Paavali otti itsensä esimerkiksi siitä, miten syntinen ihminen voikaan saada Jumalalta laupeuden. Paavali ei kehu tulleensa Jeesuksen luokse synnittömänä, vaan kertoo olleensa suurin syntinen. Hän kertoo saneensa laupeuden, koska oli tehnyt noita syntejä tietämättömänä ja epäuskoisena. Paavali kantoi menneisyyttään mukanaan ja usein palasi siihen aikaan, jolloin oli vainonnut Jeesuksen seuraajia. Saatanan enkeli pääsi muistojen kautta rusikoimaan Paavalia ja hän piti itseään suurimpana syntisensä menneiden tekojensa takia. Hän kiittää Jeesusta siitä, että suurena syntisensä sai kohdata Jumalan armon ja laupeuden.
1. kirje Timoteukselle 1
12 Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
14 ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
1. kirje Timoteukselle 1
12 Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
14 ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Usein näkee vedottavan Paavalin syntisyyteen, koska Paavali kertoo olevansa suurin syntinen, joka on saanut laupeuden syntisyydestään huolimatta. Paavali ei kerro olevansa synnintekijä Jeesuksen kohtaamisen jälkeen, vaan kertoo tehneensä syntiä tietämättömyyden ja epäuskon ajalla. Paavali kertoo olevansa esikuva niille, jotka tulevat uskomaan Jeesukseen. Hän näytää ihmiskunnalle, että syntisistä suurinkin saa tehdä parannuksen Jumalan armon ja laupeuden tähden.
16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
Paavali ja taas kerran Paavali. Eikö kristityillä ole muita aiheita?
Tuo valitettavan totta tänään, että rakaan veljemme Paavalin kirjoituksia käytetään syntisen elämän puolesta puhumiseen ja se kyllä suuri vääryys ja Pietari varoittaakin asiasta ihmisiä.
16.... vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
Olkaamme siis tarkkoja miten tulkitsemme näitä kirjotuksia, jotta emme totuuttaa valheeksi kääntäis omaksi ja myös muiden vahingoksi.
"Tuo valitettavan totta tänään, että rakaan veljemme Paavalin kirjoituksia käytetään syntisen elämän puolesta puhumiseen ja se kyllä suuri vääryys ja Pietari varoittaakin asiasta ihmisiä."
Paavalin kirjeet on saatu todella vääriteltyä niin, että lukemattomat inttävät Paavalin olevan syntisistä suurin niin, että jatkaa synnin tekoa Jeesuksen kutsun jälkeenkin. Paavali ei todellakaan jatkanut synnissä elämistä, vaan kertoi olleensa synnin tekijä ennen Jeesusta, silloin kun eli epäuskossa ja tietämättömyydessä.
Tätä asiaa kun oikaisee, joutuu vihan kohteeksi. Lukemattomat ihmiset haluavat oikeuden tehdä syntiä ja siksi yrittävät väkisin tehdä Paavalistakin syntisen vielä silloin, kun tämä oli muuttunut uskon kautta Jeesukseen. Muutoksen vaatimus, joka meille on Raamatussa selkeästi ja kirkkaasti annettu, on todella vaikea niille ihmisille, jotka haluavat kulkea laveaa tietä. Lavealla tiellä uskotaan vain Jeesuksen nimeen, ei siihen mitä Jeesus käskee tehdä.
Paavali sanoi suunnilleen tähän tapaan: Sitä hyvää mitä tahdon tehdä, sitä minä en tee; mutta sitä pahaa mitä en tahdo, sitä minä teen.
Siinä vähän sitä mitä Paavali sanoo olevansa uskossa ollessaan. Hän oli pahan kourissa: mutta en minä itse pahaa tee, vaan paha minussa.
Tämä Paavali on myös esimerkkinä pahojenkin rikoksien tekijöille siinä, että ei tarvitse välittää rikoksien uhreista eikä heidän omaisistaan mitään kunhan vaan itse pääsee pälkähästä.
Asia ei ole noin, mutta yritäpä kuitenkin perustella väitteesi.
Ai mutta. Arodia olikin tuo palstalla aktivoitunut multinikki.
