Olemme olleet miehen kanssa yhdessä reilu pari vuotta, asuneet yhdessä muutaman sattuman kautta lähes yhtä pitkään, ja meillä on pieni vauva (joka on suhteen suhteellisesta "lyhyydestä" huolimatta molemmin puolin harkittu, suunniteltu ja toivottu). Mua häiritsee yhä enenevissä määrin miehen lyhyt pinna, se ettei hän tunnu kestävän enää pientäkään vastoinkäymistä kiukustumatta. Tänäkin aamuna mies hermostui siitä kun otin koirat (jotka ovat alunperin minun) pihalta sisälle ja niiden turkissa tuli lattialle muutama pikkurillin pään kokoinen lumipaakku, jonka päälle mies astui; "no voi vttu nyt on sukka ihan märkänä saakeli ku noi koirat kantaa niin jumalattomasti lunta sisälle" jne. Mihin mä sit kysyin et arvaako mies kuinka monta kertaa mä olen sukkani kastellut kun mies lompsii monta kertaa päivässä kengät jalassa sisällä, minkä jälkeen mies sitten lähti ovet paukkuen pihalle. Samoin jos tietokoneen netti hidastelee, mies turhautuu ja kiroaa sitäkin kuin viimeistä päivää. Jos hän ihan itse aiheuttaa itselleen kiireen esim. ennen töihin lähtöä, hän paiskoo kiukkuisena ovia, tiuskii mulle ja koirille jotka yrittävät häntä koipien välissä luikkia myrskyn lailla kulkevan miehen alta pois (yleensä laitankin koirat siksi aikaa käskyn alle paikoilleen johonkin sivummalle koska tuolloin mies todella kävelee koiran päälle jos tiellä sattuu olemaan). Samoin jos mä olen unohtanut tuoda kaupasta miehelle jonkun vanukkaan hän on puhkunut ja kironnut vtun vttua ihan kuin olisi suuremmastakin asiasta kysymys.
Mä yritän sietää miehen kiukuttelua parhaani mukaan itse suuttumatta, mutta aina se ei onnistu (kuten tänä aamuna vauvan valvottaman yön jälkeen). Olen myös puhunut miehelle asiasta useaan kertaan, yrittänyt olla syyllistämättä tai lietsomatta, ihan vain kertomalla miten ahdistavalta miehen kiukustumiset ja kiroamiset musta tuntuu, ja yrittänyt vedota siihen että kun koiratkin pelkäävät miestä hänen ollessaan kiukkuinen, lapsikin kasvaessaan varmasti tuntee olonsa turvattomaksi miehen kirotessa. Mies aina pyytää myöhemmin oma-aloitteisesti anteeksi kiukustumistaan, mutta se ei auta siihen että hän lähes päivittäin jostain kiukkuaa.
Mies sietää muutenkin huonosti negatiivista palautetta. Kiukustumiseen riittää ihan esimerkiksi se, kun joku päivä sitten pyysin että mies söisi vanhempia leipiä ennen uuden pussin avaamista, miehen vastaus oli "no voi vttu haluutsä että mä heitän nää pois stana en syö sitten enää mitään". Miehen kiukuttelut eivät ole mikään ihan uusi tai vauvan aikainen asia, mutta ei vauva-arki ole asiaa ainakaan parantanut. Jotenkin surullista kun alun perin ihastuin miehessä hänen rauhalliseen ja tasaiseen olemukseensa, mutta nyt tilanne on ihan päinvastainen :( Itse olen luonteeltani rauhallinen ja enkä hermostu helposti, omat vanhempani ja sisarukseni ovat rauhallisia myös, samoin kuin edellinen pitkäaikainen seurustelukumppanini jonka en muista hermostuneen kunnolla kuin kerran (mikä tarkoitti että hän oli ihan hiljaa ja katkaisi hammasharjan). Nykyisen miehen useita kertoja viikossa toistuvat kiukustumiset aiheuttavat minullekin stressiä, tuntuu ettei mitään saisi sanoa ja vaikka miten hienovaraisesti ja asiallisesti yrittää niin silti mies suuttuu ja heittäytyy marttyyriksi.
