Mitä miehen päässä liikkuu? Useampi vuosi takana ja ikääkin lähempänä 30vuotta kuin kahtakymmentä. Asutaan eri kaupungeissa, näemme siis lomilla ja viikonloppuisin. Mutta kun näemme, yhteistä puhuttavaa tai ei ainakaan tekemistä tunnu olevan. Lösötämme sohvalla tai mies istuu koneella tai jossain pihahommissa. Siitä miehelle tunnustusta että tykkää tehdä kotihommia ja touhuta pihalla. Viikon erossa olemisen jälkeen päiväjärjestyksemme perjantaina on seuraava: menen miehen luokse, istun telkkarin ääreen, mies häärää missä häärää, käymme saunassa, menemme nukkumaan. ELLEI mies ole kutsunut kavereitaan ryyppäämään ja nämä ryyppyillat päättyvät baariin lähtöön tai ainakin seuraavan päivän krapulaan. Mies tietää mitä mieltä olen siitä että talo on täynnä poikia saunomassa, kun minua väsyttäisi ja haluaisin viettää aikaa miehen kanssa. Silti hän ei vaivaudu kysymään mielipidettäni ja syyllistää minua siitä että kotiin pitäisi homehtua ja ketään kaveria ei saisi enää nähdä. Joka on ihan höpöhöpöä. Minulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin yhtyä ryyppyporukkaan vittuuntuneena -> seurauksena riitelyä humalassa tai viimeistään aamulla. Korostan että en muista viikonloppua, jolloin talossa ei olisi miehen ystäviä tai mies ja minä vanavedessään lähdetty jonkun tykö kissanristijäisiin.
Lauantaina emme saa mitään aikaiseksi. Todella harvoin olemme koko viikonloppua edes yhdessä, sillä lähden yleensä käymään kotonani ja mieskin huupastaa jossain. Illalla soittelemme että tulen miehen luokse ja sama toistuu: telkkari, sauna, pojat. Joskus harvoin käymme kelkkailemassa tai jotain tällaista, mutta sekin tuntuu olevan pakkopullaa, jonka mies tekee, jotta saisi sanoa tehneensä jotain.
Mies syyllistää minua siitä, että kiellän häntä viettämästä aikaa kavereiden kanssa, enkä osallistu tarpeeksi hänen kanssaan "arkisiin askareisiin" kuten pihan kolaamiseen. Hän haluaisi että laitan ruokaa ja emännöin taloa. Minä syyllistän miestä siitä, ettei hän arvosta minua ja yhteistä aikaamme, eikä halua elää ja kokea kanssani. Suhteemme on siis pelkkää syyllistämistä puolin ja toisin. Sunnuntaina lähden paikkakunnalta yleensä vittuuntuneena ja ero mielessäni. En kuitenkaan pysty eroamaan ja toivoisinkin salaa että mies tekisi sen puolestani. Hän ei kuitenkaan halua erota ja väittää rakastavansa.
Itse haluaisin matkustella ja kokea uusia asioita, älyttömiäkin. Minulle riittäisi kuutamokävelylenkki koiran kanssa tai edes elokuviin lähtö. Mutta edes yhtä kesälomareissua emme ole koskaan tehneet. Poikien kanssa hän kyllä on lomaillut suhteemme aikana pariinkin otteeseen. Minulle hän väittää ettei ole rahaa reissuun.
Mieheni kuulostaa uskomattomalta paskalta ja sitä hän välillä onkin. Mutta tunnen hänet, eikä hän oikeasti ole yhtä kusipää miksi on muuntautunut. Rakastan sitä miestä, joka on tuon mulkkumaisen kuoren alla. Mutta tuleeko se mies sieltä esiin? Mikä miestä vaivaa?
Lauantaina emme saa mitään aikaiseksi. Todella harvoin olemme koko viikonloppua edes yhdessä, sillä lähden yleensä käymään kotonani ja mieskin huupastaa jossain. Illalla soittelemme että tulen miehen luokse ja sama toistuu: telkkari, sauna, pojat. Joskus harvoin käymme kelkkailemassa tai jotain tällaista, mutta sekin tuntuu olevan pakkopullaa, jonka mies tekee, jotta saisi sanoa tehneensä jotain.
Mies syyllistää minua siitä, että kiellän häntä viettämästä aikaa kavereiden kanssa, enkä osallistu tarpeeksi hänen kanssaan "arkisiin askareisiin" kuten pihan kolaamiseen. Hän haluaisi että laitan ruokaa ja emännöin taloa. Minä syyllistän miestä siitä, ettei hän arvosta minua ja yhteistä aikaamme, eikä halua elää ja kokea kanssani. Suhteemme on siis pelkkää syyllistämistä puolin ja toisin. Sunnuntaina lähden paikkakunnalta yleensä vittuuntuneena ja ero mielessäni. En kuitenkaan pysty eroamaan ja toivoisinkin salaa että mies tekisi sen puolestani. Hän ei kuitenkaan halua erota ja väittää rakastavansa.
Itse haluaisin matkustella ja kokea uusia asioita, älyttömiäkin. Minulle riittäisi kuutamokävelylenkki koiran kanssa tai edes elokuviin lähtö. Mutta edes yhtä kesälomareissua emme ole koskaan tehneet. Poikien kanssa hän kyllä on lomaillut suhteemme aikana pariinkin otteeseen. Minulle hän väittää ettei ole rahaa reissuun.
