Otsikossahan se olennainen jo tulikin.
Hain paikkaa, josta tunsin edellisen työsuhteeni ansiosta pari ihmistä. Olin tehnyt heidän kanssaan paljon yhteistyötä tuossa työsuhteessani. Osittain tein sitä ikään kuin vapaaehtoisesti, sillä aihe oli kiinnostava, minuun luotettiin ja yhteistyömme toimi hyvin. Pidin näistä henkilöistä ja meillä oli mukavaa työskennellä yhdessä.
Nyt hakemus lähti toiselle näistä henkilöistä, joka vastasi ihanan tuttavallisesti kiittäen hakemuksesta. Ajattelin: "Nyt nappaa varmasti!. Vihdoinkin minäkin voin saada työpaikan!".
Mutta tässä sitä ollaan, ei edes kutsua haastatteluun. Ehkä vähäinen työkokemukseni oli kuitenkin esteenä. Tai ehkä heillä oli joku kokeneempi tai tutumpi jo valmiiksi valittuna paikkaan. Tai sitten olen ymmärtänyt jotain väärin.
Hain paikkaa, josta tunsin edellisen työsuhteeni ansiosta pari ihmistä. Olin tehnyt heidän kanssaan paljon yhteistyötä tuossa työsuhteessani. Osittain tein sitä ikään kuin vapaaehtoisesti, sillä aihe oli kiinnostava, minuun luotettiin ja yhteistyömme toimi hyvin. Pidin näistä henkilöistä ja meillä oli mukavaa työskennellä yhdessä.
Nyt hakemus lähti toiselle näistä henkilöistä, joka vastasi ihanan tuttavallisesti kiittäen hakemuksesta. Ajattelin: "Nyt nappaa varmasti!. Vihdoinkin minäkin voin saada työpaikan!".
Mutta tässä sitä ollaan, ei edes kutsua haastatteluun. Ehkä vähäinen työkokemukseni oli kuitenkin esteenä. Tai ehkä heillä oli joku kokeneempi tai tutumpi jo valmiiksi valittuna paikkaan. Tai sitten olen ymmärtänyt jotain väärin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen ollut samantyyppisessä tilanteessa ja kuullut vastaavista muiltakin. Tositilanteen tullen ihmiset eivät vaan olekaan niin ystävällisiä kuin antavat muuten ymmärtää. Toki täytyy muistaa, että kaikki mainitut tapaukset ovat olleet suht matalalla tasolla. Mitä ylemmäs mennään hierarkiassa, sitä enemmän suhteilla on jo merkitystä. Hallituksissa, päällikkö- ja johtotason tehtävissä on jo valtaosa töissä suhteiden ansiosta. Suorittavalla tasolla palkasta on varmaan tullut se tärkein kilpailutekijä, kun porukka luulee, että kuka tahansa koukunpenkiltä revitty lapsi osais hoitaa duunin kuin duunin, kunhan tekee sen lähemmäs 0e palkalla.
Olen kokenut saman. 20 vuotta tehtiin töitä ja nyt, kun olen työtön, ei muuta kuin moikkaavat.
Ei edes vihjaista mistäpäin voisi töitä saada. Sitten vielä kuittaillaan, että kauanko aiot vielä olla työttömänä. Ihankuin voisin noin vain sen itse päättää.