Epäonnistunut kasvo- ja jalkahoitokokemus

Kävin Helsingissä Suomen Kosmetologikoulussa erikoiskasvohoidossa ja hemmottelujalkahoidossa.

Noiden kokemusten perusteella en voi suositella ko. hoitoja enkä ko. paikkaa yhtään kenellekään.

Ilmoittauduin aluksi "tiskillä". "Keskustytöllä" meni hetki, ennen kuin hän ymmärsi, mihin hoitoihin olin tulossa ja, keiden oli tarkoitus "hoitaa hoitoni". Kun itse ilmoitin nettivarauksen perusteella "ilmi tulleet" hoitajien nimet, niin vasta sitten "keskustyttö" "pääsi tilanteen tasalle". Tuossa vaiheessa jo ajattelin, että mitenkähän hoidot menevät, jos henkilökunta on jo ennen hoitoja noin "pihalla".

Kasvohoidon tekijä ei kertonut kasvohoitoon liittyvistä vaiheista eikä siinä käytettävistä tuotteista etukäteen yhtään mitään. Hän "pomppi" vähän väliä hakemassa muualta tarvittavia tuotteita, mutta kommentoi kyllä aina noita tuotteiden "hakuretkiään", mikä häiritsi rentoutumistani.

Minulla oli melkein koko kasvohoidon ajan "laput" silmillä. Omien tuntemusten mukaan tuntui kuin hoitaja olisi tehnyt puhdistuksen jälkeen "vain" kolme kertaa peräkkäin jonkun saman kuorinnan ja naamion, eikä muuta.

Loppu rasvauksen jälkeen hoitaja ilmoitti, että hoito on päättynyt ja nosti tuolin istuma-asentoon sen verran nopeasti, että hemmottelusta ei ollut kyllä loppuvaiheessakaan tietoakaan. Ennemminkin pyörrytti nopea istumaan nousu sen verran, että meni hetkinen, ennen kuin olo tuosta tokeni.

Ennen hoidon aloittamista kerroin itse, että kasvoni ovat hyvin kuivat, johon hoitaja vastasi tekevänsä oikein kosteuttavan hoidon, mutta hän ei millään tavalla itse kartoittanut ihoni tilannetta. Kaikesta huolimatta kasvoni olivat kuitenkin hoidon jälkeen jopa kuivemmat kuin ennen hoitoa.

Ennen jalkahoitoa minulta perittiin kummatkin hoidot "kimpassa".
Ihmettelin tuota ääneenkin moneen otteeseen, mutta silti tilanne meni noin.
Eikö normaalisti hoidot makseta kuitenkin vasta jälkikäteen?

Jalkahoitajakaan ei tehnyt esikartoitusta ennen hoidon aloitusta, vaan laittoi vain jalkani heti "liotusveteen", mutta todella lyhyeksi ajaksi, jossa ei kyllä ehdi kenenkään jalat vielä pehmetä. Liotuksen aikana kerroin hoitajalle, että jalkapohjani ovat ongelma-alue "number one", koska niissä oli jopa halkeamia. Ajattelin, että ei kait voi niin huono tuuri olla, että saisin kaksi huonoa hoitoa putkeen? No kyllä se vain oli kuin olikin totta. Kun olin laittamassa hoidon jälkeen sukkia jalkaani, niin huomasin, että jalkapohjissani oli edelleen halkeamia eli hoitaja ei ollut saanut niitä kokonaan pois.

Jalkahoito eteni vielä oudossa järjestyksessäkin. Säärien kuorinta ja naamio suoritettiin "virheellisesti" vasta lopuksi, minkä takia sitä ennen laitettu paksu rasvakerros katosi iholta saman tien kuin tuhka tuuleen. Yritin "ohjeistaa" hoitajaa oikeamman järjestyksen suhteen, mutta kommenttini meni kuin kuuroille korville. Lisäksi kuorinta tehtiin niin kivuliaalla tavalla, minkä takia se tuntui samalta kuin ihoa olisi hierottu karkealla hiekkapaperilla. Kuorinnan yhteydessä hoitajan ilmoille esittämä Miltä tämä tuntuu? -kysymys kuulosti tuossa tilanteessa lähinnä kettuilulta.

Jalkahoitaja kyllä kertoi, että he olivat tehneet paljon jalkahoitoja jo tuota ennenkin, mutta käytäntö osoitti kyllä aivan jotain muuta, valitettavasti.

Minusta hoitajien olisi pitänyt ottaa (paremmin) huomioon juuri minun erikoistarpeeni, etenkin hyvin kuiva ihoni niin kasvoissani kuin kantapäissänikin ja keskittyä hoidoissa niihin aivan täysillä, eikä toimia vain saman sapluunan mukaan ja "viis veisata" siitä, minkälaisia tarpeita kullakin asiakkaalla itsellään sattuu olemaan.

Erityisesti sen laitoin merkille, että kummankaan hoidon aikana en nähnyt ko. hoitajien opettajia, jotka olisivat voineet ohjeistaa hoitajia oikeampaan suuntaan. Kyse oli kuitenkin opiskelijoista ja käytäntökin osoitti, että lisäohjeistus olisi ollut enemmänkin kuin paikallaan.

Heti seuraavan päivän iltana raspasin jalkapohjani hyväksi ja laitoin kantapäihini jopa kahdeksaa eri rasvaa (suurimmalta osin erilaisia apteekkirasvoja), joita olen aiemmin käyttänyt hyvällä menestyksellä muille ihoalueille. Tuon jälkeen laitoin yöksi elmukelmun jalkojen ympärille ja sukat päälle. Sitä seuraavana aamuna halkeilevat kantapäät olivat kuin "varjo vain".

Tästä lähtien tulen tekemään ainakin kasvo- ja jalkahoitoni aina itse.