Mieheni kuulostaa uskomattomalta paskalta ja sitä hän välillä onkin. Mutta tunnen hänet, eikä hän oikeasti ole yhtä kusipää miksi on muuntautunut. Rakastan sitä miestä, joka on tuon mulkkumaisen kuoren alla. Mutta tuleeko se mies sieltä esiin? Mikä miestä vaivaa?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Lisään vielä että mikään mitä minä ehdotan, ei miehelle tunnu kelpaavan. Ei mikään. Ja jos laitankin ruokaa ja syömme yhdessä, on miehen nenän edessä joko kännykkä tai Aku Ankka. Jos käymme ravintolassa syömässä, emme puhu mitään. Koska minusta on tullut välttämätön paha? Miksi hän sitten itse aina soittaa ja kutsuu minut paikalle tai menee suorastaan paniikkiin, jos sanon etten lähde hänen kanssaan johonkin turhiin kissanristijäisiin taas kerran ja maanittelee minut matkaan?
No niinpä, tuttu tilanne.
Mutta älä sitten lähde. Kerroit tuossa, mitä asioita haluaisit tehdä miehen kanssa. Ehkä ne ovat niitä haaveita ja unelmia, joihin hänessä rakastuit? Ne ovat sinua itseään, sitä mitä sinä elämältäsi haluat.
Voisitko saada ne, vaikkei mies ollutkaan sellainen kuin toivoit? Voisitko jo ensi viikonlopulsi ruveta suunnittelemaan jonkun noiden toteuttamista? Ilmeisesti sitten ilman miestä, liikaa vääntämistä raahata vastentahtoinen mukaan. Seuraavaksi lomaksi matka, yksin vai kavereiden kanssa?
Enkä tarkoita eroa miehestä, vaan sitä, että erottaisit nuo unelmat miehestä ja ottaisit ne omassa elämässäsi toteutukseen. Mies tulee sitten perässä jos tulee, tai sitten ehkä sovittelette omanlaiset unelmanne jotensakin yhteen.
Tsemppiä! Samaa täällä opettelen minäkin:)
Ei tuosta mitään tule.Eroa ja etsi sellaien mies joka sitoutuu sinuun ja viettää aikaasi kanssasi.Toki omia ystäviä saa olla ja heidänkin kanssa iltamia.Mutta first think first..Mulle riitti aikanaa kun mies vaan hääräsi kamujen kanssa -sanoi sitten heippa ja kylläpä otti miehellä koville..mutta vaihto kannatti!
siis sanoin..
Miksi otit juopon miehen joka vaan ryyppää kavereiden kanssa eikä oikeesti välitä sun kanssa olemisesta. Itse vaikka pyytäisin naista salille kanssani tai kokattais yhdessä ruokaa mutta tälläiset miehet ei naisia kiinnosta vaan tuollaiset juopot joille kavereiden kanssa juominen on parasta tekemistä.
Uskotko tosiaan että mies rakastaa sinua vaikka ei edes halua viettää aikaa kanssasi.
Ei sitä miestä mikään vaivaa vaan se on sellainen luonteeltaan ja sinä sitä rakastat etkä halua erota koska tuollaisia jännämiehiä naiset rakastaa.
No en ymmärrä minkä takia mies valehtelisi rakkauttaan, kun olen monta kertaa ollut lähdössä ja lähtenytkin. Silloin kun tehdään asioita yhdessä, on kivaa. Niitä hetkiä on vain liian vähän. Totta kai kaverit ovat tärkeitä ja heitä saa nähdä, en todellakaan ole kieltämässä miehen mökkireissuja tai kavereiden synttäreitä tms. Tykkään itsekin käydä ulkona. Mutta en JOKA viikonloppu. Ja mies taas haluaa nähdä heitä joka viikonloppu. Silloin kun kavereita ei näy ja ollaan kaksin, se on sitä möllöttämistä. Minusta on tullut nalkuttava ja ahdistunut ja humalassa kärtyävä ämmä, enkä todellakaan pidä tästä minästä!
Pidän yleensäkin miehissä siitä, että on haastetta. En ole mikään läpertäjä itsekään, eikä kanssani tarvitse nyhvätä 24/7. Haluan vain kumppanin, joka JAKAA kanssani elämäänsä ja tekee siitä jännittävää ja mielekästä yhdessä. Ilmeisesti en tuosta miehestä saa muuta kun jatkuvaa vitutusta.
Ja teen totta kai reissuja ystävieni kanssa. Olen käynyt ulkomailla ja mökkireissuilla ja teen niitä asioita muiden kanssa, mihin mies ei suostu. Meillä ei ole lapsia, eikä oikeastaan muita sitoumuksia kuin yhteinen koira. Emme ole edes kihloissa, vaikka olemmekin olleet yhdessä kauan. Mies puhuu yhteisestä tulevaisuudesta ja teen itse kaikkeni, että se olisi mahdollista. Nyt vain tuntuu että ei tästä tule mitään, enkä jaksa kohta enää edes yrittää. Silloin kun olemme olleet erossa, erot ovat olleet tosi kuluttavia ja riitaisia ja se on aina päättynyt yhteenpaluuseen. Olenko ikuisessa on-offissa?
Ehkäpä. Luin täältä joskus tilitystä mieheltä, joka oli viettänyt 10 vuotta on/off suhteessa! Ei kuulostanut houkuttelevalle.
Mutta mun mielestä vaikuttaa, että sun mies tekee sun kanssa asioita. Hänen tekemisensä on vaan sitä lumenkolaamista ja kaljanjuontia. Hän on varmaan onnellinen niistä.
