Mikään saa yhtä voimakasta vastenmielisyysreaktiota aikaan kuin miehen liiallinen ja epätoivoinen perässä roikkuminen. Vaikka mies olisi tutustumisvaiheessa todettu oikein lupaavaksi, ulkoisesti silmää miellyttäväksi ja mukavaksi luonteeksi, niin siinä vaiheessa lopahtaa kiinnostus kuin seinään kun mies alkaa tyrkyttää itseään hysteerisesti.
Hysteerisellä itsensä tyrkyttämisellä tarkoitan sitä, että mies yrittää tunkeutua väkisin naisen elämään vaikkei olla edes tutustuttu kunnolla. Pommittaa viesteillä 24/7, ei anna mitään omaa rauhaa, vääntää jokaisesta mielipiteestäni jonkun "yllättävän uuden yhtäläisyyden" välillemme joka mukamas osoittaa että olemme "kuin sielunkumppaneta" vaikka äijä ei tietäisi minusta todellisuudessa hevon p*skaakaan ja olisi selkeästi suorastaan eri planeetalta kuin minä. Luulee että ollaan sielunkumppaneita kun tykätään molemmat makaronilaatikosta. Tai kun mies ei ota kuuleviin korviinsa sitä, kun yritän sanoa että antaisitko minulle tilaa ja tavataan sitten kun ehditään, en katoa täältä minnekään vaikkei nähtäisi raskaan työpäiväni jälkeen yömyöhään kun minulla olisi seuraavana aamuna aikainen herätys. Tai kun mies alkaa puhua minulle kuin olisin tämän tyttöystävä, vaikka ollaan vasta juteltu pari kertaa.
Ymmärrän toki, että epätoivoa maailmaan mahtuu, miehet kai tarttuvat kuin hukkuva köyteen kun saavat otettua jonkinlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta rajansa kaikella! Ei epätoivo ole mikään syy tukahduttaa vastapuolta sairaalla ahdistelulla ja ainakin miehet voisitte tämän pohjalta miettiä miksi naiset karkaavat takavasemmalle, jos tunnistitte itsenne kuvauksesta.
Hysteerisellä itsensä tyrkyttämisellä tarkoitan sitä, että mies yrittää tunkeutua väkisin naisen elämään vaikkei olla edes tutustuttu kunnolla. Pommittaa viesteillä 24/7, ei anna mitään omaa rauhaa, vääntää jokaisesta mielipiteestäni jonkun "yllättävän uuden yhtäläisyyden" välillemme joka mukamas osoittaa että olemme "kuin sielunkumppaneta" vaikka äijä ei tietäisi minusta todellisuudessa hevon p*skaakaan ja olisi selkeästi suorastaan eri planeetalta kuin minä. Luulee että ollaan sielunkumppaneita kun tykätään molemmat makaronilaatikosta. Tai kun mies ei ota kuuleviin korviinsa sitä, kun yritän sanoa että antaisitko minulle tilaa ja tavataan sitten kun ehditään, en katoa täältä minnekään vaikkei nähtäisi raskaan työpäiväni jälkeen yömyöhään kun minulla olisi seuraavana aamuna aikainen herätys. Tai kun mies alkaa puhua minulle kuin olisin tämän tyttöystävä, vaikka ollaan vasta juteltu pari kertaa.
Ymmärrän toki, että epätoivoa maailmaan mahtuu, miehet kai tarttuvat kuin hukkuva köyteen kun saavat otettua jonkinlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta rajansa kaikella! Ei epätoivo ole mikään syy tukahduttaa vastapuolta sairaalla ahdistelulla ja ainakin miehet voisitte tämän pohjalta miettiä miksi naiset karkaavat takavasemmalle, jos tunnistitte itsenne kuvauksesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vai sellainen mielipide. Sellaista tulee tietenkin tehtyä luonnostaan mitä toivoisi itselle tehtävän. Tunteiden pitää olla tulisia ja näkyä eikä vaan että hengaillaan kavereina kerran viikossa. Kaverit on erikseen, seurustelukumppani erikseen.
Mutta kirjoitit hyvin "yllättävistä yhtäläisyyksistä"! Voin kuvitella, hieman surkea näky ehkä.