Toisella palstalla joku kysyi:
Kuinka moni teistä "tyytyisi" vain yhteen seksisuhteeseen koko elämänsä aikana, jos parisuhteessa olisi kaikki hyvin ja seksi sujuisi loistavasti? Vai tekisikö mieli pettää/vaihtaa kumppania?
Eli onko miehistä kumppaniksi vain yhdelle naiselle? Poikaystävälläni ei ole koskaan ollut muita. Seurusteltu melkein kolme vuotta ja ollaan 23v.
Kuinka moni teistä "tyytyisi" vain yhteen seksisuhteeseen koko elämänsä aikana, jos parisuhteessa olisi kaikki hyvin ja seksi sujuisi loistavasti? Vai tekisikö mieli pettää/vaihtaa kumppania?
Eli onko miehistä kumppaniksi vain yhdelle naiselle? Poikaystävälläni ei ole koskaan ollut muita. Seurusteltu melkein kolme vuotta ja ollaan 23v.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oon seurustellu mieheni kans viisi ja puoli vuotta. Myös 23v... en ole ikinä ollu muiden kans "sillai".. seurustellu kyllä mut seksi on ollu vain hyväily asteella... ja kyllä, kyllä minua mietityttää et millaista se olisi jonkun muun kanss.. seksiin oman mieheni kans olen tyytyväinen ja olemme kokeillet paljon kaiken laista ja muutenkin menee ihan ok mut... kyllä se mietityttä et voinko olla ikinä kokeilematta ketään muuta? en haluis pettää enkä erota mut.. ja oisko se sit sen arvosta? sehän vois olla vaik paljon huonompaakin jonkun muun kans...
Eipä ole,joudut jossain vaiheessa kohtaamaan tosiasian,että miehesi käy maistamassa aidan vihreämmältä puolelta.
avomieheni kanssa seurusteltu yli 5 vuotta ja hänki on 23 vuotta.Hän ei ole koskaan ollut kenenkään muun kaa "sillai"ja kyllähän hän miettii millasta se oisi jonkun toisen kanssa.Itsellä on ollut useampi seksikumppani ennen häntä ja siksi mua vähän huolestuttaa että jos avomieheni haluaa jossain vaiheessa "elää ja kokea"muitakin naisia.Uskon kyllä että näin ei tule käymään...haaveillahan saa..
Tyypillinen vastaus mieheltä, tai sanoisinko että pojalta! Miksei viestin aloittajalle voisi tulla yhtä hyvin halu maistaa aidan 'vihreämmältä' puolelta?!? On ne halut naisellakin.
Itse tuon kaiken kokeneena voin sanoa, että ei se ruoho ole sen kummempaa aidan toisella puolellakaan. Jännittävää ja kaikkea kiehtovaa se on jonkin aikaa, mutta se tunne ei kestä loputtomiin. Pettää ei kannata, joten jos vierasta tekee mieli niin kannattaisi ekaksi jättää oma kumppani. Tai sitten jos ei pysty siihen, niin pettää mutta ei saa jäädä kiinni! Se onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu, jokseenkaan ei mahdoton tehtävä.
Ajatukset vierasta voivat olla todella kiehtovia, mutta todellisuus voi sitten olla muuta. Mutta niinhän se on, ettei sitä välttämättä usko ennen kuin kokeilee (jos mieli tekee). Jos olette tässä ja nyt onnellisia, niin nauti siitä. Älä murehdi etukäteen sitä, tuleeko tulevaisuudessa sellainen tunne että sinä tai kumppanisi haluaa käydä vieraissa. Se on sitten sen ajan murhe.
Sanoit saman asian. Tyypillistä naisille ei mitään logiikkaa.
Kielletään ja heti perään myönnetään.
ei sen syrjäpolun prosessointi tarvisi olla niin tuskallista.Elämä ei loppujen lopuksi ole kovinkaan vakavaa.
