Tilanne on sietämätön. Olen korviani myöden rakastunut alaiseeni. Ja myös hän näyttää olevan kiinnostunut seurastani. Hän hakeutuu aina palavereissa viereeni istumaan. Hän lähtee syömään kanssani ,vaikka ilmiselvästi hänellä jää juuri sillä aikaa auki ollut tehtävä kesken. Jos emme ole toimistolla samaan aikaan, hän soittelee ja chättäilee ihan pikkuasioista. Juttelemme kaikesta mahdollisesta, ja hän on kertonut kovin henkilökohtaisia asioita toivoestaan ja parisuhteestaan.
Ongelma on siinä, että olemme kumpikin varattuja. Meillä kummallakin on lapsia, eikä mieleenikään tule ehdotella mitään. Vaikka vaimoni kanssa ei nyt ihan parata aikaa ole viime vuosina ollutkaan, niin en halua rikkoa ydinperhettä. Hän on puhunut aivan samoin. Kertonut, että tekisi mieli repäistä itsensä irti ja heittäytyä uuteen. Luulen tietäväni mitä hän tarkoittaa.
Olen tavannut hänen lapsensa. Kerran hän ilmoitti, että aikoo mennä lastensa (ja miehensä) kanssa erääseen kylpylään. No minä toki vein perheeni samaan paikkaan, ja kuin hassuna yhteensattumana sitten näimme siellä. Voitte kuvitella sitä tilannetta, kun "vahdimme" kaksin leikkiviä lapsia. Hän tuli aivan viereeni ja totesi: "Toivoinkin, että tulisit tänne lastesi kanssa. Nythän sen näkeem että kyllä nuokin näyttävät tulevan toimeen erinomaisesti. Että ei sekään olisi kai ongelma."
SIlloin harvoin kun meillä on vaimoni kanssa seksiä, niin ei liene vaikea arvata kenen kanssa kuvittelen sitä harrastavani.
Ja nyt hän juuri lähti viikonloppua viettämään anoppilaansa. Ikävöin jo nyt ja odotan maanantaita. Järjetön tilanne.
Ongelma on siinä, että olemme kumpikin varattuja. Meillä kummallakin on lapsia, eikä mieleenikään tule ehdotella mitään. Vaikka vaimoni kanssa ei nyt ihan parata aikaa ole viime vuosina ollutkaan, niin en halua rikkoa ydinperhettä. Hän on puhunut aivan samoin. Kertonut, että tekisi mieli repäistä itsensä irti ja heittäytyä uuteen. Luulen tietäväni mitä hän tarkoittaa.
Olen tavannut hänen lapsensa. Kerran hän ilmoitti, että aikoo mennä lastensa (ja miehensä) kanssa erääseen kylpylään. No minä toki vein perheeni samaan paikkaan, ja kuin hassuna yhteensattumana sitten näimme siellä. Voitte kuvitella sitä tilannetta, kun "vahdimme" kaksin leikkiviä lapsia. Hän tuli aivan viereeni ja totesi: "Toivoinkin, että tulisit tänne lastesi kanssa. Nythän sen näkeem että kyllä nuokin näyttävät tulevan toimeen erinomaisesti. Että ei sekään olisi kai ongelma."
SIlloin harvoin kun meillä on vaimoni kanssa seksiä, niin ei liene vaikea arvata kenen kanssa kuvittelen sitä harrastavani.
Ja nyt hän juuri lähti viikonloppua viettämään anoppilaansa. Ikävöin jo nyt ja odotan maanantaita. Järjetön tilanne.
Vastaukset 30
Vanhimmat
kerrot ettet haluat rikkoa ydinperhettäsi mutta olet jo sitä tekemässä...molempia et voi saada ja mikäli yhtään, edes hitusen verran. arvostat omaa perhettäsi niin teet valintasi pian ja myöskin kerrot vaimollesi tilanteen. Älä anna toisen elää valheellisessa perhe-elämässä...mikään ei ole pahempaa.