Mä yritän sietää miehen kiukuttelua parhaani mukaan itse suuttumatta, mutta aina se ei onnistu (kuten tänä aamuna vauvan valvottaman yön jälkeen). Olen myös puhunut miehelle asiasta useaan kertaan, yrittänyt olla syyllistämättä tai lietsomatta, ihan vain kertomalla miten ahdistavalta miehen kiukustumiset ja kiroamiset musta tuntuu, ja yrittänyt vedota siihen että kun koiratkin pelkäävät miestä hänen ollessaan kiukkuinen, lapsikin kasvaessaan varmasti tuntee olonsa turvattomaksi miehen kirotessa. Mies aina pyytää myöhemmin oma-aloitteisesti anteeksi kiukustumistaan, mutta se ei auta siihen että hän lähes päivittäin jostain kiukkuaa.
Mies sietää muutenkin huonosti negatiivista palautetta. Kiukustumiseen riittää ihan esimerkiksi se, kun joku päivä sitten pyysin että mies söisi vanhempia leipiä ennen uuden pussin avaamista, miehen vastaus oli "no voi vttu haluutsä että mä heitän nää pois stana en syö sitten enää mitään". Miehen kiukuttelut eivät ole mikään ihan uusi tai vauvan aikainen asia, mutta ei vauva-arki ole asiaa ainakaan parantanut. Jotenkin surullista kun alun perin ihastuin miehessä hänen rauhalliseen ja tasaiseen olemukseensa, mutta nyt tilanne on ihan päinvastainen :( Itse olen luonteeltani rauhallinen ja enkä hermostu helposti, omat vanhempani ja sisarukseni ovat rauhallisia myös, samoin kuin edellinen pitkäaikainen seurustelukumppanini jonka en muista hermostuneen kunnolla kuin kerran (mikä tarkoitti että hän oli ihan hiljaa ja katkaisi hammasharjan). Nykyisen miehen useita kertoja viikossa toistuvat kiukustumiset aiheuttavat minullekin stressiä, tuntuu ettei mitään saisi sanoa ja vaikka miten hienovaraisesti ja asiallisesti yrittää niin silti mies suuttuu ja heittäytyy marttyyriksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onhan tuollainen ikävää, mutta ei kiivas temperamentti ole vika, vaan ominaisuus.
Tuollaisen ominaisuuden omaavan kanssa on liian vaikea elää. Koko ympäristö voi pahoin ja alkaa sairastamaan mielen ja kehon tasolla.
Mies on keskenkasvuinen tunne-elämältään, eikä hänellä näytä olevan halua kasvaakaan.
Kyllä tuosta ero vielä tulee ja hyvä niin lapsenkin hyvinvoinnin kannalta. Eron jälkeen lapsen tapaamiset vain valvotusti.
Kuten sanoit itsekin, että tuon miehesi lapsellinen kiukkuilu aiheuttaa sussa stressiä niin mietipä mitä se tekee vuosien saatossa? Pahimmillaan sulla menee terveys ja miehesi kiukustumiset voi johtaa fyysiseen väkivaltaankin.
Miehesi saattaa olla temperamenttinen, mutta nyt ne kiukustumiset saa megalomaaniset mittasuhteet joita hän voisi ammattiauttajan kanssa pohtia. Jos saat taottua miehellesikin, että elämää on ilman negailujakin eikä niihin tarvitse energiaa tuhlata niin hyvä on.
Nii ja varmaankin tuo vauva-aika on saanut miehen stressaantuneeksi ja sitä kautta kiukkuiseksi. Kysy mieheltäs vaikka miten hän näkee teidän arjen niin saat vähän osviitta miten miehes näkee isyyyden.
heip, meillä ollut myös samaa ongelma, mies yliherkkä,hermostuu herkästi,sitte ovi paiskottu ja tavaroita lentänyt..ollaan jouduttu puhumaan asiasta ja sovitte ettei lapsen nähden vaikuttaa tietysti..vauvahan ei ymmärrä. Hermothan voi mennä jokaisella, tiedät varmaan itsekin äitinä voit väsyneenä kiukustua mutta kumminkin hillitset itsesi lapsen takia ja olet aikuinen. Väsymys voi aiheuttaa kireyttä ja samoin jos vauva huutaa paljon..tai saa hampaita, kannattaa selittää ukollesi miksi vauva itkee ja parasta olisi jos hän hoitaisi vauvaa joitain hetkiä niin ymmärtää paremmin sinun arkeasi, meillä ainakin niin toiminut hyvin, minä saan lepoa ja taukoa vauvasta ja mies luo suhdettaan vauvaan paremmin. olen huomannut kun vauva kasvanut mies pärjää sen kanssa paremmin kun pystyy leikkimään ja vauva ei niin mun perään. meillä mies oli henkisesti aivan lapsi kun tuli isäksi , on kasvanut tässä vauva vuoden aikana, ei ole ollut vaihtoehtoja...itsekin olen äidiksi kasvanut en sitä ollut heti vauvan saadessani, vanhemmuus on kasvamista siihen rooliin..
