Olen ollut noin 3 vuotta ilman kavereita ja olen ollut noin 6 vuotta ilman ystäviä. On toki ollut joitain "kavereita" ja on tälläkin hetkellä, mutta niiden kanssa hengailu tuntuu teennäiseltä showlta. Ihminen voi toki olla onnellinen ilman ystäviäkin tai edes kavereita, mutta olisi niitä ystäviä tai edes kavereita kiva saada.
Herään, käyn töissä, opiskelen, jumppaan/kuuntelen musiikkia, menen suihkuun, katson jotain netistä, meditoin, menen nukkumaan. Sitten seuraavana päivänä on sama rutiini, paitsi viikonloppuna töiden sijasta olen koneella. Kyllä minä voin varmaan elää vielä parisataa vuotta näin, mutta onhan tämä perhanan tylsää.
En ole negatiivinen enkä erittäin ujo, mutten vain yksinkertaisesti löydä koskaan seuraa.
Olen varmaan liian erilainen, jonka takia en omaa oikein edes motivaatiota etsiä seuraa kun se seura ei koskaan ole mieluista. Varmaankin on neljä paikkaa, joista jotkut löytäisivät ystäviä:
-Harrastukset) Ongelma on vain se, ettei minua kiinnosta mikään harrastus. Tykkään tehdä punnerruksia, leukoja, hyppyjä ja erilaisia pitoja, muttei sellaisella mitään seuraa löydä. Kävin punttiksella muttei sieltä mitään seuraa löytynyt eikä se painojen kolistelukaan ollut yhtään kivaa. Kävin nyrkkeilyssä, joka oli helvetin hauskaa mutta aivovaurio ei ole tavoitteeni. Kokeilin sitten painia, joka oli tylsää. Olen tässä useamman vuoden selaillut harrastuksia ja nyt vähän aikaa intensiivisesti yrittänyt löytää jotain harrastusta, mutta heikolta näyttää tarjonta.
-Työ) Pidän työstäni, muttei 40-60v tätien seura kiinnosta vapaa-ajalla.
-Skole) Kiva koulu ja kivaa porukkaa, mutta porukka asuu niin kaukana ja on niin erilaista, ettei homma skulaa.
-Bileet) En voi sietää humalaisia ihmisiä. Jo baarin ohi kävellessä alkaa vituttaa aukinaisesta ovesta raikuva humalaisten örvellys. Onhan noissa bileissä tullut käytyä ja selvinpäin niitä ei kestä erkkikään. Tuli etenkin nuorempana juotua, että pääsisi samalle aaltopituudelle ja siitäpäs ne bileet kääntyivät entistä paskemmiksi :D
Herään, käyn töissä, opiskelen, jumppaan/kuuntelen musiikkia, menen suihkuun, katson jotain netistä, meditoin, menen nukkumaan. Sitten seuraavana päivänä on sama rutiini, paitsi viikonloppuna töiden sijasta olen koneella. Kyllä minä voin varmaan elää vielä parisataa vuotta näin, mutta onhan tämä perhanan tylsää.
En ole negatiivinen enkä erittäin ujo, mutten vain yksinkertaisesti löydä koskaan seuraa.
Olen varmaan liian erilainen, jonka takia en omaa oikein edes motivaatiota etsiä seuraa kun se seura ei koskaan ole mieluista. Varmaankin on neljä paikkaa, joista jotkut löytäisivät ystäviä:
-Harrastukset) Ongelma on vain se, ettei minua kiinnosta mikään harrastus. Tykkään tehdä punnerruksia, leukoja, hyppyjä ja erilaisia pitoja, muttei sellaisella mitään seuraa löydä. Kävin punttiksella muttei sieltä mitään seuraa löytynyt eikä se painojen kolistelukaan ollut yhtään kivaa. Kävin nyrkkeilyssä, joka oli helvetin hauskaa mutta aivovaurio ei ole tavoitteeni. Kokeilin sitten painia, joka oli tylsää. Olen tässä useamman vuoden selaillut harrastuksia ja nyt vähän aikaa intensiivisesti yrittänyt löytää jotain harrastusta, mutta heikolta näyttää tarjonta.
-Työ) Pidän työstäni, muttei 40-60v tätien seura kiinnosta vapaa-ajalla.
-Skole) Kiva koulu ja kivaa porukkaa, mutta porukka asuu niin kaukana ja on niin erilaista, ettei homma skulaa.
-Bileet) En voi sietää humalaisia ihmisiä. Jo baarin ohi kävellessä alkaa vituttaa aukinaisesta ovesta raikuva humalaisten örvellys. Onhan noissa bileissä tullut käytyä ja selvinpäin niitä ei kestä erkkikään. Tuli etenkin nuorempana juotua, että pääsisi samalle aaltopituudelle ja siitäpäs ne bileet kääntyivät entistä paskemmiksi :D
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moi!