Aloittaja tässä. Pari päivää sitte jäimme neukkariin palaverin jälkeen vielä käymään läpi paria hänen työtehtäväänsä liittyvää juttua. Hän tuli aivan viereeni istumaan ja vähän ajan kuluttua suutelimme. Nyt on ihan helvetillinen morkkis ja toisaalta toivon että tilanne hänen kanssaa kehittyisi tästä eteenpäin. Tunne mahanpohjassa on sama kuin joskus viimeksi teininä. Vaimoani en halua nähdäkään, ja sehän kyllä meillä kotona onnistuu aika hyvin, kun eipä hänelläkään ole suurta tarvetta tulla juttelemaan tai mitään muutakaan.
Työkaveri on suutelun jälkeen pysytellyt aivan viileänä muiden läsnäollessa. Emme me mitään hiplaile tai kihertele, hän heittää samantyyppistä juttua kuin aina ennenkin ja käyttäytyy luonnollisesti. No kaikki tietävät, että me tullaan hyvin toimeen keskenämme, eikä se tunn häiritsevän. Tunnin kuluttua meillä on varattuna palaveri hänen kanssaan...
Jaaha... selvästi suhde etenee niin että et pysty hallitsemaan sitä ja oma, virallinen ydinperhe jää toiseksi.. Pitäisi keskustella kotona: voimmeko lähestyä toisiamme, tehdä kaikenlaista yhdessä; anoppilaankin yhdessä tai ei ollenkaan (koska haikailet seuraa sillä aikaa).. jne
Tätä menoa on kohta 2 perhettä vaurioitunut niin että siltikään ei teistä voine tulla paria: kynnys erota on alaisellesi(kin) varmaan aika iso; on helppoa flirttailla, suudella jne vaikka salaseksiä= jännittävää..Mutta todennäköisesti tulisi lopulta vaan onnettomat lapset ja eronneet aikuiset..
*Seurauksia kun ei pääse karkuun... Lapset sanoisi: miksi petit meidät!! Kumpienkin...
Jäitä hattuun ennekuin lämpö nousee niin ettei ne enää jäähdytä... Nimin kaikkea kokenut ja jäitä laittanut (ajoissa)
Samanlaisessa tilanteessa olen, eli rakastunut alaiseeni. Itse en ole varattu, hänen yksityiselämästään en tiedä, koska olemme vasta pari kuukautta sitten tulleet samaan työryhmään...tunne taitaa vaan olla yksipuolinen. Kyllä on muutama pitkä katse vaihdettu, mutta siihen se taitaa jäädä.
Tämä tilanne on ihan kauhea. Hän moikkasi juuri ovelta ja lähti viettämään pääsiäistä perheensä kanssa. Kaipa se minunkin olisi kohta syytä kurvata ruokaostoksille. Mielessä on vain äskeinen hetki, suudelmat ja hyväilyt. Tämä on väärin, mutta minkä tunteilleen mahtaa. Eikä auta, vaikka kuinka yrittää järkeillä kahden perheen rikkomisesta, onhan nämä perheet jo nyt säröillä. Jos eivät olisi, niin eipä kai meistä kumpikaan olisi niin valmis kääntämään korttia ja katsomaan uutta mahdollisuutta. Tämä on ihan helvettiä, älkää vaan kukaan koskoaan rakastuko työkaveriin.
Moi, aloittaja! Jospa alaisesi vaan leikittelee kanssasi ja olet vaan yx valloitus, todistaa itselleen viiehätysvoimaansa... Ja sä kärsit...jos teet viisaasti niin lopetat NYT, puhut selväksi tilanteen... Ja stop kaikki läheisyys... Huom, annat alaisellesi määräyksen!!! Ettei pääsi ns sekoa että menee elämäsi sekaisin, pokka pettää ja kotona vaistotaan pian... Eikä se nouse... Kirjoitin jo aiemminkin, usko kokenutta!!!tsemppiä.. Valinta on sun, pomon käsissä..
Ongelma on se, että työtä ei sotketa vapaa-aikaan! Olet huono esimies!
Yksi ongelma poistettu. Tämä nainen siirtyy ensi kuun alusta toiselle osastolle, eli en ole jatkossa enää hänen suora esimiehensä. Kieltämättä tuo esimies-alais-asetelma on ollut haasteellinen, ja olemme puhuneet siitä. Hänestäkin asia on kiusallinen, vaikka ei se häntä sinällään haitannut. Hoidin kuitenkin asian kuntoon.
