka kauan meni, että noin positiivisesti pystyt kirjoittamaan..elämään?
Tämä irtipäästäminen on niin tuskallista, meillä oli niin hyvä elämä yhdessä, ja pitkään niin hyvä tiimi. Nytkin asiat on hoidettu tosi hienosti esim. lasten kesken. Asummekin melkein vierekkäin ja näemme kaikki toisiamme päivittäin, ja puolet kuukaudestä öisinkin.
Avantouintia ajattelin aloitella, että jospa sieltä se voima talveen?
Omasta erosta on 4 ja puoli vuotta. Yksilöllistä varmaan, kuinka kauan ottaa aikaa toipua, mutta olen kuullut sanonnan: Tervetuloa 5 v kerhoon! Toipuminen on mielenkiintoinen juttu; on päiviä, jolloin tuntuu tosi hyvältä ja elämä hymyilee. Toisinaan iskee yleensä jonkun vuodenajan, juhlan, valokuvan tai muun muiston (tai exän yht.oton) takia ihan mieletön depis. Mutta ei niistä kannata pelästyä, ne loppuu aikanaan eikä kestä kovin kauan. Tärkeintä on antaa itselleen aikaa, hyväksyä kaikenlaiset tunteet ja antaa niiden tunteiden myös purkautua. Avantouinti kuulostaa hyvältä! Muista että sä olet tärkeä!!
Minkä ikäinen mies tai nainen oot siinä 6 0000000000 joukossa, kun ajatuksesi ovat niin omiani...just samoja, mitä tällä hetkellä elän. Toisinaan on hyviä päiviä ja sitten taas ei. Nyt meneillään oikea kurja kausi..ehkäpä ensimmäinen joulukin pelottaa.. Minäkin oon kuullu 2 vuodesta ja 5 vuodesta, sittenhän sen näkee.
Sitäkin oon ihmetellyt, että kaikista niistä monista eronneista ystävistäni ja tutuistani, en koskaan oo kuullut, että kukaan olisi "katunut", tai muuten itkenyt mennyttä.
Kaikilla on kaikki niin ok??
40 on mittarissa. Ensimmäinen joulu saattaa olla rankka...tai sitten ei, jos siihen hieman valmistautuu tai asennoituu huolellisemmin. Ota vaikkapa sellainen asenne, että tämä joulu on sinun elämäsi uuden vaiheen ensimmäinen joulu! Ja vuorottelusysteemiä suosittelen. Eli lapset sinulle joka toinen joulu. Toimii ainakin hyvin minun ja ex-vaimon kohdalla.
Kyllä useimmat eron kokeneet varmasti jossain vaiheessa pohtivat, kannattiko erota ja saattaa jopa katumuksen ajatuksia käydä mielessä. Se on ihan hyvä käydä läpi niitäkin kysymyksiä. Terveellä tavalla on hyvä myös mennä itseensä ja pohtia, mitä olisi voinut tehdä toisin. Vaikkei se hyödytä mennyttä liittoa, voi siitä olla paljon apua tulevalle (mitä toivon sinulle...halauksen kera)
Onhan selvää, että eronnut, ja varsinkin suhteen lopettanut osapuoli kertoilee kaiken olevan ok. Vaikka olisi miten huonosti sisimmissään asiat, muut saavat kuulla kaiken olevan ok, ja etä ero oli oikea ratkaisu. UUsi suhde on entistä kaikintavoin parempi, arvostetaan kohtelias käytös yms...voih miten lapsellista!
Luonnollista ihmisen käytöstä toisaalta. Tosiasiassa eron on aiheuttanut 80% tapauksista kolmas pyörä, joka on iskenyt silmänsä siippaan. UUsi on jännittävää kaiken vanhan rinnalla, vähitellen huomaa, että myös ihminen on ihan ok, eikä siitä enää palata exn luo, kun on petetty ja suhde on tullut ilmi. Sitten on vaan oltava siihen tyytyväinen, ja seliteltävä.
Väitänkin, etä meille kaikille on ottaja, jos on noin 300.000.000.000 toista sukupuolta olevaa tarjolla, jos antaa siihen luvan, on taatusti ero edessä. Kuitenkin, elämä jatkuu entisellään näissä 80 % tapauksista, ja olisi jatkunut myös ex:n kanssa samanlaisena, ellei olisi tullut eläimelliset vaistot peliin, ja ihminen menettänyt järkensä ihastuessaan. Sydän hakkaa, hikoilee, odottaa kuin joulupukkia tätä uutta salaista tapaamista, kiihkeää seksiä, joka tuntuu uudelta ja hyvältä, MUTTA, joka muuttuu ajan kanssa sekin samanlaiseksi kuin ennen.
Tottuu sitä kaikkeen, oli sitten miten kurvikas, kaunis, seksikäs, treenattu, tai ISON patukan omaava köriläs, siihenkin tottuu..uskokaa pois!
Ja sitten palaa entinen mieleen..oliko kaikki sittenkään sen arvoista, että lapsilla on nyt eronneet vanhemmat, ja mainekin meni harrastettaessa irtosuhteita vähän kenen kanssa vaan..
IHMISET ovat tyhmiä eläimiä, joilla on metsän eläimen vaistot. Kiimaaika kun tulee, juostaan sänkyyn jos oikea osuu kohdalle, miettimättä seurauksia..kaikki paskaksi vaan
Alko jos ongelma tai väkivalta, siitä pois heti.Omien tarpeiden tyydyttämiseen kannatan muita vaihtoehtoja, ennenkuin on myöhäistä
Onpas sulla mukavat ajatukset!