Missä asut ja minkä ikäinen olet?
mä asun Tampereen vieressä ja oon 28v.
itse tunnen myös itseni kovin erilaiseksi monien ihmisten seurassa.
Niin tuttu tunne, vaikka töissäkin on ihanaa porukkaa niin tuntee itsensä aina jotenkin ulkopuoliseksi porukassa
Aivan kun olisin omaa ilmotusta lukenut. Tosin en käy koulua eikä humalaiset käy aivoon. Itselle ehkä syy miksen löydä ystäviä koska vaivaannun helposti uusien ihmisten kanssa ja koen että toisen tyytyväisyys on täysin mun harteilla. Yks tuttava neuvoi että "soitat vaan jollekin vanhalle tutulle randomilla, ei siinä mitään menetä." Soita ite. En voi edes kuvailla sitä kiusaantunutta tunnetta kun soitan jollekin jonka kanssa puhunut viimeks 15v. "Hei, muistatko mut? Ai et?"
Toki on mulla koira, joka on todella seurallinen, mutta kaipaan ehkä ystävyydessä sitä naurua ja keskusteluja. Koiran kanssa ei hirveesti naureskella. Tai mikä ettei. Voinhan mä aina omille jutuille nauraa. ....
Sama homma täällä on....kavereita ei vaan tunnu löytyvän mistään, kun joka viikonloppu ryyppyreissut ei kiinnosta, suurin osa työkavereista tekee juuri niin ja taitaa ne toiset löytäneet oman kumppanin ja perheen jonka kanssa aikaa sitten viettävät enempi. Kahvilla tulee käytyä melkein joka päivä ja kesällä sitten valokuvaan luontoa ja käyn kalassa, mutta tässäkin on noi omat työkaverit sellaisia että ei tollainen kiinnosta ollenkaan. Koira olisi hyvä tai kissakin kävisi mutta sitten taas oon allerginen niin nekin saa unohtaa. Itse olen siis Turusta ja 35 vuotias mies. Viime viikonloppu oli sattumalta vapaa molemmat päivät niin sen yksinäisyyden alkaa todella sitten huomata. Onnea kaikille yksinäisille kaverien kanssa parempaa onnea.
samaa mietin itekin, mistä päin olet?? :))
Oon ite Espoosta ja etsin kavereita. En tykkää myöskään humalajutuista.. Tykkään liikkuu, mut sen teen mieluiten yksin.. oon seurallinen mut tapana se, et sosiaalisetjutut vaan "jää".. mut olis kiva löytää joku samalla aaltopituudella oleva.
Täällä kans 22v mies hakee kavereita tampereen suunnalta
oon tänne muuttanu jonkin aikaa sitten ja olis kiva löytää täältä kavereita/tuttavuuksia. luulis täältä ny löytyvän samassa tilanteessa olevia ihmisiä. opiskelija en oo joten koulustakaan ei niitä tule
ei oo kiva yksinkään vietää aikaansa ja ei jaksa kuunnella pelkästään tota kellon tikitystä joten ota yhteyttä ja tänne vaan niitä sielunveljiä ja liittolaisia :p
email: [email protected]
Ite oon 27v nainen Joensuusta.. mulla on lapsi, joka vuorotellen mulla ja isällänsä. Itse käyn joskus baareissa, mutta vihaan pintaliitäjäpaikkoja. En käy missään mammakerhoissa, koska jotenkin musta ne on lievästi sanottuna säälittäviä. En omista periaatteesta tatuointeja, tekoripsiä tai freddyjä. Kaikilla tuntuu olevan joku pakkokäydäsalillajakuuluamassaan systeemi, okei itsekin käyn toisinaan laihdutusmielessä, mutten kertaakaan ole ottanut mitään peilikuvia siellä vain näyttääkseni jotain. Pidän luonnosta, fiksuista keskusteluista, suht rauhallisesta elämänmenosta.. vaikka joskus saatan notkua muutaman liikaa ottaneena kaupungilla. En kyllä ole mitenkään eläinrakaskaan. Tää on kai niin pieni kaupunki, että jos et oo täyshippi tai feikkiteini, niin saat jäädä yksin virtuaalimaailmaan.
Onko töissä ihan jokainen 40-60v? Ei yhtään nuorempaa kuten sinä?
Jos olisi edes yksi nuorempi (järkevä, joka tekee muutakin kuin juopottelee), voisit ystävystyä. Siitä saisi sitten ehkä lisää kavereita kun alkuun pääsisi.
Aloittajan tekstissä on jonkin verran ristiriitaisuuksia. Jos kerran meditoi ja urheilee niin silloin ei ole tarvis käyttää noin karkeaa kieltä eikä olla noin negatiivinen.