Mitä tästä suhteesta sitten tulee, sen aika näyttää. Mitään hiljentymistä tai tunteiden laantumista ei ole havaittavissa kummankaan taholta. Kotona ei myöskään tapahdu lämpenemistä, vaikka olen yrittänyt puhua avioliitostamme vaimoni kanssa. Olen kertonut suoraa, että en saa avioliitossa sellaista läheistyyttä ja mielestäni olemme kasvaneet erillemme. Emmekä tee töitä yhdessä suhteemme ja liittomme parantamiseksi. Olen myös kertonut, että tällaisessa tilanteessa on mahdollista, että väliin kiilaa joku ulkopuolelta ja liitto hajoaa. Vaimoni sanoi kylmän rauhallisesti, että hän ei usko mun kelpaavan kenellekään, joten yritän nyt kahlita hänet sillä pelkään vain menettäväni hänet. Ja että ero voisi olla hyväkin vaihtoehto liitossa, josta puuttuu kaikki edellytykset jatkaa. En tietenkään kertonut tästä työpaikan ihastumisesta, mutta eipä kai vaimoni olisi sitä uskonutkaan. Miten siis pelastan avioliittoani yksin, kun en edes ole varma että haluankokoaan pelastaa sitä?
Kahden päivän ero tästä työkaverista on ihan helvetillistä piinaa, ja toki tajuan että tämä on rakastumisen vaihe. Pitkäaikaisempaan suhteeseen vaaditaan jotain muutakin. Nyt olemme vain suudelleet ja hyväilleet, mutta en usko tämän riittävän enää kovin kauaa. Piru on vienyht pikkusormen, ja jotenkin se tuntuu vain oikealta ja hyvältä. Onneksi edessä on pitkä työviikko ja saan nähdä hänet joka päivä.
Moi, jäitähattun- mies tässä! Onpas sulla muija...vai muka et kelpais muille... Jos hän ei halua rakentaa liittoanne etkä sinäkään niin...ymmärrän sua paremmina me muutkin lukijat!! Katsohan rauhassa ja ei erokaan ole helppoa mutta ei itseään kannattane seksittömässä liitossa kiduttaa?? Jo v kylmä eikä halua lämmittää liittoa..! Meillä vai 1 elämä! Eri asia tulisko tästä alaisesta uutta vaimoa... Mihin olet valmis?? Mitä työtov nainen haluaa??? Ero ensin ja sitten uusi suhde on viisasta!, tsemppiä!
Itse olin myös esimies ja alaisekseni tuli minua pari vuotta nuorempi mies. Heti kättelyssä hän sai pelkällä olemuksellaan minut sekaisin. Yritin kuukausia hillitä tunteitani tietäen molempien olevan perheellisiä.. Kuitenkin eräällä työmatkalla myös hänen tunteensa minua kohtaan kävivät selväksi ja päädyimme yhdessä auton takapenkille.. Kauhea morkkis siitä tuli ja yritimme töissä käyttäytyä normaalisti jne..pitkien viestittelyjen ja pitkään kestävän ikävän jälkeen teimme ratkaisun.. Lopulta molemmat erosimme "huonoista" parisuhteistamme.. ja nykyään elämme todella onnellisina vielä vuosien jälkeenkin uusio perheemme kesken :) ja yhä edelleen kaikki ne katseet,kosketukset ja sanat tuntuu samalta vielä tänäkin päivänä. Kuin olisimme juuri kohdanneet <3 taisimme löytää toistemme puuttuvan palasen.