Niinhän se, että hyvällä valmistautumisella puolet on jo voitettu, vai miten se menikään. Ja toisaalta, itkut on itkettävä vaikka Jouluna..jos ei nyt lasten nähden, niin vaikka sitten tonttujen, pukkia kun en ajatellut hommata ;o)
Mielenkiintoisia kannanottoja ihmisillä, yhtä monta kuin on kommentoijaakin...muuten tuli mieleeni, että jos jonkun kanssa haluaisi rupatella enemmänkin, niin onkohan tätä kautta mahdollisuus lähettää omia yhteystietojaan ilman, että niitä tähän laittaa?
Sillä vaikka nyt kurjasta olostani avauduinkin, jääköön minäni "suurelle yleisölle" kuitenkin tämän paljonpuhuvan nimimerkkini taakse.
Sinulle toivon edelleenkin hyvää jatkoa ja täyttä elämää, vielä toisenkin halauksen verran!
kaikki mitä kerroit on kun minun elämästä eron jälkee.Ensimmäinen Joulu oli kaikista ahdistavin,mutta huomasin myös että Juhannus teki saman tunteen.Nyt kun erosta alkaa olla 4 vuosi alkaa tuntumaan että pahan olon tunteet kestää aina vaan vähemmän.En edes haaveile ex luokse palaamisesta joka oli paniikinomaista heti eron jälkeen.Olen onnellinen että minulla on koti jossa saan elää omaa elämää ja olla oma itseni.
Totta puhut itkuista. Ne tulevat aikanaan, ja varsinkin alkuvaiheessa. Eikä niitä pidä hävetä. Minäkin itken aina silloin tällöin, kun mukava muisto palaa mieleen. Jouluna erityisesti.
Eipä näillä palstoilla paljon yhteystietojaan kannata jaella. Täällä kun tuntuu liikkuvan vähän kaikenlaista. Oman e-mailin voi tietysti luoda suomi24:een, jolloin senkin takana voi kyllä pysyä anonyyminä. Rekisteröimättömän nimimerkin käyttö on ihan turvatonta, koska periaatteessa kuka tahansa voisi kirjoittaa jo käyttämillämme nimimerkeillä. Niinpä e-mailiinkin saattaisi tippua mitä tahansa, jos sellaisen täällä antaisi. Mutta kaikkea hyvää sinulle! Voimia ja täyttä elämää! Halauksia!
Kuinka lohduttavaa onkaan näitä lukea...kaikki on juuri kuin itselläni, paitsi, että vasta vuosi takana ja kamalin olo päällä.
Puit kyllä täsmälleen sanoiksi tämänhetkisen fiilikseni: ajoittain on aivan paniikinomainen olo takaisinpääsystä...aivan kuin kaikki olisivat kuolleet, koen ihan fyysistä kipua!
Mutta kunhan se "4 vuotta" on elettynä, niin kirjoitan tänne selviytymistarinani ;o)
Kaikessa selkokielisyydessäänkin tuo e-mailin luomisprosessi taitaa olla ylitsepääsemätöntä, mutta käyn tsekkaamassa...olisi mukava jatkaa jutustelua!
Hei,
Olkoon tämä uuden elämäni eka päivä...minähän onnistuin luomaan itselleni sen sähköpostiosoitteen :)
Tähän sanoisin, että "Olisit miettinyt ennen kuin läksit kotoa."
...mutta se mies on niin ihanaaa...
Kiitos rakentavasta ja kannustavasta kannanotostasi. Näillä eväillä eteenpäin!
15 vuoden suhde päättyi. Muutin lasten kanssa pois miehen vaikean alkoholiongelman takia.
Luovutin hänelle oman elämän ja toivon että on saanut kaiken tuen mitä tarvitsee.
Tapaa lapsiaan sovitusti, ja joskus ei onnistu.
keskustelemme asiallisesti, kun on asiaa.
Erosta toipumiseen meni uksi vuodenkierto.
Juuri joulu ja juhannus olivat vaikeita, koska ne olivat ainoat juhlapyhät, kun mies oli selvinpäin. Minun rakkauteni häneen sammui ja hetkeäkään en ole päätöstäni poistua hänen läheltään katunut.
Lapset ovat tärkeimmät ja sitten kaikki muu.
Minulla ei ole miesystävää, en harrasta vakipanoja, mutta muita ystäviä minulla on paljon. ja kavereita.
Nyt näin, toinen vuosi alkamassa ilman miestä ja olen onnellisempi kuin koskaan.
With Love; Joulu tulee ja sitten tulee seuraavakin.
Ensin kannustuksen sananen, joita olet onneksesi saanutkin:kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, nyt vaan varmaan tuntuu pimeältä, kun entinen mieskin on jo löytänyt uuden suhteen.
Mutta, mutta ehkäpä opit jotakin. Oisko se sitä, että arvostaa sitä tavallisen arkista miestänsä ja sitä tavallisen harmaata arkipäivää. Onhan se ihana lennellä atmosfääreissä muutaman kuukauden, mutta rytinällä sieltä yleensä alastullaan.
Olen tuttavapiirissäni katsellut 2 rouvasihmistä ja heidän "rinnakkaissuhteitaan", joiksi näitä nykyään niin hienosti nimitetään. Toinen kehuskelee lähes 10 vuoden kestäneellä extrasuhteellaan ja toinen on toisellensa alibina. Mutta kuten mennyt vuosi on osoittanut, valheella on lyhyet jäljet. Joskus, aina jossakin muodossa kannamme tekojemme seuraukset.
Siitä hatunnosto sinulle, että kerroit extrasuhteestasi ja lähdit....mutta nyt tosiaan ruikutukset sikseen:SITÄ SAA MITÄ TILAA.
Piristy ja palaa takaisin tähän päivään.