Avioero haettuna ja nyt kaikesta omaisuudesta hirveä taistelu. Mies ei suosiolla luovuta, vieläpä suurin osa omaisuudesta miehen nimissä.Nyt tarvitaan pikaiseen kommentteja,neuvoja,vinkkejä löytyykö mistään mustaa valkoisella tai tapauksia jossa mies yrittää myös ottaa kaiken kodissa olevan irtaimiston itselleen kun kerran kaiken on ostanut. Onko missään tekstiä tms. jossa on mainintaa,että ne on yhteiseen käyttöön ja tarkoitukseen aikoinaan ostettu. Onko kelläkään vastaavanlaista yritetty????.Kaikista vinkeistä kiitollinen.
neuvoa tarvitseva
omaisuudenjaon pyörteissä
91450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lähde, etkö sinä ole sen ansainnut.Eron sait ryöväätkö myös miehesi sen lisäksi ja sitten vielä odotat "sopuisaa" eroa. Hohhoijaa...
... mistäs sinä tiedät että hän eroa on "ansainnut" ... mistä tiedät mitään tapauksesta (tai mistään muustakaan) paitsi mitä alkuperäinen kirjoitti!
Toisekseen, ei sillä ole osituksen suhteen merkitystä kuka muka "syyllinen" tai "syytön" ... ellei laki miellytä voi joko ryhtyä kansanedustajaksi ja ruveta sitä muuttamaan, tai olla menemättä naimisiin
Ikävää että eroon ajauduttu, ja vielä ikävämpää että omaisuudesta riidellään … etenkin kun laki asiassa on hyvin yksiselitteinen – jos miehesi ei tätä ole ymmärtänyt avioliittoa solmiessaan, niin voi voi …
Ei sillä ole osituksessa suuremmasti merkitystä kumman nimissä omaisuus on. Ensin lasketaan netto-omaisuudet (ihan vaan euroina, mitään ei vielä jaeta)
mies: 100% omaomaisuus + 50% yhteisestä omaisuudesta miinus 100% omista veloista – 50% yhteisistä veloista
nainen: 100% omaomaisuus + 50% yhteisestä omaisuudesta miinus 100% omista veloista – 50% yhteisistä veloista
Sitten nämä tasataan tasingolla yhtä suuriksi (jota toinen maksaa ja toinen saa) … eli sikäli ei merkitystä kumman nimissä omaisuus tai velat ovat, mukana osituksessa joka tapauksessa.
No sitten ositusta ryhdytään toteuttamaan (eli jakamamaan) … siinä ei omaisuus tai velka suhteet muutu … eli et voi vaatia autoa jos se miehen nimissä, mutta tasingon kautta miehen siitä maksettava sulle lainmukaan kuuluva osuus.
Osituksessa ei ole merkitystä sillä, milloin omaisuus tai velat hankittu … paitsi kun avioerohakemuksen jälkeen (eli, tilanne tavallaan jäädytetään siihen päivään). Vielä vähemmän merkitystä sillä kumpi enemmän tienannut, maitoa ostanut, tai velkoja maksanut.
Lopuksi kaikesta laaditaan ns. ositus- ja erottelusopimus … jonka molemmat allekirjoittavat kahden todistajan läsnä ollessa.
NÄIN se menee… mutta ositus voidaan myös muunlaiseksi sopia yhdessä … mutta ei kuten miehesi tekee (siitä tuntuu sopu olevan kaukana)
No sitten jos jompikumpi alkaa ns. ”hävittämään pesän omaisuutta”, niin lakiahan siinä rikotaan. Listaat mitä viety, valokuvaat mitä vielä on … ja sitten lakimiehen juttusille (kunnan oikeusaputoimistosta hyvä aloittaa)
Ellei ositus rupea kiinnostamaan, niin sitten pesänjakajan pyytäminen käräjäoikeudesta ainoa keino … mutta se on kallista lystiä molemmille.