Me olemme kolmekymppisiä mieheni kanssa.Olemme olleet yhdessä 12 vuotta,joista naimisissa 10.Olin ensimmäinen tyttöystävä ja seksikumppani miehelleni.(ja olen edelleen)Olemme hyvin onnellisia ja aiomme olla tulevaisuudessakin.
poikaystäväni jätti minut juuri tuon syyn takia. 3,5 vuotta seurustelua takana ja molemmat olemme nyt 20-vuotiaita. Suhteessamme kaikki oli muuten kunnossa. Seksikin sujui. Yhteisestä tulevaisuudesta puhuttu ja kaikkea. Monta viikkoa mietti asiaa. Ajatteli kai, että parempi jättää kuin pettää. Hän on itselleen todella vihainen, kun teki minulle näin. Mietin vain, että onko mahdollisuutta saada häntä takaisin, vai onko kaikki jo menetetty?
Pelkään, että minua odottaa sama kohtalo. Ei varmaan lohduta yhtään, mutta tuo olisi minulle ainakin parempi vaihtoehto kuin se, että poikaystäväni pettäisi.
On rankkaa, kun ongelma on sellainen, mitä vastaan ei voi kilpailla. En voi pelastaa suhdettamme olemalla parempi tyttöystävä. Olosi on varmaan todella turhautunut, kun et voi tehdä asialle mitään muuta kuin antaa poikaystäväsi mennä.
Olen joskus ottanut asian puheeksi poikaystäväni kanssa. Muutaman kerran hän on myöntänyt, että hän miettii välillä millaista seksi olisi jonkun toisen kanssa. Yleensä hän kuitenkin väittää, että minä olen hänelle enemmän kuin tarpeeksi, eikä hän ikinä haluaisi vaarantaa mitään. Asia ei kuulemma vaivaa häntä yhtään, mutta minua vaivaa ja on kai tyhmää, että otan tämän esiin aina välillä.
Puhuitteko koskaan poikaystäväsi kanssa asiasta koko 3,5 vuoden aikana? Mitä hän sinulle sanoi?
Itselläni ei ole kokemusta kuin vain yhdestä ennen poikaystävääni. En ole ainakaan vielä edes ajatellut, että asia minua koskaan mitenkään häiritsisi. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta tältä minusta nyt tuntuu.
Voimia sinulle "jätetty". Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhainpäin!
Emme puhuneet. Miéleeni ei edes koskaan juolahtanut tuollainen ajatus. Poikaystäväni sanoi aina, että hän haluaa vain ja ainoastaan minut ei ketään muuta. Olimme onnellisia ja suunnittelimme paljon yhteistä tulevaisuutta. Tuon tauon aikana, jolloin hän mietti päätöstään, hän sanoi edelleenkin, että haluaa vain minut, ei ketään muuta. Mutta sanoi myös sitäkin, että ei pysty olemaan kanssani ennenkuin on selvittänyt tämän asian itselleen. Eikä halua laittaa minua toiste tälläisen helvetin läpi. Eikä päätös ollut hänelle helppo. Kai hän sitten aatteli, että, jos nyt olisi asian painanut villaisella, niin se olisi jossain vaiheessa noussut esille kuitenkin. Ihmetyttää vain, kun poikaystäväni ei ole edes mikään sängystä sänkyyn hyppijä. Saa nähdä miten käy... Miksi pelkäät, että sinulla tulee olemaan sama kohtalo?
Pelkään, koska poikaystäväni on joskus asiaa kysyessäni myöntänyt, että silloin tällöin (harvoin) hän miettii millaista olisi olla muiden kanssa, koska hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta. Toisaalta asia ei häntä mitenkään häiritse. Hänellä on kuulemma paljon suurempiakin asioita mielessään, eikä usko, että ko asiasta tulee koskaan mitään ongelmaa. Mutta silti minua harmittaa, että joudumme käymään edes tällaisia keskusteluja. Toisaalta jokainen keskustelu on käyty minun aloitteestani.
