Mielessäni on kysymys: Onko tämä todellisuus se todellinen todellisuus va se todellisuus jonka näen tämän todellisuuden unessa. Entä ne unet jotka toteutuvat tässä todellisuudessa, tai ne kokemukset jotka tapahtuvat kaukaisessa tulevaisuudessa? Lisäksi tämä maailma tuntuu niin alkeelliselta, aivan kuin olisin menneessä tai toisessa mielessä. Tuntuu kuin kaikki olevat maailmat olisivat täynnä viitteitä toisesta elämästäni, tai sitten tämä kaikki on vain muistoja taikka realistisia takaumia elämästäni. Joskus tuntuu kuin olisi elokuvassa, epärealistisressa todellisuudessa, pastellimaailmassa. Kurjinta on että kaikki tuntuu jo kerran koetulta ja on ennalta arvattavissa mikäli muistikuva on.
kaksi aikaa, kaksi paikkaa, yksi maailma
2_todellisuuden_välissä
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sain viime yönä välähdyksen missä ymmärsin vastauksen yhteen juttuun ja sitten suunnistin tälle palstalle kaatsomaan, oliko joku jotain kirjoittanut. Ja totta tosiaan, täällähän se aloitus oli mihin piti vastata...
Tämä todellisuus muodostuu siitä, kun tietoisuus alkoi luomaan itsestään ainetta eli alkoi kuvittelemaan. Fyysinen aine luotiin mielikuvituksen voimalla. Unet ovat samaa tietoisuudesta singonnutta ainetta. Sinun itsesi, tuo ITSE on ikuinen tietoisuus ja valo. Tarvitsee vain keskittyä itseen ja saat tämän tiedon kokemuksen kautta. Kaikki itset ovat samaa tietoisuutta.
Maailma, unet, kaikki mitä näet, on projektio, mielen avulla heijastettua ainetta. Tietoisuus olemisen kokemuksena ilman projisoituja ajatuksia on iätön kaikkeus. Vain tämä Kaikkeus, tietoisuus on olemassa itsestään. Maailma ja unet on olemassa vain näennäisesti unikuvan kaltaisina heijastuksina.
Maailma ja unet voidaan siis poistaa itsen kokematta mitään muutosta. Näennäisillä ilmiöillä on kuitenkin tarkoitus. Niiden tarkoitus on saada aikaan oivallus itsestä, joka on maailman taustalla olevaa yksi ainut oleminen, täyttymys. Tästä itsestä kaikki on syntynyt, tänne minuun kaikki palaa.
Kun tietoisuus on oivaltanut itsensä, se voi ikäänkuin kiertää seikkailemassa ja kertomassa tästä. Vaikka liikkuminenkin on illuusio. Näin uskonnot ovat syntyneet, jotka nekin ovat näin katsottuna vain projektiivisia ajatuksi, unta.
Kun saadaan tuo "illuusiokehon" tai "kangastuksenomaisen maailman" oivallus itseen keskittymällä, maistuu croissant kuitenkin paremmalta kuin koskaan.
Mikä maku onkaan tuoreella aamukahvilla ja uunituoreella croisssantilla... ennen näkemättömän taivaallista. Nämä maistuvat siksi niin mahtavilta että ihan naurattaa, koska voi maistaa "hengen" aineen taustalla.