Mitä perustelua tuohon tarvitsee. Monille uskoville jotka ovat tehneet vakaviakin rikoksia (esim. pedofiilisiä) ovat vaan yrittäneet peitellä rikoksiaan eivätkä paljon ole välittäneet vaurioista joita jälkeen on jäänyt. Sama juttu on kun on tapettu joku tai joitain ei jälkeenjääneistä omaisista paljon ole huolta kannettu, ei sitä ainakaan ole mitenkään jälkeenpäin ilmoitettu. Oma syntitaakka kun on vaan keventynyt niin sillä on sitten revitelty.
Arodia, ainakin minä olen sitä mieltä, että jos ihminen tulee todella uskoon, hän haluaa tunnustaa syntinsä siellä, missä on niitä tehnyt. Paavalikin tunnusti vainoamisensa ja pahat teot kirjoittamalla niistä seurakuntiin. Ei hän salannut entistä elämäänsä, sitä mitä Sauluksena oli elänyt. Paavali kärsi entisen elämänsä teoista vielä silloinkin, kun oli kuollut sille. Varmasti hän oli antanut itselleen pahat tekonsa anteeksi, mutta ei kyennyt niitä unohtamaan ja koska ei sitä kyennyt tekemään, niin siitä oli se hyöty seuraajille, että nuo saivat ymmärtää, että suurin syntinenkin voi saada armon ja saa voiman alkaa elämään uutta elämää. Paavali kirjoittaa seurakuntiin kasteen haudan kautta uuteen elämään nousemisesta. Kasteen hauta tarkoittaa sitä, että Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastetut kuolevat itselleen ja näin Jumala saa heissä sen tilan, mikä oli vanhan ihmisen syntisellä luonnolla. Jumalan Sana Pyhän Hengen kirkastuksessa kuolettaa vanhan ihmisen syntihimot ja pahta luonteen piirteet.
Minä en puuttunut näihin henkilökohtaisiin käsityksiin vääryyksien tekijöiden vaan uhrien kannalta enkä ymmärrä sitä miksi juuri uhrien kärsimyksistä ei puhuta oikeastaan mitään eikä heidän kohtalolleen anneta ymmärrystä eikä oteta niitä esiin edes tulevien vääryyksien ennalta ehkäisyä ajatellen. Minusta hirveyksien tekijät saavat liikaa huomiota anteeksiannolleen ja tulee vähän semmoinen mielikuva että voipa tuossa tehdä vaikka mitä kun ne sitten saa vaan noin suitsait sitten anteeksi.
Kaikki oikeudenmukaisuuden käsityksen omaavat ovat kanssasi samaa mieltä tästä, että pahantekijää kyllä armahdetaan, mutta uhrille ei uhrata juuri ajatustakaan. Suomen oikeusjärjestelmässä on tapahtunut outo käännähdys, kun pahantekijää puolustetaan ja yritetään parantaa eri keinoilla, mutta uhri jätetään sivuosaan.
Se voi olla perinnettä että rikoksentekijä on pääosassa mutta uhri ja uhrin omaiset, monesti lapset,eivät kovin paljon huomiota saa. Ei Paavalikaan niitä kirjoituksissaan liiemmin, ei oikeastaan yhtään, muistellut.
Oma vanhurskaus on syntiä vaikka saatanaa palvellut Paavali niin teki!
1.Korinttolaiskirje:
15:9 Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
>kristitty Paavali tapatti kristillisen kilpailijansa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_Stefanos
2 Korinttolaiskirje 12:
7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
Paavali ei raamatun mukaan saanut eroa saatanasta.
Apostolien teot: (kristitty Paavali alaisineen Jeesusta seuranneiden kristillisten vihaajana...)
8:1 Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit.
8:3 Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen.
12:5 Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä.
Totuuden vihollisena sinä nyt kirjoitat valheitasi veljesämme.
Minä kiittäsisn Jumalaa tänään, jos täällä kohtaisin edes yhden rakkaan veljemme Paavalin veroisen Kristityn.
fdwijkhyt nimimekki on kadottanut sen uskon, jota Paavali ja kaikki Jeesuksen seuraajat tunnustavat.
Paavali varoitti Jeesuksen seuraajia tekemästä syntiä. Kaikki me olemme tehneet syntiä ja olleet kirkkautta vailla, mutta kiitos Jeesukselle, että Hänen seurassaan saamme pysyä vapaudessa. Kuinkahan moni käsittää sen, että me tulemme syntisinä Jeesuksen luokse, mutta Hän aloittaa meissä vapauttavan työn ja vie sen loppuun? Pelkkä usko Jeesuksen optuksiin antaa sen siemenen, joka kasvaessaan syrjäyttää vanhan Aatamin.