Kerrot pitäväsi haasteellisista miehistä. Onkohan niin, ettei tuossa oikein riitä haastetta?
Ihmiset muuttuu, mutta voipi olla, että siinä kestää tai muutos tapahtuu väärään suuntaan. Tuo mies nyt tarjoaa arkeen tuota kolaamista ja kaljoittelua, ehkäpä loputtomiin. Ehkäpä hän puolestaan haaveilee isosta talosta, lähellä kavereitaan, jossa sinä sitten puunailet pölyjä ja paimennat lapsilaumaa? Voit kai ottaa puheeksi elämänhaaveet ja katsoa, löytyykö jotain, josta rakentaa jotain yhteistä hyvää. Ja voit vaatia, että vuoroin teette sinun toiveiden mukaan, vuoroin miehen. En tiedä miten onnistuu.
Ja sitten on sekin mukava juttu, että täällä Suomessa meidän ei ole pakko jämähtää ekan miehen hoteisiin. Jos ei kerta kaikkiaan toimi, niin ei kai siinä päätä auta seinään hakata. Ota selvää, mitä elämältäsi haluat ja rakenna siitä sellainen.
(Huom. Kirjoitan kai itsellenikin)
Mies puhuu yhteisestä tulevaisuudesta mutta tekee kaikkea muuuta kun on yhdessä kanssasi tai jos on kanssasi yhdessä niin on kännissä.
Eipä kovin hääviltä vaikuta teidän suhde enkä sanois tuota edes suhteeksi. Riitoja tulee koska miehes ei ota sua huomioon ja tuota en tosiaan sanoisi edes suhteeksi kunt uskin miehes tietää mitä suhde tarkoittaa.
Elin vuosia niin ettei mies laittanut minua koskaan eturintamaan. Vietti jopa hääpäivän kaverinsa kanssa kaljotellen ja baarissa juosten.. Itse olin kotona muksujen kanssa.
Aikani, liian pitkän aikaa sitä jaksoin katella vaan en katsele enään. Lyhyesti virsi kaunis.
Ps. Jos parisuhteenne luo enemmän negatiivista latautumista, kuin positiivista niin olet silloin väärässä parisuhteessa, tai ainakin väärän kumppanin kanssa. Kaikki on itsestään kiinni, sillä meidän ihmisten tahto muuttaa joku mieleiseksemme ei ole mahdolista, onneksi. :)
- lösötämme sohvalla tai mies istuu koneella tai jossain pihahommissa.
- menen miehen luokse, istun telkkarin ääreen, mies häärää missä häärää, käymme saunassa, menemme nukkumaan.
- riitelyä humalassa tai viimeistään aamulla.
- Lauantaina emme saa mitään aikaiseksi.
- Todella harvoin olemme koko viikonloppua edes yhdessä
- Mies syyllistää minua
- edes yhtä kesälomareissua emme ole koskaan tehneet.
Ihana suhde...
Mikä miestä vaivaa? Miksi häntä pitäisi minkään vaivata? Hän elää juuri sellaista elämää kuin tahtoo eli poimii rusinat pullasta, mitä nyt välillä joutuu sietämään kiukutteluasi, mutta siitäkin on ilmeisesti tullut vain tapa. Kun aina on tasaisen paha olla yhdessä niin ei enää edes kaipaa parempaa.
Sinullekin tutustuttavaksi parisuhteen roolikartta. Siinä voisi olla ensi viikolle hieman erilaista tekemistä eli lösöttämisen sijaan voisitte käyttää sitä keskustelun pohjana ja miettiä, miten parisuhteen eri roolit suhteessanne toteutuvat: http://www.vslk.fi/index.php?id=20
Ensi viikonLOPULLE, tarkoitin :)
Sinusta on tullut itsestäänselvyys, osa kalustoa. Eräs radiojuontaja (mies) juuri sanoi, että mies pitäisi tehdä pari-kolme kertaa vuodessa mustasukkaiseksi. Se on totta.
Neuvoisin, että seuraavaksi kun kaverit on tulossa kylään, niin lähde itse ravintolaan yksin tai kavereiden kanssa. Laita muiden nähden parempaa päälle. Mielellään jotain vähän sexympää. Ole silmin nähden hyväntuulinen ja voit vaikka heittää jotain pientä kaksimielisyyttäkin porukalle.
Voit myös parin tällaisen baarireissun jälkeen tehdä joinakin viikonloppuina niin, että et tulekaan viikonlopuksi miehen luo, vaan kerrot, että sulla on ajateltavaa ja haluat viettää aikaa yksin.
Jos edellämainitut eivät herätä miehessäsi huolta/mustasukkaisuutta, on suhteenne tuhoon tuomittu.
Sinusta on tullut itsestäänselvyys, osa kalustoa. Eräs radiojuontaja (mies) juuri sanoi, että mies pitäisi tehdä pari-kolme kertaa vuodessa mustasukkaiseksi. Se on totta.
Neuvoisin, että seuraavaksi kun kaverit on tulossa kylään, niin lähde itse ravintolaan yksin tai kavereiden kanssa. Laita muiden nähden parempaa päälle. Mielellään jotain vähän sexympää. Ole silmin nähden hyväntuulinen ja voit vaikka heittää jotain pientä kaksimielisyyttäkin porukalle.