Mukava kun tässä ketjussa on kommentteja ja omia kokemuksia. Meillä tämä juttu tuntuu etenevän, eikä sille mahda tai halua mahtaa mitään. Jotenkin hänen kanssaa oleminen tuntuu vaan niin hyvältä ja oikealta. Me oltiin työmatkalla. Kyseessä oli ihan vain päivän reissu, ja mentiin mun autolla. Koko matka juteltiin elämästä, meistä, toiveista, haaveista, lapsista jne. Kaikesta siitä, mistä kumpikaan ei nykyisessä suhteessa voi puhua. Me emme ole menneet "liian pitkälle", eli vielä on pysytty kosketuksissa ja suudelmissa. (No ei niitäkään toki pitäisi, mutta emme siis ole menneet sänkyyn.) Niin tai näin, mä en muista milloin olisin ollut onnelisempi kuin hänen istuessaan vieressäni auton etupenkillä. Hän kuuluu siihen, hän kuuluu mun elämään. Ja samaa hän sanoo.
Moi, jäitähattuunmies tässä! Joskus paranee vaihtamalla, sanokoon kuka mitä vaan!! Näyttää siltä että teillä kemiat pelaa..?? Eikös kaikessa mies-nainen- suhteissa ensin ystävyys ilman seksiä oleki tärkeää että parhaasta ystävästä voisi tulla aito elämänkumppani niin yhteisesti tuntiessa pidemmän aikaa... Ettei vaan huumaantuisi fyysisestä yhteydestä ja saisi ruusunpunaiset lasit... Vaatii tosi paljon kestävyyttä ja lujan siteen toiseen jos molemmat rikkoo ydinperheensä ja uusi suhde kestää sen myrskyn mikä nousee... Isomman kuin itse arvaakaan !!!
Onko oikeasti valmis siihen, kannattaa kysyä kummankin itseltään vaikka olis kuinka kivaa toisen kanssa!!! ( tähän 61 v ikään on nähnyt ja kokenut niin paljon!!!) Ajan myötä: jos on edellytyksiä ja luja tahto kummallakin ja kestää lasten ja muiden läheisten itkut ja paheksunnan niin... sulla tuntuu itselläsi olevan
Kurja suhde "vaimoosi" .lainausmerkit kun ei ole ilmeisen oikeanlainen asenne, hänellä ainakaan, sua kohtaan!! Tekis mieli sanoa että full speed when you both
WANT IT!! Kirjoitahan miten etenee!! Terkuin S
Ooppa varovainen. Itellä oli samanlainen tilanne. Kauan mietittiin ja sitten päätettiin että yhessä yritetään. Tuo kun oli päätetty niin menin ja erosin exästä. Hämpä ei sitten saanutkaan erottua, vaan jäi siihen huonoon suhteeseensa roikkumaan. Siinä tuli sitten kaikkea ikävää mm perheväkivaltaa kun ukkonsa ei antanut anteeksi. Monta vuotta siinä meni ja mitään et pystynyt tekemään. Etta oma liitto oli ohi, lapset ei oikein hyväksyneet lähtöäni kun exä mustamaalasi. Tämä rakkauen kohde ei uskaltanut ottaa sitä ratkaisevaa askelta vaan jäi entiseen huonoin seuraamuksin.
Onnea toivottelen ja eiköhän se sulle ja tälle naiselle hyvä tule. Mutta elä mies lähde liian hätiköiden toimimaan. Ei niistä naisista ikinä tiedä.
Kyllä elämä vaan on mukavaa. Olemme jutelleet paljon vaimoni kanssa, ja siltä näyttää että hänestä tulee entinen vaimoni. Samoja keskusteluja on käynyt tämän työkaverini tahollaan. Mikään ei ole varmaa, mutta näyttää siltä että siellä ollaan samalla tiellä. Sekä minun vaimoni että hänen miehensä vaikuttavat ensijärkytyksen jälkeen helpottuneilta. Kummassakin perheessä on ollut aikuisilla jo pitmpään huono olla, joten joku muutos on hyvä. Me olemme nyt ne "pahat", se pitää vain kestää. Me rikomme onneliset liitot, ainakin saamme sen syytteen kantaa.
Suudelmia, käsi-kädessä kävelyitä, hyväilyjä. Sen pidemmälle emme vieläkään ole menneet. Kukaan sitä ei usko, mutta kun itse tietää totuuden niin se riittää mulle ja hänelle. Ja voin sanoa, että jonkun kerran on kyllä ollut lähellä että raja olisi ylitetty.
