Niin olen siis neljääkymppiä lähestyvä mies joka ei ole koskaan seurustellut. Kokemukset naisista ja seksistä rajoittuvat maksullisiin naisiin. Päätin jokunen kuukausi sitten yrittää viimeisen kerran löytää naisen elämääni kun alkaa ikä tulemaan kohta vastaan jos haluaa siitä suhteesta vielä ehtiä nauttiakin.
Ihmeekseni pääsin todella monille treffeille mutta siinä tuli vain karu totuus vastaan. En osaa seurustella naisten kanssa, minulla ei ole niitä sosiaalisia taitoja kun en nuorempana päässyt niitä harjoittelemaan. Kaikki treffit jäivät maksimissaan kahteen tapaamiseen ja sitten tuli naiselta viesti että ei tästä mitään enempää tule.
Olen nyt tajunnut sen että minun on turha yrittää saada suhdetta naisen kanssa kun minusta ei ole siihen mitä naiset etsivät. Olen hyväksynyt nyt sen että elän ja kuolen yksinäisenä. Onneksi seksiä sentään saa rahalla mutta ei onnea.
Ihmeekseni pääsin todella monille treffeille mutta siinä tuli vain karu totuus vastaan. En osaa seurustella naisten kanssa, minulla ei ole niitä sosiaalisia taitoja kun en nuorempana päässyt niitä harjoittelemaan. Kaikki treffit jäivät maksimissaan kahteen tapaamiseen ja sitten tuli naiselta viesti että ei tästä mitään enempää tule.
Olen nyt tajunnut sen että minun on turha yrittää saada suhdetta naisen kanssa kun minusta ei ole siihen mitä naiset etsivät. Olen hyväksynyt nyt sen että elän ja kuolen yksinäisenä. Onneksi seksiä sentään saa rahalla mutta ei onnea.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä se valitettavasti on niin, että jos ei ole tehnyt sosiaalisten taitojensa kehittämiseksi mitään viimeistään siinä 25-vuotiaana, niin ei niitä mistään taivaasta ala tippumaan myöhemminkään. Sitä oikeaa hetkeä ei koskaan tule, jos jää vain odottamaan.
Onneksi taitoja voi kyllä oppia myöhemminkin, se on kyllä vaativaa, mutta palkitsevaa. Sosiaalisista ihmisistä pidetään.
Toki niitä taitoja voi opetella myöhemminkin, mutta ei ole helppoa aikuisena opetella asioita, joita muut ovat opetelleet jo lapsuudesta lähtien vuosikymmenien ajan. Harmittavan moni vaan tuntuu jäävän "odottamaan" jotain ihmettä tapahtuvaksi eikä tee asioilleen mitään.
entäpäs jos onkin koko ikänsä ollut vähän liiankin sosiaalinen. pelottaa porukat ympäriltään. ei sen puoleen suurin osa suomineidoista joita tavannut on ollut umpimielisiä, passivisagressiivisiä, vainoharhaisia ongelmakimppuja. ei sen puoleen myöskään itsekkään ole mikään palkintopokaali, ritari rönsy rämä ruosteinen. =D
Kai se vaan pitää löytää itselleen ne oikeat porukat, jossa kaikki osapuolet viihtyy :)
Pääasiahan kai on, että osaa ottaa toiset huomioon. Sosiaalisuuskin voi olla rasittavaa, jos ei saa suunvuoroa ja toinen on kun adhd-demonin riivamaamana joka paikassa päällepäsmärinä. Mutta mun mielestä iän myötä nekin kulmat hioutuu pyöreämmiksi.
Mulla oli nuorempana täysi työ yrittää muistaa muidenkin läsnäolo; olin kovaääninen ja ylienerginen, aina menossa mukana. Nykyään on onneksi vähän eri meininki... vanhuus :D
Itseasiassa yksi sosiaalisuuden muoto on se, että ottaa huomioon toiset ja antaa heillekin suunvuoron ja osaa oman käytöksensä sovittaa vallitsevaan sosiaaliseen ympäristöön. Sosiaalinen ihminen kuuntelee ja kuulee toisia ja antaa kuulemansa vaikuttaa itseensä. Sosiaalinen ei siis ole mikään koko ajan äänessä oleva tyyppi, vaan sellainen, joka osaa vuorotella puhumisen ja kuuntelemisen suhteen
Valitettavasti miehen pitää sosiaalisuuden lisäksi olla myös vähintään 180cm pitkä, muuten ei ole asiaa mihinkään
Haasteet:
25 sosiaalisia taitoja on vaikeampaa upottaa selkäytimeen
35 ei ole enää luontaista halua poukkoilla ympäriinsä
Etu vanhempana on siinä että osaa keskittyä olennaiseen, ja ellei koko nuoruus ole kulunut pleikkaria luukuttaessa niin väistämättä mielen sopukoista löytyy kokemuksia erilaisista tilanteista. Jos vain yrittää niin kummasti ne aivot yhdistelevät asioita, ja sitten oppiikin varsin nopeasti.
It´s Over When You´re 35? Nope... ;)
Naisten kanssa keskustelu kuuluu nyt sosiaalisiin taitoihin mitkä pitää oppia vähintään 25-vuotiaana.
Kaikkea sitä elämässään kuulee....
Vähintään vai viimeistään? :D
Sillä ei ole väliä milloin ja mitä "pitää" oppia 25-vuotiaana jonkun kirjoittamattoman lain mukaan. Ap kun ei ole 25v eikä ilman aikakonetta tule olemaan 25v. Jos minä olisin ap niin sanoisin näin:
https://pbs.twimg.com/profile_images/426548205611139072/lWNFAlcZ.jpeg
...ja uudestaan treffeille opettelemaan niitä sosiaalisia taitoja.
Blunder, olet nimimerkkisi veroinen.
Meinasin sylkäistä ruokaviinini näppikselle kun hekottelin ajatukselle nelikymppisistä ätmeistä opettelemassa normaaleja sosiaalisia taitoja :D
Kiitoksia hyvistä nauruista!
Noinhan se menee.
Olin tuossa Ätmin hautajaisissa. Sillä kaverilla oli käynyt niin, että oli juuri 5-kymppisenä löytänyt elämänsä rakkauden. Valitettavasti kaverilla pumppu petti kymmenen vuoden jälkeen. Muistan vain eräissä häissä vaimonsa vierellä ja kertoi elämän olevan upeata :-)
Joten toivoa on vielä
Huh miten pessimististä tekstiä. Millaisia sosiaalisia taitoja sinulta mielestäsi puuttuu? Miten käyttäydyt ensitapaamisilla? Voisitko ajatella niin, että jokaisesta kohtaamisesta voi oppia niitä sosiaalisia taitoja. Opit kuuntelemaan, esittämään hyviä kysymyksiä ja kertomaan myös luontevasti itsestäsi..?
Tällä palstalla on oikeasti miehiä, jotka eivät puhu edes kaupassa kassaneidille. Ja jos kassaneiti erehtyy hymyilemään ja sanomaan ylimääräisen sanan, niin se tulkitaan iskuyrityksenä. Tämän tasoisia sosiaalisia "taitoja" täältä löytyy. Nämä eivät kohtaa ihmisiä missään!
Pitäisikö sille kassaneidille sitten jotain puhua? Mielestäni hei ja kiitos riittää. Eivätpähän ole kassaneiditkään koskaan mitään keskustelu aloittaneet, joten se siintä iskuyritykseksi tulkitsemisesta.
Sosiaaliset taidot on melko epämääräinen käsite. Mitä ne oikeasti edes pitävät sisällään?