>
On, avioliitto ja siihen liittyvät lait … myös ne joita ei olla ostettu yhteiseen käyttöön … tai ostettu ennen avioliiton solmimista, tai peritty (paisti jos testamentissa aviopuoliso suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle)
Eli … väärin teillä systeemi etenee … juristin puheille mars.
Kiitos kannustavista sanoistasi. Takana pitkä ja surullinen tarina. Kaikessa lyhykäisyydessään, mies jäi kiinni yli vuoden kestäneestä suhteesta toiseen naiseen. Yli puoli vuotta juoksi kummankin väliä, kunnes eroa hain. Silloin silmät aukeni ja siitä asti on yrittänyt päästä takaisin. Tällä väliin on kaiken mahdollisen ja mahdottoman tehnyt elämääni hankaloittaakseen. Ota siinä sitten vielä takaisin.Ja nyt tosiaan yrittää kaikin keinoin, jotten saisi puolia omaisuudesta. Takana pitkä liitto,yli 10 vuotta, yhteisiä lapsia ja elettyä elämää. Nyt millään ei ole mitään merkitystä ja minut heitettäisiin pihalle lasten kanssa kera matkalaukkujen. Ihan mukisematta en todellakaan aio tätä kaikkea niellä.
itselläni hieman samantapainen tapaus. Vaimo lähtemässä toisen miehen matkaan luullakseni hetken mielijohteesta. Aikoo jättää lapset minulle mutta muuten kyllä kehtaa vaatia omaa osuuttaan omaisuudesta.oon aivan puulla päähän lyöty enkä oikein tiedä mitä tehdä
Tee lista koko omaisuudesta (irtaimisto, osakkeet, säästöt, asunnot, auto jne) ja arvioi kunkin arvo. Listaa myös velat. Yritä kerätä aineistoa omaisuuserien ja velkojen suuruudesta (tiliotteet, kopiot osakekirjoista, velkakirjoista jne). Vähennä velat omaisuuden määrästä ja jaa kahdella. Tämä puolikas netto-omaisuudesta on se osuus mitä kummallekin pitäisi jäädä osituksen jälkeen. Jos mies haluaa viedä irtaimiston niin anna mennä - mutta vaadi sitten vastaavasti tasinkoa. Ota yhteyttä lakimieheen ja käynnistä sitten neuvottelut. Jos kyse on suhteellisen pienestä omaisuudesta (esim irtaimisto) niin eihän sen takia nyt kannata kauheasti riidellä, sovi vaan joku könttäsumma siitä.
... ositus ei mene lain mukaan kuvaamallasi tavalla ... käytännössä tulema kyllä yleensä jokseenkin sama kuin kuvaamalasi "oikaisulla" (mikä ei tietenkään estä sitä käyttämästä jos molemmat tahtovat).
Mutta siis, auton tai kesämökin omistusuhde ei avioehdottomassakaan avioerossa muutu, et voi vaatia miehen omaisuutta vaikka tahtoisitkin ... voit vaatia tasinkoa. Varmasti ymmärrät eron.
Muutama kommentti:'
Irtaimen osalta nimiperiaate pätee. Velkojen osalta ennen avioliittoa ja sen aikana otetut velat eritellään. Lisäksi jos velka on vain toisen nimissä, eikä takaajana tai panttina ole yhteinen kiinteistö tms., vastaa velan ottanut siitä yksin.Kulutusluotto tms..Usein kuitenkin panttina on kiinteistö joka yhteinen.
Osituksen osalta pätee päivämäärä kun ero on tullut vireille. Sen jälkeen pesästä otetut varat ovat riidan alaisia, jos haluaa.
.. eli hieman mitä Jaanalle oikaisin ... Ja sama veloille, tosiaan velkavastuu säilyy sillä kumman nimissä velka on, mutta hänen netto-omaisuuteen sillä on vaikutusta, ja sitä kautta tasinkoon. Siis, ellei avioehtoa ole.