Voit myös parin tällaisen baarireissun jälkeen tehdä joinakin viikonloppuina niin, että et tulekaan viikonlopuksi miehen luo, vaan kerrot, että sulla on ajateltavaa ja haluat viettää aikaa yksin.
Jos edellämainitut eivät herätä miehessäsi huolta/mustasukkaisuutta, on suhteenne tuhoon tuomittu.
Niin. Sitten ohje myös toiseen suuntaa. Seuraavaksi kun tulet käymään, älä jää katsomaan telkkaria, vaan mene ulos puuhaamaan jotakin. Ketutus vähenee ja voitte ehkä tehdä jotain yhdessä.
Osittain samanlainen ja osittain erilainen kokemus suhteessa minullakin. Voin tylsistyttää kaikki kertomalla oman kokemukseni.
Olemme olleet yhdessä parisen vuotta, asutaankin yhdessä. Mies ollut pitkään yksin ennen tätä suhdetta, joten sille on kehittynyt omat tavat ja tälleen. Itsekin olin yksin, mutta asuin kimppakämpässä, jossa oli vähän pakko ottaa muitakin huomioon.
Tämä minun mieheni on sellainen tapaus, joka ei kyllä paljoa hengaa kavereiden kanssa, mutta silloin kun ne kaverit tupsahtavat kylään, ne vain kävelevät sisälle - siis ilmoittamatta etukäteen olevansa tulossa, ja sitten mies antaa niiden tulla vaan, keittää kahvit ja höpöttelee niiden kanssa, vaikka meillä olisi juuri ollut ruokailu tai elokuvan katsominen kesken tai oltaisiin oltu lähdössä jonnekin. Ruuat usein jäähtyneet tai leffaan tullut harmittavan pitkä tauko, kun se ei vain voi sanoa kavereilleen, että heippa, ny ei enää sovi. Lisäksi kun ne kaverit voivat tulla käymään tyyliin ihan mihin aikaan vain, aikaisin aamulla (hyvä kun ollaan vielä herättykään!) tai keskellä päivää tai vaikka keskellä yötä, ja aina mies ottaa ne vastaan. Olen sanonut tästä, kuten myös siitä, etten pidä siitä, kun niitä kavereita samoilee meidän pihassa millon mistäkin syystä, vaikkei mies ole edes paikalla. Ota siinä sitten aurinkoa kesällä biksut päällä, kun koska tahansa voi joku ilmestyä pihaan kyttäämään. Lisäksi hänen vanhemmat käyvät meillä jatkuvasti, siis kutsumatta. Nekin vain tulevat ovesta sisään "ohikulkumatkallaan" ja asettuvat taloksi. Ihan mukavia ihmisiä, mutten oikein pidä siitä, että kotiin tulee ihmisiä ilmoittamatta etukäteen tulostaan. Joskus ne käyvät hakemassa sieltä oikein tavaroita "omin lupinensa".
Sitten kun näistä pakkokavereista on selvitty, soi puhelin. Mieheni on eräänlainen sekatyömies ja kun joku kaveri tai puolituttu soittaa tarvitsevansa jotain, tämähän rientää sinne heti, tai kysyy, milloin sille soittajalle sopii että homma hoidetaan -> kyse on soittajan aikatauluista, mieheni ei voi sopia asioita niin, että ne kävisivät sekä soittajalle, että meille. Viikonloppuja olemme harvoin täysin yhdessä, sillä aina joku soittaa ja haluaa jotain just nyt.
Lisäksi mies juoksee mielellään kaiken maailman tuttujen kissanristiäisissä, vaikka sanookin, ettei pidä niistä tapahtumista. Silti sellaisiin on mentävä, koska "olis epäkohteliasta olla menemättä", mutta jos MINUN tutuillani on jotain vastaavaa, ei lähde mukaan kyllä sitten millään, tai jos lähtee, saa asiasta oikein vääntää.
Kyllä, tiedän, hän saa viettää aikaa kavereidensa tai tuttujensa kanssa, työt on hoidettava ja näin pois päin. Mutta onko noita asioita pakko tehdä aina niiden MUIDEN aikatauluilla? Miksei joskus voida sopia aikataulua, joka sopisi kaikille osapuolille?
Kun itse haluaisin matkustellakin, muttei ole omia kavereita ja haluaisin sitä paitsi jakaa kokemukset juuri mieheni kanssa, tämä on niin kotiinsa juurtunut, ettei suostu lähtemään minnekään, ei edes Suomen sisällä. Majoituksiin sitä ei saa millään, ulkomaille sitäkin huonommin. Emme ole käyneet kuin muutaman tunnin "reissuilla" .....
Jos kerran asutte yhdessä niin eikö se ole silloin myös sinun kotisi? Ettekö puhuneet yhteiselämää aloittaessanne yhteisistä pelisäännöistä liittyen esimerkiksi vieraisiin? Olisiko nyt korkea aika istua ihan kunnolla alas ja laatia yhteiset pelisäännöt? "Kaupankäynti" ei oikein sovi parisuhteisiin, mutta kompromissit kyllä: mitä jos sopisitte, että sinä joustat kavereiden vierailujen suhteen ja mies puolestaan lähtee seuraksesi matkoille? Tai joku muu sellainen ratkaisu, jossa kumpikin saa toteuttaa itselleen tärkeää elämäntapaa mutta ottaa myös toisen huomioon.