Hän jää lomalle heinäkuun alussa ja mun kesäloma alkaa heinakuun tokalla viikolla. Olemme sopineet, että heinäkuun puolivälissä lähdemme yhdessä jollekin reissulle, jos elämme vielä tässä tilanteessa mikä nyt on. Tosin eihän sitä tiedä, avioliiton lopettaminen on iso päätös. En sitä häneltä edellytä tai vaadi, omalta kohdaltani olen päätöksen tehnyt.
Uskomatonta kuinka rakastunut ja onnellinen ihminen voi ollakaan. Ja jos tästä ei tule mitään, niin pääsen kuitenkin eroon ahdistaneesta ja tukahduttaneesta parisuhteesta.
Moi, vaikuttaa siltä että olet helpottunut kun ent suhde vaan ahdisti.. Etene varovasti mutta meillä vaan yx elämä... Jos ko ent alaisesi kanssa ei tulekaan parisuhdetta niin joka tapauksessa olet sitten aikanaan vapaa ahdistuksesta.. Hmm, ihme kun olet pitänyt /olette pitäneet itsenne kurissa.. ei sexiä.. Mä en vois olla suhteessa jos se puoli ei ole testattu että toimisi... (Tosin mä olin 51 v kun erosin, ei yhteisiä lapsia jne eri tilanne)..
Toivotaan että kaikki menee parhain päin ! Kerrohan kuulumisanne !!
Nyt se sitten tapahtui. Vaimoni ilmoitti viime keskiviikkona, että lähtee Juhannukseksi kaverinsa kanssa tämän mökille. Minä saan ottaa lapset ja tehdä mitä haluan. Aika myöhään jätti ilmoituksen, mutta se on tällä hetkellä ihan normaalia käytöstä häneltä. Haluaa ilmiselvästi ehdä mun elämästä vaikean ja sotkea asioita. Pahinta oli, että lapset odottivat mökkireissua.
No en tuosta ollut moksiskaan, kamat kasaan, Prismasta monta kassia ruokaa ja mökille lasten kanssa.
Perjantaina sain tekstiviestin työkaverilta. Siellä oli kulemma ukko lähtenyt torstaina kaverin mökille ja ilmoittanut perjantina, ettei ole tulossa kotiin kuin vasta maanantaina. No, mitäs me sitten teimme? Hän pakkasi pesueensa autoon ja tuli meidän mökille. Me vietettiin todella muakava päivä, lapset viihtyivät keskenään ja kiva oli. Hän lapsineen majoittui aittaan, ja menimme kiltisti nukkumaan jo kymmenen aikaa. Tosin juhannusyössä on taikaa, eikä sitä ikuinen ihminen niin vain unta saa. Ei saantu kummassakaan majapaikassa, joten olihan se sauna vielä lämmitettävä. Jäi unet aika vähiin, vaikka löylyssä ei juukaan oltu. Sen vielä haluan sanoa, että odotus kannatti ja paluuta entiseen ei ole.
Suomi24-palstalle kirjoittelu selvitti päätäni kevään/kesän aikana ja sain jäsenneltyä asioita. Hyvä että joku kommentoi ja avasi sitä kautta uusia näkökulmia. Koen siis asialliseksi kertoa kuulumiset, jos ne vaikka sattuisivat jotain kiinnostamaan.
Vaimoni muutti pois kotoa. Lapset jäivät mulle, mutta uskon että tästä asiasta tullaan vielä sopimaan toisin, kunhan hän saa oman palettinsa kasaan. riippuen siitä, mihin hän asettuu, me varmaan koetamme vuoroviikko systeemiä. Ihan hyvissä keskusteluväleissä me olemme. Kumpikin oli jo pitkään ollut onneton, joten ero on hyvä ratkaisu. Hänellä ei ole uutta suhdetta, ainakaan ei ole mitään sen suuntaista kertonut.
Entinen alaiseni on myös asumuserossa. Siellä mies on ollut vähän hankalampi tapaus, ja eroprosessi on kovin riitaisa ja mies hankaloittaa kaiken mitä vaan pystyy. Mies kävi kerran meilläkin riehumassa ovella, mutta tajusi sitten häipyä. No, mä olen aika iso mies häneen verrattuna ja kohtuullisen hyvässä kunnossa. Vaikken missään nimessä ole väkivaltainen, enkä olisi kuin korkeintaan laittanut äijän pakettiin, niin hän tajusi ettei aikuiset ratko asioita tappelemalla. Vaikka sitten hänen ylpeyttään olikin kolhaistu.