Jeesus on synnitön, ei kukaan muu ja siksi me tarvitsemme Hänet ja Jumalan voiman päästäksemme kuoleman kautta uuteen elämään.
Mitkä olivat Jeesuksen opetukset ja opit joita Paavalikin painotti ja siteerasi ?
Paavali painotti rakkaudenlakia. Jeesus käski rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Joka tuohon kykenee on päässyt lain alta poissa. Jeesus vapauttaa valittunsa lain raskaan painon alta. Kukaan rakastava ei voi tehdä kenellekään mitään pahaa. Laki pysyy voimassa vain rakkaudessa.
Rakastava ei voi jättää esim. aikaisemmassa, eli vanhassa elämässä tekemiä rikoksia tunnustamatta, eikä voi jättää uhriaan yksin kärsimään. Pelkkä rikosten tunnustaminen tuo kärsimystä ja se kärsimys saattaa moninkertaistua jos uhri ei kykene ottamaan tunnustusta vastaan niin, että antaisi anteeksi. Joka rakastaa Jumalaa yli kaiken, ei helli lihaansa, vaan uskoo Jumalaan ja on valmis jopa kärsimään saadakseen vapauden lain alta.
Korinttolaiskirjeessään Paavali tosiaan puhui kauniita sanoja rakkaudesta mutta jotenkin ne mielestäni kuitenkin ovat jääneet toteumatta realimaailmassa vallankin niiden taholta, joitten niistä olisi pitänyt oppia ottaa. Paremminkin mennyt maailma katolilaisuuksineen ja jopa luterilaisuuksineen ei niistä paljon ole välittänyt ja vasta nyt ollaan tuota rakkauden käskyä alettu ymmärtää. Minun mielestäni.
Kummallista on se, että Paavalin kerrotaan olevan syntisistä suurin, vaikka hän itse kertoo olleensa synnintekijä tietämättömyyden ja epäuskon aikana ja sai sen takia laupeuden. Ei Paavali koskaan kerro olevansa synnintekijä Jeesuksen kohtaamisen jälkeen, vaan ennen Jeesusta. Jos hän olisi Jeesuksen kohtaamisen jälkeen jatkanut synnissä, ei häntä olisi kohdannut laupeus.
Miten ihmeessä ihmiset saadaan eksytettyä tuollaiseen uskomukseen, jossa he puolustavat omaa syntisyyttään väittämällä Paavalia suurimmaksi syntiseksi? Jeesus lupaa vapauttaa synnin orjuudesta kaikki, jotka kuulevat Häntä ja pitävät Hänen sanansa.
12 Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
Eipä taida montaakaan olla jotka Paavalia suurimmaksi syntiseksi ovat sanoneet mutta sitä monet ihmettelevät kun hänet on nostettu monien uskovien kategoriassa koko uskon tärkeimmäksi vaikuttajaksi ja jopa Jeesuksen oppien jonkinlaiseksi mitätöijäksi.
Paavali oli jännä tyyppi. Hän käytti varsin taitavasti aikansa retorisia keinoja kirjoituksissaan ja varmaankin myös puheissaan. Paavali oli varsin ylpeä juutalaisuudestaan, asemastaan fariseuksena ja moitteettomuudestaan Mooseksen lain noudattajana. Lain noudattajana hän oli tehnyt kaiken mitä tehtävissä oli, eikä hän sitä surkutellut, päin vastoin.
Paavalin kääntyminen Kristuksen seuraajaksi kuitenkin vakuutti hänet siitä, ettei lain moitteetonkaan noudattaminen vanhurskauta ihmistä, eli tee hänestä kelvollista Jumalan edessä.