Sovittiin "säännöistä" ja silloin kaikki oli "ihan ok!", mutta kämppä on siis miehen. Olen sanonut, että kavereita tai vastaavia SAA käydä, mutta olisi kiva, jos nämä ilmoittaisivat etukäteen tulostaan. Tähän mies toteaa aina "On ne ennenkin saaneet vaan tulla tänne, ei sitä käytäntöö nyt yhtäkkiä voi muuttaa.." Miksei voi? Kai ne kaveritkin ymmärtävät, kun itsekin seurustelevat, ettei toisten koteihin nyt noin vain kävellä. Eivät ne itsekään sellaista salli - tai niiden naiset eivät salli. Siitä olen myös sanonut, etten siedä, kun joku pamahtaa paikalle YÖLLÄ tai myöhään illalla (21-22 tai jopa myöhemmin). Tämä asia on vähitellen alkanut mennä kaaliin ja mies on "keksinyt" ettei hänen tarvitse olla kavereiden saatavilla koko vuorokauden ympäri.
Yritän joustaa parhaani mukaan mm. sisustuksessa (hänen kotinsa, en voi viskata kaikkea pihalle siksi etteivät tavarat miellytä), näiden asiakas-kavereiden vaatimuksissa ja siedän sitäkin, että pihassa käy käyskentelemässä ties ketä.
Matkat eivät kuulemma oikein sovi elämäntyyliin (:''''D), ja mieskin on mielestään kovin joustava, sillä sain tilaa vaatekaapista, sain sijoittaa tietokonepöydän haluamaani huoneeseen ja saan pyytää äitini kylään. Saan myös "matkailla" yksin tai "kavereiden" (joita ei ole!) kanssa ihan miten paljon haluan, kuulemma. Mutta eihän se ole ollenkaan sama asia kuin hänen kanssaan. Pääkkö mikä pääkkö. Pääosin kuitenkin tykkäämme toisistamme ihmisinä ja tavallinen arki sujuu hyvin (toisin kuin ketjun aloittajalla! He eivät tunnu pääsevän eteenpäin oikein arjessakaan..), joskus vain vähän ärsyttää kun minun mielipiteilläni ei tunnu olevan painoarvoa muulloin kuin silloin, jos ne eivät tarkoita, että miehen täytyisi muuttaa jotain aiempaa tapaa.
Asutte yhdessä mutta kuitenkin olet koko ajan vieraana miehen luona? Hänen asunto, hänen säännöt?
Kuinka pitkäaikainen ratkaisu tuo on? Onko suunnitelmissanne kuitenkin myös yhteinen koti tulevaisuudessa?
Hienoa, jos se teillä toimii. Itse en varmaan pystyisi sopeutumaan tuollaiseen, mutta sen miesystäväni tietääkin. Meillä on kirjoittamaton sääntö, että eletään sen "säännöillä" kumman luona ollaan. JOS saman katon alle joskus ylipäänsä päätetään asettua, niin se on sitten yhteinen koti. Toisaalta siihen tuskin ylipäänsä on tarvetta, kun suunnitelmissa ei kuitenkaan ole enää lapsia.
No siis se on mieheni sukutalo, että ei se sieltä mihinkään muuta. :/ En silti halua heittää hyvää parisuhdetta pois vain siksi, etten pidä miehen kavereiden vierailuista.. Hän kyllä hokee, ettei "saa tuntua siltä kuin olisi kylässä, on tämä sinunkin koti", mutta tiedän kyllä, ettei hän sitä pysty sisäistämään, miksi tunnen erilailla. Eräs ystäväni on myös muuttanut miehensä sukutaloon ja asuvat siinä kyllä ihan "tasaveroisina" nykyään yhdessä, ovat asuneet jo kauan, joten jaksan toivoa tilanteen tasaantuvan aikanaan. (Kuinkahan kauan siihenkin menee?)
Mutta täytyy myöntää, että välillä ketuttaa.
Tosin, sietäähän sekin minulta sitten niitä pieniä ärsyttäviä juttuja, joita minussa varmasti on, vaikken niitä itse ongelmiksi koekaan.
Kysy Kuuma Perunalta? www.kuumaperuna.fi
On teillä naisilla oikein unelmien miehet. Varmaan taas ulkonäön perusteella se mies ootte ottaneet eikä miehen tavoista tai luonteesta tietoakaan kun ette tutustu kunnolla. Turha sitä valittaa, joko eroatte tai hyväksytte miehen tekemiset. Sellasta se on kun ostaa sian säkissä ja ehkä opitte jotain kun seuraavan kerran valitsette miehiä kun nainen se miehen aina valitsee.
No on niitä hirveitä naisiakin olemassa. :D Miehet ei vaan valita asiasta "julkisesti", vaan kavereilleen kaljakippo kädessä. XD
No ei mut oikeesti. Täytyyhän parisuhteessa ny panostaa. Ei siitä mitään tuu, jos käsitykset ajanviettotavoista tai ylipäätään sen yhteisen ajan määrästä on ihan erilaiset. Eli kompromissi keskustelun päätteeksi, tai jos ei silläkään onnistu tai osapuolet eivät kompromissin tuomasta menettelystä huolimatta tunne itseään tyytyväisiksi (täytyyhän siitä yhteisestä ajasta myös tykätä, ei riitä, että sitä vaan on!), niin ei kai siinä muu auta kuin tunnustaa, että nyt ei vaan kemiat kohtaa. Että on itselle sopimattoman ihmisen kanssa.
Ps. toista ihmistä voi rakastaa, vaikkei ((enää)) sopisikaan yhteen tämän kanssa. Sillä voihan pitää hänestä ihmisenä ihan mielettömästi, mutta elämäntyylit ei vaan yksinkertasesti sovi yhteen. Ei parisuhteessa kuulu olla paha olo koko ajan.