Minä siis asun lasten kanssa ja seurustelen tämän entisen alaiseni kanssa. Me olemme ihan avoimesti kertoneet kaikille, että olemme yhdessä. Työpaikalla muut alaiseni sanoivat, että kyllä sen roihun näki ja oli oikein fiksu päätös että hän siirtyi toisiin tehtäviin. Toivottelivat vaan onnea.
Asiat etenevät, ja mina olen hyvin onnellinen. Lapset tulevat hyvin toimeen keskenään, ja ovat ainakin jollain tasolla hyväksyneet tilanteen. Toki tätä eroa ja äidin poismuuttoa pitää käydä läpi uudestaan ja uudestaan. Olen välttänyt neuroottisesti sanomasta mitään negatiivista lasten äidistä, sillä eihän minun ja hänen ongelmansa johdu lapsista. Ongelma on siinä, että me ajauduimme erillemme, emmekä tehneet mitään tilanteen korjaamiseksi. Ja kun sitä yritettiin, niin kumpikaan ei oikeasti enää halunnut korjata.
Nyt olen rakastunut mies jolle kaikki on mahdollista. Uskomatonta, että tämä tapahtui.
Pane sita rouvaa kerran ja kerro sitten vaimollesi etta nussit tyokaveria ja sitten unohdat sen rouvan tai vaihdat tyopaikkaa. Et voi elaa kaksoiselamaa mutta jos haluat tietaa milta sen vuttu maistuu niin kaypa nussimassa kerran muttan sitten se on syyta lopettaa.
Ihan koko juttua et tainnut jaksaa lukea? Kotona parisuhde korjauskelvoton -> Ihastuminen työpaikalla -> yritystä korjata vielä välejä kotona -> asumusero -> uuden suhteen aloittaminen entisen työkaverin kanssa. Tässä mistään kaksoiselämästä ollut kyse.
Eihän kirjoittaja ollut pannut tätä uutta rouvaa kuin vasta Jussina.
Moi, Jäitähattuun-mies tässä ! Mukava kuulla hyviä uutisia!! Asioiden selvittely vaatii paljon ja teet viisaasti kun et mm lastesi äitiä jälkikasvullesi moiti tms. Yrität vaan olla hyvä isä ja etene kärsivällisesti uuden suhteen kanssa. Palkinot kaikesta vaikuttaa hyvältä koska olit niin onnellisen tuntuinen kertoessasi uudesta suhteestasi; enhän minäkään kehdannut aluksi sanoa että täysillä eteenpäin kun kerta mies (ja nainenkin) ovat niin rakastuneita (heh).. Ihannehan olis että liitot kestäis mutta meillä vain yx elämä ja ei väkisten tule mitään!! Kun ei haluakaan, kun mm exäsi ei pitänyt sua arvossa! Kaikkea hyvää ja kirjoitahan ja kysy vinkkejä jos vaikka me toiset voisimme antaa eri tilanteisiin!! Pikaisin terveisin S (61 v)
kerroppa kuinka nuorempi tämä uusi nainen on ja antaako parempaa kyytiä kuin vanha ja onko tiukempi, ja imaiseeko kassit tyhjiksi ilman että mitään tippuu lakanoille
itsellä kanssa tässä menossa akan vaihto ideat mutta tuo uusi nainen on hieman pieni tissisempi ettei vaan olisi ketunnenät kun en ole nähnyt, ei hutsittaisi vaihtaa lötkötissiseen ja kun ei tiedä vielä pureeko munaa ollenkaan
Moi! Kerrohan kuulumisia ! Muista vaatia että ensi hoitaa lapsia ettet aina ole remmissä! Järjestäköin asiansa että voi eikä luista vastuutaan! !!
