Työnantajani päätti pitää yt-neuvottelut ja siirsi työt ulkomaille, halpamaahan. Kyse on it-alan työstä. Itselläni on yliopistotutkinto ja monta vuotta työkokemusta ohjelmistokehityksestä. Tutkinnollani ja kokemuksellani työnantajat ovat olleet kiinnostuneita minusta, mutta kun ikäni tulee esille, 45.v niin työnantajien kiinnostus lopahtaa täysin.
Iän mukaan minulla pitäisi olla monta työvuotta vielä jäljellä ja tässä iässä vielä täysin kykeneväinen tekemään uusiakin asioita. Näin ei työnantajat näytä mieltävän.
Huvittavaa ja surullista on, että nämä ikärasistit ovat esimiesasemassa ja vähintään yhtä iäkkäitä kuin itse olen.
Pitäisikö tässä tyytyä työttömyyteen kunnes voi hakeutua köyhyyseläkkeelle?
Ei pidä tyytyä, sillä jokin ratkaisu tähän on saatava ja pian, ehkä omatoiminen "lopetus" kärsimyksille.
Jos taas hetken pohtii työttömän arkea niin se on kaavakkeiden täyttämistä kun joku haluaa kiristää niistä pienistäkin tuloista kaiken irti mitä voi, kukkarossa on vain pölyä, työssäkäyvät pitävät meitä epäihmisinä (paskasakkina, laiskoina) ja ajan mittaa ulkoisesti alamme näyttämäänkin köyhiltä. Joten mitä yhteiskunta meillä tekee, haluaa vain kurittaa kurjuudessa olevaa?
Iän mukaan minulla pitäisi olla monta työvuotta vielä jäljellä ja tässä iässä vielä täysin kykeneväinen tekemään uusiakin asioita. Näin ei työnantajat näytä mieltävän.
Huvittavaa ja surullista on, että nämä ikärasistit ovat esimiesasemassa ja vähintään yhtä iäkkäitä kuin itse olen.
Pitäisikö tässä tyytyä työttömyyteen kunnes voi hakeutua köyhyyseläkkeelle?
Ei pidä tyytyä, sillä jokin ratkaisu tähän on saatava ja pian, ehkä omatoiminen "lopetus" kärsimyksille.
Jos taas hetken pohtii työttömän arkea niin se on kaavakkeiden täyttämistä kun joku haluaa kiristää niistä pienistäkin tuloista kaiken irti mitä voi, kukkarossa on vain pölyä, työssäkäyvät pitävät meitä epäihmisinä (paskasakkina, laiskoina) ja ajan mittaa ulkoisesti alamme näyttämäänkin köyhiltä. Joten mitä yhteiskunta meillä tekee, haluaa vain kurittaa kurjuudessa olevaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ikävä kuulla tilanteestasi. Älä nyt kuitenkaan tee mitään lopullisia ratkaisuja tämänhetkisen tilanteesi pohjalta, vaikka kokemuksesta tiedän, että työttömyys - vaikkei se olekaan elämä kokonaisuudessaan - voi tuntua musertavalta ja lähes ihmisarvon vievältä asialta ajoittain. Koeta olla lannistumatta, olet ihminen siinä missä me muutkin, vaikka elämä kohteleekin kovaa nyt. Et ole alisuoriutuja, pummi, loinen, tai kakkosluokan kansalainen, vaikka työttömyys rahallisesti ajaakin monet eriarvoiseen asemaan. Miltä kuulostaisi, jos keskityt hetken aikaa elämässäsi muuhun kuin työttömyyteen? Kuntoile, verkostoidu järjestöihin tai politiikkaan: ne ei maksa paljoa, mutta voivat tuoda sisältöä ja mahdollisuuksia jopa työelämääsi.
Itse olen korkeakoulutettu ja olen myös ollut ajoittain työttömänä. Opiskelin, harrastin ja koitin keskittyä muuhunkin kuin kurjuuteen sinä aikana. Tosin se aika oli samalla käänteentekevää, sillä ajattelumaailmani muuttui tuolloin kovia, rahallisia tehokkuusarvoja ihannoivasta oikeistomaailmasta kohti solidaarisempaa ja yhteisöllisempää Suomea. En halua olla aina vain menestyvien puolella, meitä on täällä muitakin.