Kiitos kommenteista ja tarinoista! :) Tutulta kuulostaa tuokin että kavereille rynnätään tekemään kaikenmaailman palveluksia saman tien. Mies on todella tykätty kaveripiirissään ja miehen ystävät kehuvatkin aina minulle miten hyvä mies hän on. Totean aina että no onhan se teille, muttei minulle juurikaan. Oikeastaan osa näistä ystävistä onkin sitten riennoissa tuumannut että mies kohtelee minua törkeästi ja väärin. Että muutkin sen jo huomaavat, mies itse ei vain näe toiminnassaan mitään virheellistä. JOSKUS mies tekee ryhtiliikkeen ja skippaa riennot kun näkee ettei minua kiinnosta istua iltaa kaljapullo kourassa taas kerran. Mutta ryhtiliikettä seuraa aina sitten lösähdys.
Myönnän itsessänikin ja käytöksessäni olevan myös vikaa, sillä monesti menen miehen tykö valmiiksi jo vittuuntuneena ja kommunikaatio on sen mukaista. Olen alkanut käymään taas jatkoilla ja kerrankin kömmin miehen luokse vasta aamun tunteina, mutta mies ei edes soittanut yöllä kertaakaan missä olen. Aamulla hän kyseli missä olen ollut, mutta ei vaikuttanut kovin suutahtaneeltakaan. Mies on aiemmin ollut mustasukkaista sorttia, mutta mietin mihin sekin piirre hänestä on kadonnut. Olen myös epäillyt toista naista ja sitä että mies odottaa että parempi akka kävelisi vastaan ja pitää minua varalla - näin ei kuulemma ole.
On totta että käsityksemme mukavasta yhdessäolosta ovat täysin eri maailmoista. Miehelle se on sitä arkista aherrusta, minä kaipaan enemmän seikkailua ja kokemuksia. Mutta miksei hänelle kelpaa kompromissit? Ehdotin jopa sitä että joka toinen viikonloppu olisi vain meille ja joka toinen sitten kaverit ovat tervetulleet, ellei sitten ole jokin tosi spesiaali juhla, johon on pakko päästä. Ei onnistunut. Kaverit tulevat silloin kuin mies haluaa.
Kirjoituksesi perusteella teillä on jonkilainen kilpajuoksu suhteessa menossa, olette molemmat mustasukkaisia toisistanne ja sinä juokset jatkoilla miehestäsi välittämättä ja miehesi kutsuu kavereita kylään sinusta välittämättä. Sellainen varmaan helpottaa sitä mustasukkaisuutta, kun on siellä ympärillä niitä muitakin välittäviä ihmisiä ja muuta ajateltavaa, mutta jos aiotte jatkaa omaa yhteiseloanne, niin suunnan on joka tapauksessa muututtava tai päädytte lopulta täysin eroon toisistanne. Itse olet jo ehdottanut miehellesi asioita ja jos hän ei niihin rupea mukaan, niin se on joko sinun tyydyttävä nykytilanteeseen tai sitten lähdettävä koko suhteesta pois ja etsittävä sellainen mies, joka haluaa sitä yhdessä tekemistä sekä yhteisiä harrastuksia, kuten se matkailu.
Minunkin mieheni on kavereidensa keskuudessa pidetty ja suosittu tyyppi, vaikka onkin sellainen nyhverö, ettei koskaan lähde mihinkään "hengailemaan" tai muutakaan. Minullehan se sopii, että äijä on kotona minun kanssani, mutta kyllä sitten niille palvelusta pyytäville sännätäänkin saman tien, koska ei vaan osaa sanoa "ei käy just NYT". Kerran täytyi varoittaakin sitä, että "Jos meidän VUOSIPÄIVÄNÄ menet jonnekin, niin siitä ei sitten hyvää seuraa." ja tämän uskoi. Johan se synttärit ja joulut viettääkin muiden vaatiman työn parissa.
Joskus tuntuu - tämä on sitten ihan mutua - että naiset ovat niitä, jotka keksivät enemmän keinoja osoittaa rakkauttaan ja välittämistään kumppanilleen, miehet puolestaan näyttäisi luulevan, että se riittää, kun joskus paperi-ilme naamalla sanoo "rakastan sinua". Sen pitäisi heidän mielestään riittää todisteeksi, että hän "on panostanut suhteeseen".
Teillä on samantapainen homma kuin meilläkin, että äijä tekisi mieluiten arkisia asioita (lumenluonti yms.) ja sinä naisihminen puolestasi "näkisit ja kokisit". Kompromissihan tällaiseen olisi se paras ratkaisu, arjessa teette vaikka sitten niitä tylsiä lumitöitä yhdessä, katsotte telkkaria ja mitä vielä haravoitte pihaa tms., mutta vastapainoksi sitten valittaisiin lomamatka jonnekin, koska sinä haluat matkailua. (Matkailun voisi aloittaa vaikka ihan Suomen sisällä, tai lyhyellä reissulla, esim. "pitkä viikonloppu" -tyylillä. Näin minä olen yrittänyt "kouluttaa" miestäni näkemään, että uusien paikkojen näkeminen on kivaa, mutta kotiin ja tavallisiin arkisiin asioihin päästään kyllä takaisin.)