Kaikkea hyvää!!!! Terv ns jäitä hattuun mies
Tablettikone syötti tekstiä virheellisesti: vaadi että exä myös hoitaa lapsiaan! Että et uuvuttaa ja saat hoitaa uutta suhdettasi. Tsemppiä ja iloa,
Minäkin olen rakastunut alaiseeni, mutta eipä taida mulla olla mitään mahdollisuuksia, koska olen häntä vanhempi nainen, hän nuori mies. Ollaan sentään vapaita molemmat.
Ei ikä välttämättä estä asiaa, itsekin olen 14v vanhemman naisen kanssa yhdessä tällä hetkellä.
Ei pelkästään ikä, mutta kun olen myös miehen esimies.
Jäitähattuun61 kyseli jo ennen joulua kuulumisia, ja pitäähän ne kertoa kun tästä palstasta oli apua. Uusioperheen arki on lähtenyt rullaamaan aika jouhevasti, vaikka onhan tässä joutunut selvittelemään jos vaikka mitä. Asumme siis nyt yhdessä, ja kummankin lapset asuvat kanssamme. Ovat vain jotain viikonloppuja tms. toisen vanhemman luona. Entinen vaimoni on myöntänyt, että ero oli tavallaan hyvä juttu mutta ei anna minulle eikä "liittomme rikkoneelle noita-akalle" anteeksi. Tulee vaan mieleen se vanha vitsi vapaapalokunnan tekemisistä. Muuten hyvä, mutta väärin sammutettu. Tulemme EX:n kanssa toimeen jotenkin ja lasten asiat saadaan aika kivuttomasti hoidettua. Luojan kiitos halusin aikoinani avioehdon, sillä muuten ero voisi olla vielä hankalampaa. Ex ei halua ottaa lapsia luokseen vaan haluaa viettää vapaata aikaa... Tätä kiukuttelua yritän sitten selittää lapsille tilajärjestelyillä ja muulla. Ei se kovin hyvin mene läpi, ja harmittaa että lasten äiti ei näe tekevänsä vahinkoa lapsille minun sijaan. Minähän haluan pitää lapset itselläni, joten nykyinen järjestely sopii mulle hyvin.
Myös naisystäväni ex-puoliso on ollut aika haluton ottamaan heidän lapsiaan. Kuvittelee kai kostavansa tai jotain. No, me haluamme pitää lapset ja taloudellisesti tulemme oikein hyvin toimeen. Kiukutelkoot, jos siitä nauttivat.
Olen mailman onnellisin mies kun saan nukahtaa illalla rakastamani naisen viereen ja herätessäni hän on yhä siinä. Saas nähdä mitä tässä vielä tulee, mutta minulta on jo varovaisesti kyselty, että olisko se lapsiluku siinä vai vieläkö mahtuisi yksi tulokas. Etta tästä näette, joskus asiat voivat päätyä ihan mahtavaan lopputulokseen, vaikka lähtökohta olisikin hankala.
Sä oot hullu
Onnea Teille! Luin pikaisesti meilejäsi ja tuntui tutulta. Exäni entinen naimisissa oleva nainen myös hakeutui samaan paikkaan kuin puolisoni ja minä. Esim. kirkonpenkissä silmäilivät toisiaan ja erilaisissa tapahtumissa törmättiin muka vahingossa. Olin varma, että tämä teidän juttu päättyy samaan katastrofiin, kuin exäni suhde. Se loppui lyhyeen, kun exäni olisi pitänyt tehdä ratkaisu. Ei hän erota halunnut, leikkiä vaan toisten naisten kanssa. Mutta teille kävi teidän toivomallanne tavalla ja niin se pitää mennä. Ex-vaimollasi lienee katkeruutta, voi kun hän pääsisi siitä eroon, vai siten pystyy uuteen elämään. Voimia hälle!
Niin jos itsestäni. Löysin uuden siinä vaiheessa kun tiesin että vanha liitto on tässä, eli kun taas tuli seuraava nainen. Elän tässä samassa suhteessa ilman katkeruutta, ihan hyvä elämä.
Onnea vaan edelleen! En ollut katsonut viestiketjua ja oli mukava nähdä että teillä sujuu. Kaikkea hyvää uudessa liitossa!