Mieltäni on vaivannut pitkään parisuhteessa oltua mieheni käytös. Voiko riitojen syy olla oikeasti aina vain toisessa. Riitoja ei sovita jos minä en tee aloitetta vaan mieheni pyrkii unohtamaan menneen ja odottaa sitä myös minulta. Miksi aina pitää hukkua jos yritän "nostaa kissaa pöydälle".
Riita saattaa lähteä pienestä asiasta esim en saa nukuttua hänen kanssaan samassa huoneessa koska kuorsaa niin kovaa. Ylipainoa hänellä on josta myös työterveyshoitaja maininnut. Asiallisesti koitin sanoa että laihdutus on paras tapa hoitaa kuorsaaminen ja kärsin hänen kuorsaamisesta. Keskustella asiasta ei voikkaan tämän enempää koska hän hermostuu ja ääntää kohottamalla haukkuu minut milloin mielenterveysongelmaiseksi tai vammaseksi. Toiseen huoneeseenkaan siirtyminen ei auta vaan tulee perässä haukkuen koska valitan tuollaisesta asiasta kuulemma minun pitäisi oikeasti nähdä elämässä ongelmia vaikka nälkää ja köyhyyttä jotta en tuommoisiin asioita pidä ongelmia.
Toinen esimerkki on jos hän on saanut vaikka ylinopeussakon niin sekin voi olla minun syy vaikka en ollut hänen kyydissään, koska olin ennen hänen tuloaan sanonut että tulla ajoissa kotiin. Autoon tulleet ongelmat on lähes kaikki minun syytä koska olen ajanut niin että vikoja on aiheutunut.
Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, mutta pakottakaan en häntä sinne jaksa. Onko parisuhteemme tulevaisuus vain jaksamisestani kiinni, pitääkö minun vain koittaa puhua ja puhua vai olla mahdollisimman hiljaa ettei minkäänlaisia konflitteja tulisi. Olenko liian kiltti koska vuodesta toiseen elän hänen kanssaan vai olenko oikeasti vammainen ja en tajua sitä että vika onkin minussa.
Riita saattaa lähteä pienestä asiasta esim en saa nukuttua hänen kanssaan samassa huoneessa koska kuorsaa niin kovaa. Ylipainoa hänellä on josta myös työterveyshoitaja maininnut. Asiallisesti koitin sanoa että laihdutus on paras tapa hoitaa kuorsaaminen ja kärsin hänen kuorsaamisesta. Keskustella asiasta ei voikkaan tämän enempää koska hän hermostuu ja ääntää kohottamalla haukkuu minut milloin mielenterveysongelmaiseksi tai vammaseksi. Toiseen huoneeseenkaan siirtyminen ei auta vaan tulee perässä haukkuen koska valitan tuollaisesta asiasta kuulemma minun pitäisi oikeasti nähdä elämässä ongelmia vaikka nälkää ja köyhyyttä jotta en tuommoisiin asioita pidä ongelmia.
Toinen esimerkki on jos hän on saanut vaikka ylinopeussakon niin sekin voi olla minun syy vaikka en ollut hänen kyydissään, koska olin ennen hänen tuloaan sanonut että tulla ajoissa kotiin. Autoon tulleet ongelmat on lähes kaikki minun syytä koska olen ajanut niin että vikoja on aiheutunut.
Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, mutta pakottakaan en häntä sinne jaksa. Onko parisuhteemme tulevaisuus vain jaksamisestani kiinni, pitääkö minun vain koittaa puhua ja puhua vai olla mahdollisimman hiljaa ettei minkäänlaisia konflitteja tulisi. Olenko liian kiltti koska vuodesta toiseen elän hänen kanssaan vai olenko oikeasti vammainen ja en tajua sitä että vika onkin minussa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mies on ongelmiesi luoja, eikä hän ole aviomieheksi huomaavainen eikä kiltti.
Aviomiesainesta hän ei ole, koska ei ymmärrä puoltaa vaimoaan asiassa, johon hän itse on syypää.
Kuorsaaminen on häiritsevää kenelle tahansa. Se estää sinua saamasta riittävästi unta. Asiallinen mies hyväksyisi toisessa huoneessa nukkumisen.
Hän on hankala mies kaiken kaikkiaan, joka ei osaa katsoa toisen ihmisen parasta. Oma paras on hänelle etusijalla. Hänen aivoituksensa on puutteellinen, silloin kun tulee kyseeseen katsoa asioita oman itsensä ulkopuolelta.
Siihen ei kyseinen kavaljeeri ole koskaan kyennyt eli asettamaan näkökulmaa objektiiviselle tasolle.
Hän on hyvin subjektiivinen ja kapeakatseinen ja ilmeisesti myös ruoka-ahmatti.
Onko hän miesten mies ollenkaan, sopii kysyä kenen tahansa, joka lukee kuvauksesi hänestä..
Olet todellakin kiltti nainen, joka olisi ansainnut puolisokseen kiltin miehen. Vähemmän kiltti mieskin menee, jos mies puoltaa vaimoaan ja osaa joskus asettua vaimon ajatuksiin.
Tätä miestä ei mikään terapeutti paranna. Ainoastaan elämän kolhut voivat saada hänet oppimaan jotain syyn ja seurauksen muodossa.
Eläytymiskykyistä, herkkää miestä hänestä ei saa kukaan.
Puhuminen on turhaa, ainoastaan teot ratkaisevat.
Parisuhteessa jaksaminen on vain sinusta kiinni, se on karvas totuus, jonka suhteen sitten teet ratkaisut puoleen tai toiseen.
Tiedät pohjimmiltaan itsekin, että mies toimii väärin sinua kohtaan. Keskeinen kysymys onkin, miten annat itseäsi kohdella. Suostutko syyllistymään hänen ylinopeussakoistaan, vai pystytkö "katsomaan tilannetta ulkoa päin" ja ymmärtämään hänen syytöksensä naurettavuuden?
Parisuhdeterapia ei auta, jos toinen ei ole halukas tekemään töitä suhteenne eteen. Se ei kuitenkaan estä sinua hakemasta itsellesi ammattiapua. Ja jo se, että ilmoitat meneväsi yksin keskustelemaan parisuhdeongelmistanne asiantuntijan kanssa, todennäköisesti havahduttaa miehen huomaamaan, kuinka vakava tilanne on.