paavali oli omituisen ristiriitainen persoona. Toisaalta moitteeton fariseus, apostolin vertainen Kristuksen seuraaja ja ylpeä näistä ominaisuuksistaan. Toisaalta hän tuntui olevan syvän itseinhon vallassa. Miksi? Ja mikä oli se pistin, joka hänellä oli lihassaan ja josta hän ei ollut rukouksistaan huolimatta vapautunut? Miksi hän kirjoitti, että vaikka hänen henkensä kuinka vihaisi syntiä, hänen lihansa tekee omiansa? Mitkä vietit ovat ihmisessä näin vahvoja? Mitkä taipumukset olivat Paavalille se suurin kauhistus, jopa Jumalan rangaistus? Roomalaiskirjeestä esimerkiksi saa mielenkiintoisia näkemyksiä, mistä voisi olla kyse, kunhan rohkenee ajatella. Joka tapauksessa Paavali ei lihansa villityksistä päässyt lakia noudattamalla, eikä niitä poistanut ilmeisesti usko Jeesukseenkaan. Paavalille toi lohtua hänen kehittekemänsä vanhurskauttamisoppi, eli ihmisen tuleminen kelvolliseksi pelkästään uskosta Jeesukseen. Olihan Jeesuskin teloitettu tavalla, joka juutalaisen uskon mukaan merkitsi Jumalan kirousta, ja koko teloitetun hankkeen ja opin tuomitsemista. Kuitenkin monet kokivat, että Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista, ja lopulta Paavalikin yhtyi tähän näkemykseen.
Sinulla on näkemättä se, että Paavali opetti vasta kääntyneitä ja jo pyhityksen saaneita ja otti itsensä esimerkiksi opetuksissaan. Paavali kertoo, että hän pääsi oman lihansa vankilasta pois vain uskon kautta Jeesukseen ja kiittää siitä runsain sanoin Herraa.
Jeesus, joka on Jumalan Sana, vapautti Paavalin lihan himosta ja saastasta, josta hän ennen Jeesuksen työn täyttymistä kohdallaan oli joutunut kärsimään ja oli uskon tultua uuden liiton ominaispiirteillä joutunut huutamaan Herraa avuksi. Ei uskosta osattomat huuda Herraa avuksi, vaan uskoon kääntyneet.
Paavalin kirjeitä vääristetään ja väännetään kieroon, koska ei käsitetä hänen kirjoittamaansa. Paavali piti lakia pyhänä ja kertoo, että Jeesus täytti hänenkin puolestaan lain ja usko Jeesukseen pitää hänenkin kohdallaan lain täytettynä.
Paavali ei koskaan taistellut rakkaudenlakia vastaan, vaan korotti aina sen lain kuuluvan kaikille Jeesuksen seuraajille. Rakkaudenlaki pitää pienimmänkin Jumalan kymmenestä käskystä voimassa. Paavali taisteli kaiken aikaa tekojen lakia vastaan, uhrauksia, lihaan tehtäviä ympärileikkauksia ja aikoihin perustuvia toimintoja vastaan. Jostakin syystä nyt on käynyt niin, että moni on saatu luulemaan Paavalin taistelleen kymmenen käskyn lakia vastaan, vaikka Paavali itse kiittää käskysanoja kertoen niiden näyttäneen hänellekin synnin. Ilman syntinsä näkemistä ei Paavalikaan olisi koskaan osannut kieltää lihaansa, eikä näin ollen kuolla synnille.
Roomalaiskirje 6
1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
En ihan saanut kiinni ajatuksestasi siitä, mikä minulta on näkemättä. Paavali ei kuitenkaan anna ymmärtää, että olisi vapautunut lihansa vaatimuksista ja teoista, kuten ehdotat. Paavali surkuttelee lihansa ja heikkoutta ja voivottelee, kuka voi hänet pelastaa, eli tehdä kelvolliseksi Jumalan edessä.
Paavali tekee synnistä vallan suunnattoman, suorastaan persoonallisen, ihmisen ulkopuolelta vaikuttavan voiman. Ihminen on sen edessä voimaton. Laki on hyvä ja pyhä, mutta se ei auta ihmistä taistelussa hirmuista syntiä vastaan. Paavalin lohdutukseksi muodostuu käsitys, että yksin usko Jeesukseen, joka on korotettu taivaalliseen asemaan, riittää pelastukseen. Kuten Paavali kirjoittaa, synti saa lihan edelleen tekemään tekosia, joita hän ei halua. Hän ei sius ole siitä vapautunut. Kuitenkin ne teot tekee synti, joka asuu hänessä, henki taas tahtoisi muuta. Usko siis pelastaa, liha tekee omuabsa. Kuitenkaan Paavali ei tarkoita mitään antaa mennä vaan meininkiä, mistä varoitteleekin.