Suhde vaatii joustoa, mutta ei ole oikein, että vain sinä joustat sietämällä miehen kavereita ja miehen haluamia tekemisiä, mutta hän ei koskaan jousta tekemällä mitä sinä haluat - tai jos tekeekin, niin osoittaa naama näkkärillä koko ajan, ettei tasan nauti siitä. Jos arvostaa toista, haluaa tälle myös hyvää!
http://www.voice.fi/suhteet/15-merkkia-jotka-kertovat-siita-etta-suhteenne-on-taynna-rakkautta/4/70907
Teidän suhde on ihan kuollut ja kuopattu. Ei kuulosta siltä että teette mitään tuon jutun vinkeistä.
Mies voi iältään olla mies, mutta henkiseltään tasoltaan jengivaihetta elävä teiniaivo.
Et saa kaivettua miehestä esiin yhtään sen enempää kuin siellä on. Parhaat puolensa voivat olla vain sinun rakastuneissa kuvitelmissasi, jossa joskus esiintyvä poikamainen, valloittava hymy on erehdyttänyt sinua luulemaan enemmän.
Miesystäväsi on henkisesti köyhä.
Älyllisesti varmasti normaali tasoa, mutta henkinen aksentti on jäänyt kasvamatta ja se vinouttaa suhteenne.
Tyhjästä on paha nyhjäistä, ja käteen jää vain luu.
Sinun tehtäväsi ei ole kasvattaa miestä, joka ei tajua sinua naiseksi. Olet jengiläinen jätkäporukassa, sillä erotuksella, että hoidat lieden aluetta.
On miehiä, jotka eivät osaa erottaa naista naiseksi, vaan pitävät naisia puolittaisina miehinä, vajavaisina jätkinä.
Nainen ei saa alentua kuljeskelemaan ja viettämään vapaa-aikaansa jätkäporukoissa ryypiskellen.
On todella naisen arvoa alentavaa moiseen ryhtyminen. Sinun on tultava sikaporukasta pois ja ryhdyttävä siksi naiseksi joka olet.
Ehdotan suhteen jäädyttämistä. Sillä aikaa alat nostaa arvoasi ja viettää vapaa-aikasi henkisesti korkeammalla tavalla.
Hanki luovuutta kehittäviä harrasteita ja ystäviä. Sitä kautta voit saada sinun arvollesi sopivia mieskumppaniehdokkaita.
Olet selvästi korkeammalla henkisellä tasolla kuin nykyinen miesystäväsi.
Elämää ei voi elää kahdesti ja aika juoksee. Ei kannata hukata kallista aikaa nykyisen miehen kasvattamiseen mallikelpoiseksi.
Kärsit jo nyt todella paljon miehen käytöksestä, eron aiheuttama kärsimys on paljon pienempää, saathan tällöin takaisin ihmisarvosi ja tämä auttaa sekä lohduttaa sinua tavattoman paljon.
Aika ihmeellinen tuo teidän suhde on!! Oletko koskaan miettinyt oikein kunnolla, että mitä sinä saat tuosta parisuhteesta? Mikä sinulle on tärkeää ja miten se toteutuu suhteessanne. Sanot rakastavasi miestä?! Oletko varma, että se tunne on rakkautta? Voisiko se kenties olla läheisriippuvuutta, joka perustuu tuttuun ja turvalliseen kuvioon, josta en halua luopua, vaikka se onkin sinulle epätyydyttävää. Onko sinun itsetuntosi alhainen? Etkö usko, että voisit saada parisuhteelta enemmän kuin tuo mitä sinulla nykyään on?
Onko sinusta terveen parisuhteen merkkejä seuraavat asiat?
Te, ette keskustele oikein mistään eli henkistä yhteyttä ei ole.
Te, ette tee juuri mitään yhdessä.
Mies viettää vähäisen vapaa-aikanne mieluummin kavereidensa kanssa.
Te, ette pysty viettämään yhtä kokonaista päivää yhdessä tehden jotain kahdestaan.
Mies kutsuu talon täyteen ryyppyporukkaa välittämättä sinun mielipiteestäsi.
Normaalissa parisuhteessa
Mies ja nainen pystyy keskustelemaan kaikista asioista.
Kumppanit kunnioittaa ja arvostaa toisiaan.
Kumppanit haluaan tehdä toisilleen hyviä asioita.
Kumppanit viettää aikaa yhdessä tehden mukavia asioita.
Kumppanit viihtyy toistensa seurassa.
Haluatko oikeasti tuhlata aikaasi tuollaiseen mieheen ja parisuhteeseen? Jos haluat, niin nostapa kissa pöydälle ja ota puheeksi nuo kaikki häiritsemäsi asiat. Kerro millaisen parisuhteen haluat. Jos mies on aivan toisenlaisilla jäljillä, niin suhdetta ei kannata jatkaa.
Olette molemmat oikeassa ja väärässä.
Teillä on eri tarpeet ja toiveet elämässä, ja teillä molemmilla on oikeus kertoa, miten haluatte aikaanne viettää. Siitä plussa, että olette niistä toisillenne puhuneet. MUTTA syyllistämisestä ei ole mitään iloa kenellekään. Mitä se auttaa, että mies nipottaa ettet emännöi ja kolaa pihaa? Ja mitä se auttaa, että sinä nipotat että mies haluaa nuoruudessaan juhlia?
Veikkaan että teillä on niin eri toiveet siitä, miten elämää eletään, että ero tässä vaiheessa olisi kenties paras ratkaisu. Eikä se ero ole kummankaan syy. Yrittäkää opetella siitä syyllistämisestä eroon.