Mekin puhumme paljon yhteisestä tulevaisuudesta. Aamulla viimeksi poikaystäväni sanoi, että hän on aivan varma, että me menemme vielä joskus naimisiin ainakin jos se hänestä riippuu. Seksielämämme sujuu erinomaisesti, ja muutenkin kaikki on loistavasti. Enkai saisi asiaa liikaa murehtia, mutta kun poikaystäväni haluaisi muuttaa nyt kanssani yhteen ja se on meille molemmille askel "ikuisuuteen". Eli olemme joskus sopineet, että jos ja kun muutamme yhteen, se on lopullista, eikä silloin enää erota. Haluaisin siis ratkaista kaikki mieltäni painavat asiat ennen kuin voin edes kuvitella muuttoa yhteen. Kun nyt itse olet kokenut vastaavaa, oletko sitä mieltä, että minun tulisi olla huolestunut?
Ystäväpariskunnalleni kävi samoin kuin teille paitsi että heillä tyttö oli se joka halusi katsoa myös muita. He olivat seurustelleet lapsuudesta asti, eikä kummallakaan ollut aikaisempaa kokemusta. He olivat vuoden erillään, mutta ystävinä. Tyttö tapaili muutamaa poikaa, mutta tämä hänen exänsä ei halunnut tapailla ketään. Vuoden jälkeen tämä tyttö halusi palata takaisin yhteen ja nyt he elävät onnellisina yhden lapsen vanhempina.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000005588208
Tässä vähän samasta asiasta. Ohje: käykää yhdessä tai antakaa lupa miehellenne/naisellenne käydä hakemassa uusia kokemuksia. Se ei ole silloin pettämistä.
No luettuani kaiken tuon, en näe enää mitään huolestumisen aihetta. Osaan kyllä pitää mieheni tyytyväisenä. Olen itseasiassa ehdottanut kolmatta osapuolta, mutta hän on ehdottomasti kieltäytynyt. Monta ässää kuitenkin löytyy vielä hihasta, joilla saan pidettyä poikaystäväni huomion vain minussa. Hyvä tietää, että nämä asiat ovat sittenkin usein itsestä kiinni...
Ei mun mielestä sun kannata huolehtia tosta asiasta, jos kerta ootte puhuneet tosta asiasta keskenänne ja jos poikaystäväsi luulee, että siitä ei ongelmaa tule. Mutta voittehan tietysti sopia, että ,jos hänelle tulee joskus tämä asia mieleen häiritsevästi, että puhuisitte sitten asiasta ja yrittäisitte yhdessä keksiä ratkaisun asiaan. Meidänkin oli tarkoitus muuttaa tänä syksynä yhteen. Ja meillä tuo yhteenmuuttaminen olisi kanssa ollut se lopullinen niitti, eikä oltaisi erottu enää ihan hepposin syin. Kesällä poikaystäväni myös sanoi, että sitten, kun hän kosii minua, niin se tapahtuu sillain, että hän yllättää minut ihan täydellisesti.
Meillä asia meni niin, että poikaystäväni ei kertonut minulle mitään. Erotessa huusi minulle, että ihan sama vaikka ei näkisi minua enää ikinä ja ehkä hän ei olekaan rakastanut minua ja ollut onnellinen kanssani. Tosin tiedän, että nämä asiat eivät pidä paikkaansa. Tuntu vaan niin pahalta, kun toinen sanoo noin. No viikko eromme jälkeen sain häneen keskusteluyhteyden ja kysyin miksi hän on niin vihainen minulle, sanoi, että on vihainen itelleen, kun teki minulle näin. Tosin tuolloin, kun lähdin hänen luotaan, hän sanoi minulle pidä hauskaa. Eipä kuulosta hirveän lopulliselta. Mutta toivottavasti minun ei tarvitse odottaa vuotta. Erostamme on kulunut nyt reilut 2 kuukautta.