Itse olen urheillut 17 vuotiaasta ja meditoinut 19 vuotiaasta. Enkä ole suuremmin kaivannut ystäviä. Silti, rauhallinen olemukseni ja kuulemma hyvä kuuntelijan taito ovat ajaneet ihmisiä luokseni joilla on elämässä vaikeaa. Usein ratkaisut ovat minulle helppoja mutta muille vaikeita.
Ehdotan että jatkat kommunikaatiota muiden ihmisten kanssa ilman teologian ja anatomian sanastoa. Puhut suomen kieltä (ei esim. skole) ja olet muille kohtelias. Vaikka vanhempien henkilöiden seura ei sinua juuri nyt kiinnosta niin ehdotan että poikkeat kuitenkin jos kutsutaan. Ensiksikin, sinäkin vanhenet joskus. Ja toiseksi, sitä ei koskaan tiedä kuinka jalat alta vievää siippaa sinulle tarjotaan. Nimittäin, vanhemmat ihmiset ovat kovia naittamaan muoria yhteen.
Mutta, meditoijana sinun pitäisi toki nähdä laajemmin miten asiat liittyvät toisiinsa ja sinun pitäisi pystyä näkemään päätöstesi taakse.
No, jos et mitään halua muuttaa et harrastaa, käydä juhlisa, keikoilla, baareissa tms. etkä oikeastaan jaksa ketään ihmisiä jne. niin et kyllä mistään. Kaikissa on huonot puolensa ja niitä pitää vaan kestää sitten. Sinussakin on: olet tylsä ihminen, joka ei harrasta mitään etkä siis ole kauhean kiinnostunut mistään, etenkään pitkäjänteisesti.
Vika on aina muissa: harrastuksien tarjonta on surkea, ei suinkaan se että sulle vaan ei kelpaa mikään. 40-60-vuotiaat on tätejä (20 vuoden haarukalla!) mutta oletko ottanut huomioon että sä saatat olla kakara, keskenkasvuinen ja tylsä kitisijä? Oletko varma että 40-vuotiasta "tätiä" kiinnostaa noin tylsä ihminen? Enkä sano vihalla enkä pahalla, vaan yritän vähän herätellä ajattelemaan. Meditoit muttei siitä tunnu olevan mitään apua.
Sinulla ei ole motivaatiota etsiä seuraa koska se ei ole koskaan mieluista: no ei, aivan takuulla ei. Voin sanoa että ei todellakaan, eikä tule noilla eväillä olemaankaan. Vika on aivan taatustu aina siinä seurassa, ei suinkaan sinussa.
Koulussakin kaikki asuu kaukana ja nekin on ihan erilaisia. Kuule, heitä hanskat tiskiin. Kukaan ei viihdy seurassasi kovin kauaa enkä usko, että ystävyyssuhteesi ovat kovin vuorovaikutteisia tai pitkäikäisiä, ainakaan jos asuttekin lähekkäin. Matka siis voisi olla hyvä asia.
Olet tylsä, itserakas, et osaa kuunnella, eläytyä etkä arvosta muita tai mitään muutakaan. Olet epämotivoitunut negatiivisella asenteella, ja tuomitset harrastuksesta ikään kaiken mikä on erilaista kuin sinä, kuitenkin kaivaten tosi erilaisena oloa. Joo, olet kyllä erilainen. Ja edelleenkään en vittuile. Tosiasia on nimittäin se että noilla eväillä vaan ei rakenneta edes aitoja kaveruussuhteita. Se vaan on niin. Olisi ihan turhaa kertoa, miten varmaan löydät jonkun kiva harrastuksen: tuskin löydät. Olisi ajan haaskausta kertoa että kun ihmisiä oppii kuuntelemaan, heistä saattaa löytää arvostettaviakin piirteitä: ei kannata. Kaikki mikä olisi millään tavalla kannustavaa, on todennäköisesti pelkkää sanahelinää ja ehkä ennemmin kuulisit todella olevasi erikoinen ja lyön vetoa, että haluat myös kuulla olevasi erikoisen älykäs varmasti: siihen tai vastaavaan lopussa viittaat kun toivot pääseväsi muiden aaltopituuksille. Et pääse. Edes juomalla. Ja en kehota ketään juomaan, itsekään en juo. Ei känniörveltäjiä tarvitsekaan sietää saadakseen kavereita ja ystäviä.
Ikävä kertoa, mutta vaikka löytäisitkin jonkun joka sinussa roikkuisi, et pysty luomaan tyydyttävää suhdetta häneen. Voisin kertoa myös miksi, mutta en kerro. Olet jo löytänyt syyllisen: se on ne muut.
Ja tämä alkuperäisen viestin perusteella, en siis oikeasti tunne sinua enkä haluakaan. Mutta kannattaa miettiä sitä.