Näin kiihkeänä tulisieluna, miten ihminen jaksaa jakautua kahteen, puolisoonsa ja sitten siihen "rakkauteensa."
Kun itse rakastun, en voisi sietää edes lähelläni sitä "toista". Pelkkä läheisyys ahdistaisi kun tietää että sydän on muualla.
Onko sittenkin näin että nämä rinnakkaissuhteen pitäjät eivät kykenekään voimakkaisiin suhteisiin...??? Ettei omiinkaan tunteisiin voi luottaa että kenet sitä haluaa?
Rakkaudelle ei tietenkään mitään voi mutta alhaisena pidän useiden vuosien itsekästä sumuttamista vain sen takia että "perhe säilyy." Oikea syy on siellä ettei haluta epätasapainottaa omaa onneaan ja ottaa vastuuta toisen surusta ja vihasta.
Ei ummarra. Ei.
Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo 9 vuotta emmekä ole kihloissa saati että meillä olisi lapsia. Yhteenkin olemme muuttaneet vasta 7 vuoden seurustelun jälkeen. Tässä on edetty niin hitaasti ja varmasti ja tunnen mieheni niin läpikotaisin hänen arvojaan myöten, että tiedän ettei hänkään kykenisi vuosikausien suhteisiin ja petoksiin. Harhalaukashan on mahdollinen kenelle tahansa mutta että kokonainen salattu elämä muualla?
Onko se edes hirveän yleistä?
Kun itse rakastun, en voisi sietää edes lähelläni sitä "toista". Pelkkä läheisyys ahdistaisi kun tietää että sydän on muualla.
Onko sittenkin näin että nämä rinnakkaissuhteen pitäjät eivät kykenekään voimakkaisiin suhteisiin...??? Ettei omiinkaan tunteisiin voi luottaa että kenet sitä haluaa?
Rakkaudelle ei tietenkään mitään voi mutta alhaisena pidän useiden vuosien itsekästä sumuttamista vain sen takia että "perhe säilyy." Oikea syy on siellä ettei haluta epätasapainottaa omaa onneaan ja ottaa vastuuta toisen surusta ja vihasta.
Ei ummarra. Ei.
Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo 9 vuotta emmekä ole kihloissa saati että meillä olisi lapsia. Yhteenkin olemme muuttaneet vasta 7 vuoden seurustelun jälkeen. Tässä on edetty niin hitaasti ja varmasti ja tunnen mieheni niin läpikotaisin hänen arvojaan myöten, että tiedän ettei hänkään kykenisi vuosikausien suhteisiin ja petoksiin. Harhalaukashan on mahdollinen kenelle tahansa mutta että kokonainen salattu elämä muualla?
Onko se edes hirveän yleistä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
pohdit onkin äärimmäisen vaikeaa eli "jakautua kahtia". Sitä vaikeampaa se on mitä enemmän rakastaa, siis omaa kumppaniaan että tuota toista. Veikkaan, että juuri ne, jotka pystyvät voimakkaisiin tunteisiin joutuvatkin useimmiten tähän kahden rakkauden piinaan. Ehdottomasti haluaisi jatkaa vakisuhdetta eikä haluaisi oman kumppanin kärsivän yhtään tuosta rinnakkaissuhteesta, josta ei taas millään haluaisi luopua siitäkään. Hyvin helppoa on tokaista "kaikkea ei voi saada" ja arvostella suureen ääneen kaikkia, joilla sivusuhde on. Se on vain niin ettei sitä voikaan ymmärtää ellei ole itse kokenut mitään sinnepäinkään. Tunteet ovat täysin sanoinkuvaamattomat, laidasta laitaan.
Kun kertyy kilometrejä, "kunnon ihminenkin" voi yllättäen joutua punnitsemaan, mikä on rakkautta. Molempia ei voi pitää, uhrata täytyi. Niisk.