Kannattaa kysyä mieheltäsi mikä suututtaa,vituttaa, kyllä meil ainakin puhutaan miksi vituttaa.. eihän siinä ole mitää järkeä et kiukutellaa.. syy tulee aina jostain..stressi,työpaineet voi vaikuttaa..
Onko tuo se miehen malli, jonka haluat lapsellesi?
Oli tosi ahdistavaa luettavaa. Lapsi ja lemmikkieläimet eivät voi valita, he joutuvat elämään jatkuvan pelon alaisena ellet sinä ymmärrä suojella heitä. Yhdenkään lapsen ei pidä elää perheessä, jossa toinen räjähtelee, kiroilee, paukuttaa ovia jne.
Tutustupa tähän: http://www.vslk.fi/index.php?id=20
Kuinka hyväksi arvioit itsesi noilla eri osa-alueilla? Osaatko vaalia suhdettanne? Miten hyvin osaat asettaa omat rajasi (mm. sille, kuinka sinua saa kohdella)? Oletko hyvä vastuunkantaja? Rakastatko (myös) itseäsi? Oletko yhdessä olosta nauttiva kumppani?
Miehen pitäisi tehdä roolikartta itse, luuletko että hän suostuisi? Jos ei, niin voit itseksesi arvioida sen avulla, miten hyvin hän hallitsee parisuhteen eri roolit. Vastaako hän sitä ihmistä, jonka kanssa haluat kasvattaa lapsesi ja elää loppuelämäsi?
Jos mies on ennen ollut rauhallinen, ei ole kyse mistään temperamentista. Kuulostaa siltä, että väsymys tai stressi on saanut miehestä otteen. Sellaisessa tilassa kärpäsestä tulee härkänen ja pinetkin vastoinkäymiset ahdistavat ja saavat ärtymään. Vauvan takia teillä molemmilla on varmasti univajausta, se jo yksistään aiheuttaa sen että kaikki näyttää mustemmalta kuin pirteänä. Kun saatte levättyä niin uskon tuon menevän ohi. Olisiko mahdollista järjestää vaikka joku viikonloppu ihan kahdestaan siten että vauva olisi hoidossa sen aikaa? Voisi tehdä ihmeitä.
Ylläolevassa viestissä "sfsscc" oli olennainen, jonka itsekin huomioin.
Sen nimittäin, että ennen rauhallisesta ja tasaisesta miehestä on tullut kiroileva ja kiukustuva puoliso.
Nyt ei ole elämässänne avioparina enää leppoisuutta ja hauskuutta keskenänne.
Mies tarvitsee huomiota ja helliä, häiriintymättömiä hetkiä kuten sinäkin.
Miehelle ärripurrina olosta huomauttaminen on oikeutettua ja varsin suun siivoaminen ala-arvoisista sanoista on paikallaan.
Naisena ei sellaista ole pakko sietää.
Viisas nainen asettaisi itsensä ja miehensä rauhalliseen paikkaan miettimään, missä voisitte lisätä kodin viihtyvyyttä ja levollisuutta. Pienillä ratkaisuilla voi saada paljon aikaan.
Osuus siihen on naisella sekä miehellä. Pieniä palveluja toisillenne ja huomionosoituksia.
Jos on useita koiraeläimiä talossa ja lisäksi ihmispienokainen, on varsinkin herkkähermoinen ihminen varsin altis häiriötekijöille.
Miehen kovistelu lisää hänen ärtyvyyttään. Nyt pitäisi kaikesta huolimatta jaksaa kiittää miestä aina silloin, kun mies on tehnyt hyvin asioita.
Varsin usein käy niin, että vauvan syntyessä mies jää kakkosen asemaan, roskapussi-jussiksi, äidin apulaiseksi... mies on rakennettu niin, että hän kaipaa naiseen aikuiskontaktia, jolloin eivät vauvat ja koirat häiritse.
Nainen sanoo tähän, mutta sehän on epäoikeudenmukaista, olen itsekin valtavan väsynyt ja kaipaan vain unta.
Tosiasiaa se ei muuta, että mies kaipaa oman hellän huomionsa, ja tällöin häneltä voi odottaa myös vastapalveluja.