Lyhyesti meistä, olemme molemmat 27-vuotiaita, yhdessä oltu reilut 8 vuotta ja pian loppuu vuokrasopimus nykyisessä asunnossamme. Siitä, miten tästä eteenpäin toimitaan on hieman erimielisyyttä.
Minä (mies) haluaisin muuttaa vuokralle, vaikka hieman kauemmas keskustasta koska taloudellinen tilanteeni ei ole erityisen hyvä. (minulla on velkaa reilut 30 000€ ulkomailla tehdystä tutkinnosta). Olen töissä täysipäiväisenä mutta tienaan vuodessa vain noin 30 000€ bruttona.
Avovaimoni taas tienaa noin 40 000€ vuodessa, ei lainoja ja säästössä noin 20 000€. Hän haluaa muuttaa omistusasuntoon.
Yksi syy miksi en halua asuntokaupoille on se, että haen töitä jatkuvasti ulkomailta enkä halua joutua myymään asuntoa välittömästi. Lisäksi maksan jo nyt lainoja reilut 700€/kk enkä pysty enää suurempaa summaa maksamaan. Avovaimoni mielestä voisin keskittyä kotimaiden markkinoille. Suomessa työllistysmismahdollisuudet vaan ovat reilusti pienemmät.
Kysynkin nyt, että miten meidän tulisi mielestänne menetellä:
A) Muuttaa vuokralle kunnes löydän omanalan töitä ?
B) Ostaa se asunto, mutta niin että avovaimoni ostaa sen kokonaan
C) Ostaa se asunto puoliksi ja minä hidastan nykyisen lainani takaisinmaksua (se kuulemma onnistuisi)
Olenko itsekäs kun haluaisin omanalani töitä vaikka se vaatisi ulkomaille muuttoa ? Avovaimollani on työkokemusta riittävästi ja kielitaitoa että hänelle työllistyminen ulkomaille ei tuota ongelmia.
Minä (mies) haluaisin muuttaa vuokralle, vaikka hieman kauemmas keskustasta koska taloudellinen tilanteeni ei ole erityisen hyvä. (minulla on velkaa reilut 30 000€ ulkomailla tehdystä tutkinnosta). Olen töissä täysipäiväisenä mutta tienaan vuodessa vain noin 30 000€ bruttona.
Avovaimoni taas tienaa noin 40 000€ vuodessa, ei lainoja ja säästössä noin 20 000€. Hän haluaa muuttaa omistusasuntoon.
Yksi syy miksi en halua asuntokaupoille on se, että haen töitä jatkuvasti ulkomailta enkä halua joutua myymään asuntoa välittömästi. Lisäksi maksan jo nyt lainoja reilut 700€/kk enkä pysty enää suurempaa summaa maksamaan. Avovaimoni mielestä voisin keskittyä kotimaiden markkinoille. Suomessa työllistysmismahdollisuudet vaan ovat reilusti pienemmät.
Kysynkin nyt, että miten meidän tulisi mielestänne menetellä:
A) Muuttaa vuokralle kunnes löydän omanalan töitä ?
B) Ostaa se asunto, mutta niin että avovaimoni ostaa sen kokonaan
C) Ostaa se asunto puoliksi ja minä hidastan nykyisen lainani takaisinmaksua (se kuulemma onnistuisi)
Olenko itsekäs kun haluaisin omanalani töitä vaikka se vaatisi ulkomaille muuttoa ? Avovaimollani on työkokemusta riittävästi ja kielitaitoa että hänelle työllistyminen ulkomaille ei tuota ongelmia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Edullisempaan vuokra-asuntoon, ehdottomasti. Siitä on paljon helpompi päästä eroon jos/kun muutatte ulkomaille.
Tosin jos vaimosi on ulkomaille muuttoa vastaan ja on tyytyväinen jäämään kotikonnuille, hän kenties haluaisi ja voisi ostaa oman asunnon ja sinä maksaisit hänelle sopimaanne vuokraa.
Vaimosi täytyy olla selvästi tietoinen siitä että sinä saatat muuttaa työsi perässä pois asunnosta jolloin hänelle jää yksin maksettavaksi asunnosta johtuvat kulut.
Pystyisikö hän maksamaan ne sen ajan jonka olet pois Suomesta? Todennäköisesti useamman vuoden.
Ensinnäkin miksi te asutte yhdessä kun sinä haluat ulkomaille töihin ja hän näyttäs haluavan pysyvän kodin ja ehkä perheenkin. Älä nyt missään nimessä ala tehdä lisää velkaa. Jos lähdet ulkomaille töihin, jääkö hän sitten tänne vai lähtiskö mukaan. Jos menet ulkomaille töihin tulisitko enään takaisin. Minusta sinulla on pajon mietittävää tuossa tilanteessa.
Jokaisen täytyy toteuttaa omat unelmansa ennen kuin alkaa perustaa perhettä.
- mitä sinä haluat elämältä
- missä sinä haluat elää täällä vai jossain muualla maailmassa
- oletko valmis vielä perustamaan perhettä
- miten selviät veloista
- miksi se omistusasunto on niin tärkeä. Onko se status jota pitää ylläpitää muiden tähden.
Siis älä tee velkaa ja mieti ensin mitä sinä haluat elämältäsi. Kun se olet saanut mietittyä kerro se hälle ja kysy miten hänen suunnitelmiin sopii sinun suunnitelmasi. Saatteko ne soviteltua yhteen vai onko kyseessä mahdoton yhtälö.
20000 e ei riitä kummoisen omistusasunnon omavastuuosuudeksi, joten riittääkö teille joku 100 000 e asunto pikkupaikalta, ja sellainen on aika vaikea myydä näinä aikoina jos sellainen tarve tulee. Joten ainut järkevä ja mahdollinen ratkaisu tilanteeseenne on vuokra-asunto
Eipä kuulosta kovin hyvältä tuo teidän tilanne, toinen haluaa asua Suomessa ja toinen ulkomailla. Onko reilua että toinen joutuu asumaan siellä missä ei halua ja sen takia jäädyttämään omat haaveet? Minusta ei, eikä velanotto ilman varmuutta asiasta todellakaan kannata. Ja olisiko reilua että avovaimosi hoitaisi talouden yksin sinun poisollessasi? En kyllä usko että etäsuhteeseen pystyisitte muuteenkaan... Kannattanee laittaa lusikat jakoon
Kuten yllä jo mainitsin, asuisin mieluusti kyllä Suomessa, mutta tällä hetkellä täällä on alallani 0 avointa työpaikkaa. Työllisyystilanne Suomessa alallani erittäin huono, jonka takia etsin töitä ulkomailta.
Olemme aiemmin jo olleet etäsuhteessa ja olet oikeassa, että se ei sovi meille. Avovaimollani olisi mahdollisuus kyllä muuttaa ulkomaille myös ja haluakin siihen, mutta ei kuulemma enää halua vuokra-asuntoa. Hän ei myöskään halua lapsia, kun nyt joku siitä perheestä mainitsi.
Tehkää miten teette, mutta ei tuossa teidän tilanteessanne kannata ostaa asuntoa ainakaan yhteisesti. Halut ja järkevyys ei nyt mene yksiin teillä. Koska tulevaisuus on noinkin epävarma, ja sinulla on tuloihisi nähden aika paljon velkaa, ei kannata tehdä enempää velkaa. Edullinen vuokra-asunto olisi mielestäni paras vaihtoehto.