Mies nalkuttaa!

Missä vaiheessa hän muuttui tuollaiseksi? Mitä suhteessanne tai hänen elämässään silloin tapahtui? Mikä hänet siis muutti määräileväksi ja nalkuttavaksi?

Voit antaa hänen raivota itsekseen ja sulkea korvasi hänen raivoamiseltaan. Tai sitten voit kertoa hänelle miltä sinusta tuntuu, kun hän määräilee ja raivoaa, ja sanoa, että et halua enää kuunnella raivoamista.

Arvonsa tunteva nainen ei hyväksy miehen nalkutusta, jossa jo sinänsä on asetelma, että nainen on hänelle alempiarvoinen olento, jota tulee ojentaa.

Hyvässä, romanttisessa suhteessa ei ole ylempiä eikä alempia, vaan kaksi toisiaan ihailevaa ihmistä.
Nalkutuksella naisesta riisutaan kaikki, kunniallisuus, arvokkuus, ihailun kohteen olo.
Nalkutuksella mies ilmaisee, että nainen on kaikin tavoin epäonnistunut, sielultaan ruma ja tyhmä, jonka tekemisiä on valvottava ja arvosteltava kriittisesti.

Mitä pitempään nainen miehen nalkutusta suostuu kuuntelemaan, sen halvempiarvoisena mies häntä pitää.
Arvonsa tuntevan naisen ei tarvitse alentua huomauttamaan nalkutuksesta miehelle. Naisen ei tarvitse huolehtia siitä, nalkuttaako mies vai ei.
On itsestään selvyys, että herrasmies ei nalkuta naiselle. Vastuu omasta käytöksestään kuuluu siis miehelle.

Sinä päivänä, kun mies toistuvalla nalkutuksella pilaa naisensa arvoa, on suhde loppu ja kuollut.
Romantiikka, luottamusta, kunnioitusta, erotiikkaa siihen ei enää saa.
Jos nainen yrittää miehen nalkutuksesta huolimatta ylläpitää romanttista käsitystä suhteesta, niin perin valheelliseen todellisuuteen naisparan elo perustuu.
Ahdistus seuraa tuota valheellisuutta.

Kaikessa hiljaisuudessa, alentumatta edes keskusteluun, nainen ottaa tavaransa ja lähtee!
Päättäväisyys, terve ylpeys on parasta lääkettä naiselle, silloin kun on kyse itsetuntoa vaurioittaneesta käytöksestä.
Päättäväisyys lähteä pystyssä päin, itkemättä, valittamatta.

Nalkuttavalle, pikkumaiselle miehelle ei tule näyttää pahastumisen kyyneleitään, koska tällöin mies saa riemuvoiton vallankäytölleen. Hänpä tässä on varsin urhoollinen miekkonen ja oikeutettu kuningas talossaan.

Tässä tilanteessa, että mies on karjunut lehden tipahtamisesta lattialle, on kaikki ainekset ja syy suhteen napakkaan ja lopulliseen päätökseen naisen taholta.
Tuollainen halveksittava uros ei tarvitse naista, vaan menköön karjumaan äänensä käheäksi kaltaistensa joukkoon sivistymättömien moukkien pariin.

Minä olin reilun kahden vuoden suhteessa, josta n.1v avoliittoa. Mies muuttui kun muutimme yhteen, muutamassa kuukaudessa. Mies nalkutti kokoajan, opetti ns. kädestä pitäen pyykkäämistä/astianpesukoneen täyttöä ja siivoamista, minä kun en muka osannut enää yht'äkkiä mitään, vaikka oli kasvattanut 3 lasta aikuiseksi, pyykännyt , siivonnut ja tiskannut, 15 vuotiaasa lähtien. Mies myös raivostui pikkuasioista, jos takkini oli väärin hengarissa, kengät väärässä paikassa eteisessä.

Päätin erota, koska mies pyrki kaikin tavoin alistamaan minua

Hän muuttui tämmöiseksi kun olimme olleet yhdessä noin vuoden, ja oppineet tuntemaan toisemme. Ehkä hän vain näytti, millainen todellisuudessa on, uskalsi tuon vuoden jälkeen olla oma itsensä. Olen monesti sanonut, kuinka pahalta tämä tuntuu minusta, mutta hän jatkaa. On kait parempi erota

Jos mies karjuu sinulle lehden lattialle putoamisesta, mies ei silloin pelkästään nalkuta. Mies harrastaa henkistä väkivaltaa sinua kohtaan.
Ero on järkevä teko.
Älä hukkaa elämääsi, on hyvin oletettavaa, että miehen henkinen väkivalta jatkuu ja pahenee.

On varmaan lapsuuden kosita opittu tapa eli hänen isänsä oli samanlainen ja se siitä.

Margareetan kommentti "Arvonsa tunteva nainen ei hyväksy miehen nalkutusta, jossa jo sinänsä on asetelma, että nainen on hänelle alempiarvoinen olento, jota tulee ojentaa."

Eli tässäkö nyt on yleismaailmallinen naisten nalkutuksen syy miehilleen: he pitävät miestään alempiarvoisena olentona jota tulee ojentaa? Suomalaiset useat naiset tuntuvat rakastavan miehensä ja perheensä kontrollointia, mutta jos joku mies on kontrollissa, aletaan inistä tasa-arvosta?

Avoliitto. Mikä se on?