Olemme tehneet sopimuksen siitä, että hän kertoo minulle heti, jos hänestä vähänkään tuntuu siltä, että hän haluaisi "kokeilla" myös muita. Ainakaan nyt ei näytä siltä, että sellaista päivää olisi tulossa. Poikaystäväni ei tykkää käydä baareissa ja muutenkin hänen elämänsä taitaa pyöriä koulun, kavereiden ja minun ympärillä. Kavereitakin hän kutsuu mielummin luokseen kuin lähtisi ulos. Itse puolestaan tykkään käydä baareissa ja ulkona. Monet (myös poikaystäväni vanhemmat) pelkäävät ennemminkin sitä, että minä kyllästyn "tylsään" poikaystävääni. Itse kuitenkin ajattelen asiat juuri päinvastoin.
Yrittäkää olla vielä ystäviä, vaikka varmasti se on aluksi vaikeaa ja outoa.
Ne ystäväni erosivat juuri samalla tavalla kuin kuvailit teidän eroa. He olivat koko vuoden ajan parhaat kaverit. Aluksi se oli molemmille hankalaa. Mutta molemmat olivat kuitenkin aina sitä mieltä, että toinen oli se ainoa, jonka kanssa voisi jakaa elämänsä. Tunnen molemmat todella hyvin, enkä olisi ikinä uskonut, että he palaavat yhteen, vaikka olin aina ennen ajatellut, että he ovat luodut toisilleen. Ja jos minä menetin toivoni, varmaan menettivät hekin.
Juuri eilen he molemmat sanoivat, että heidän suhteensa pelastus oli se vuoden tauko. He olivat molemmat onnellisia, että olivat kokeneet sen läpi. Kuulemma sen jälkeen kaikki on ollut vielä entistä parempaa. Kaikella taitaa kuitenkin olla jokin tarkoitus. Kaikesta seuraa aina jotain hyvää...
Enpä tiedä onnistuuko tuo ystävinä oleminen. Itse en siihen ainakaan pysty. Ainakaan vielä. Niinpä niin, kaikille meidän kavereille eromme oli todella yllätys. He sanoivat, että kenestä tahansa muusta parista olisi uskonut, mutta ei meistä. Ei meidän suhteessa ollut mitään suurempia ongelmia, olimme onnellisia.
Poikaystävänihän sanoi aina tuon tauon aikana, että edelleenkin haluaa vain minut, ei ketään muuta. Oletan, että hän tarkoitti tuolla sitä, että hän haluaa minut vakavaan suhteeseen. Kysyinkin häneltä sitä, että mitäs sitten, kun hän ei haluakaan olla enää yksin ja jos minulla onkin jo toinen mies. Siihen hän heitti, että ensiksi hän tappaa sen miehen ja sitten meidät molemmat. Tosin ihan vitsillä. Mutta sanoi, että se on sitten hänen ongelmansa. Sillon kun kävin hänen luonaan viikko sen eromme jälkeen, niin kysyin häneltä, että mitä hän ei ole voinut tehdä, kun on ollut minun kanssani. Vastaus oli, että ei ole voinut iskeä naisia. Ei ole mitään vakavaa hakemassa, mutta jotain kuitenkin.
Luulenpa, että hän kyllästyy yllättävän nopeasti siihen naisten iskemiseen. Tuntuuhan se varmaan aluksi kivalta, mutta sitten tulee se päivä, kun hän huomaa, että kaikki se alkuhohto on poissa. Varmasti hänellä on ikävä sinua ja hänen mielessään käy monet teidän yhteiset muistot. Ja voi olla, että jonain päivänä hän kömpii häntä koipien välissä takaisin. Älä jää kuitenkaan odottamaan sitä päivää, muuten voit sivuttaa monet onnentiet. Eihän sitä tiedä, mitä kaikkea maailma voi sinullekin tarjota.
en mä sitä meinaa odottaakaan, mutta eipä itseäni tällä hetkellä kiinnosta miehet yhtään. Ainakaan mitään vakavaa suhdetta en todellakaan halua. Näinhän se on, että aika näyttää mitä tapahtuu. Täytyy vaan yrittää elää omaa elämää ja katsoa mitä tapahtuu.
Olen varma, että jonain päivänä hymyilet tälle koko asialle ja olet tyytyväinen, että kaikki tapahtui niinkuin tapahtui.
Voimia sinulle!