Minun rakas on jo 45v. Hän eli sekalaisissa suhteissa n. 37 vuotiaaksi asti. Pisin suhde siihen saakka taisi olla 2v. Sitten pari vuoden pätkää, ja iso joukko erilaista deittailua. Vientiä oli. Ja nuorempana, siis alle 30v, oli myös juhlintaa. Töiden ja ikääntymisen myötä mies rauhoitti itse omasta halustaan sitä juhlinaa, eikä sitä viimeisinä sinkkuvuosina usein ollutkaan. Lapsenkin mies sai yhdestä satunnaisesta suhteestaan, ja isyyden on aina hoitanut todella hienosti. Nykyään mieheni elää kanssani tasapainoista ja ihanaa perhe-elämää. Hän sai nuorena mennä vapaasti, eikä kaipaa sitä aikaa enää vähääkään. Jos minä olisin tavannut miehen vaikkapa 10-vuotta aiemmin, niin kenties meistä ei olisi vielä paria tullut. Olihan hän hyvä tyyppi jo silloin, mutta ei vaan toiveet elämältä olis kohdanneet.
Sinä elät nyt miehes kanssa eri elämänvaihetta. Lisäksi haluatte eri asioita. Jos haluat miehen joka aidosti nauttii niistä kävelyretkistä tähtien alla, niin etsi eri mies. Et pysty etkä saa muutta nykyistä miestäsi. Hän on hyvä sellaisena kuin on, mutta hän ei vaan ole sopiva juuri sinulle.
Samoin sinä voit olla juuri sopiva jollekin toiselle. Jollekin, joka ei kaipaa kokkaavaa reipasta emäntää, vaan romanttisen elämännautiskelijan. Meitä on erilaisia, ja kannattaa huolella miettiä, minkälaisen kanssa suhteen haluaa.
Itse nautin sellaisesta rutiininoamisesta arjesta. Siis töllö, sauna, nukkumaan. En kovin usein muuta kaipaa. Mutta kun sitä muuta on, niin sitä erityisempää se on. Esimerkiksi ulkona yhdessä syömisessä on jokin juttu, kun se tehdään muutaman kerran vuodessa. Meidän elämä koostuu suurelta osin juuri yhdessä lumen kolaamisesta, siitä että lapsista huolehtiminen sujuu ilman ongelmia hyvällä yhteistyöllä yms. Minä kokkaan ja mies korjaa autoa tms. Siinä asiassa sun mies on oikeassa, että se on tärkeää. Ilman toimivaa arkea ei ole yhtään mitään. Toisaalta välillä on tosi tärkeää ottaa hetki erityistä parisuhteelle. Lähteä ystävien luo kylään, käydä leffassa tai mennä ilman lapsia pitkälle kävelyllä, käsi kädessä. Sopiva tasapaino. Jos joka viikonloppu suolletaan täyteen romantiikkaa, niin ei normaalista elämästä tule yhtään mitään.
Mutta kukin tyylillään. Sun mies on vielä nuori. Anna juhlia. Jos et sitä siedä, niin se on ok. Lähde silloin suhteesta.
Olen itse miestä muutaman vuoden nuorempi. Pidän juhlimisesta itsekin, ei siinä mitään, mutta silloin kun tulen väsyneenä toiveenani viettää kahdenkeskistä aikaa, miehen ryyppytoverit saavat minut todella näkemään punaista. Minulla ei ole todellakaan mielessäni perheen perustaminen eikä naimisiinmeno. Haluaisin vain viettää aikaa yhdessä koska silloin kun sitä tehdään, on se mukavaa. Siksi tilanne harmittaakin. Mutta minulla on vielä yksi oljenkorsi.
Sanoin miehelle hänellä olevan täydet vapaudet juhlia mikäli haluaa. Mutta jos minö en halua, en tule paikalle ja sillä selvä. Sanoin tekeväni asioita jotka saavat minut iloiseksi jonkun muun kanssa sitten. Ei riitoja, nähdään silloin kuin toiveet ja halut kohtaa. Molemmilla on paljon kivempaa. Sanoin myös tämän tarkoittavan toki myös sitä että en ota suhdetta enää kovin vakavasti. En tiedä ottiko mies juttujani edes puoleksi tosissaan, kovasti tuntui ihmettelevän mitä tämä nyt on. Siivosin myös miehen luona lähtiessäni. Jos mies ilmoittaa ryyppäävänsä, en aio mennä enkä hermostua vaan sanon asian olevan minulle ok.
Haen tällä takaa vain sitä muuttuuko miehen käytös vai onko suopeaksi ja hyväntuulisen välinpitämättömäksi muuttunut nainen hänelle vain hyvä juttu. Näytän että minullakin on muuta elämää kuin hän. Jos tämä ei tehoa, lähden suhteesta kaikkeni tehneenä ja sikäli hyvillä mielin.
Mikse imeis niitä kavereitaan viikolla tapaile kun sinä et ole kotna ja hän haluaa sinusta vain kotiorjan ja se siitä. Kutsuppa sinakin kaverreita vkl loppuna sinne miehen luokse ja katso miten sitten käy.
Sinun pitäis olla minun kanssa koska minula ei ole ryyppy kavereita eikä edes kavereita joten kahdenkeskistä aikaa olisi riittämiin. Ei siis olisi edes ketään kenen kanssa juoda joten minun elämä on aika tylsää mutta sentään sun ei tarttis katsoa ryyppäämistä.