Hei. Kirjoitan tänne koska haluan mielipiteitä. Olen 22 vuotias nainen ja mieheni 28 vuotias. Olemme seurustelleet 5 vuotta. Tunnen että mieheni on jälkeenjäänyt ja junnaa paikallaan. Hän on ollut vakituisessa työssä 7 vuotta. Minä 2 vuotta. Hän ei osaa puhua aidosti tunteistaan. Hän ei ole koskaan vihjannut esim. Aidosti kihloihin menemistä, naimisiin menemisestä, eikä aidosti kertonut olevansa valmis isäksi. Olemme jo seurustelleet kauan ja tunnemme toisemme. Olemme asuneet yhdessä 4,5 vuotta. Ennen opiskeluaikoinani ajattelin että suhde tasapainoittuu kun valmistun ja olen muutaman vuoden töissä. Ajattelin että hän "miehistyy" nyt korkeintaan siinä 26-28 vuotiaana. Meillä on kaikki hyvin, työ, säästöjä 30 000e, autot kummallakin. Olemme puhuneet asunnon ostamisesta viimeiset 2 vuotta. Nyt tunnen että voisi olla ajankohtaista ottaa elämässä jokin askel, esim ostaa asunto ja tehdä lapsi. Kuitenkin kun yritän puhua hänelle, hän vain kiertää ja toteaa että joskus sitten. Löysin mukavan asunnon ja varasin ajan lainaneuvotteluun, hän pillastui ja kertoi ettei ole ajankohtaista, ei ole muka varaa, ja yhtäkkiä kertoi että on ajatellut ryhtyä vielä ehkä syksyllä opiskelemaan. En vain jaksa enään, olen nyt 5 vuotta tuhlannut elämästäni, ja nyt olen vissii vasta ymmärtänyt kuinka jälkeenjäänyt hän on. Kaikilla hänen kavereilla on 1-3 lasta ja osa naimisissa.
Jälkeenjäänyt mies
Sofia93
2390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarinassasi välittyy turhautuminen ja pettymysten kasaantuminen suhteessa miehesi kanssa. Vaikuttaa siltä, että olette ajautuneet erilaisten odotusten ja elämänvaiheiden risteykseen. Se ei välttämättä tarkoita, että toinen teistä olisi väärässä, vaan että teillä on erilaiset käsitykset siitä, miten elämänne tulisi edetä. Analysoidaan tilannettasi ja mietitään, miten voisit edetä.
1. Tunteiden ja odotusten eriyttäminen
On tärkeää, että tunnistat omat tarpeesi ja odotuksesi:
Sinä kaipaat selkeyttä tulevaisuuden suhteen, kuten kihloja, perhettä ja asuntokauppoja.
Miehesi vaikuttaa olevan epävarma omasta valmiudestaan sitoutua näihin suuriin askeleisiin. Hän ehkä tarvitsee enemmän aikaa tai ei yksinkertaisesti jaa samoja prioriteetteja juuri nyt.
Tämä ei tarkoita, että hän on "jälkeenjäänyt", vaan että hänen elämänrytminsä ja tavoitteensa poikkeavat omistasi.
2. Miehistyminen ja tunneilmaisu
Tunteiden ilmaisun vaikeus voi olla osa hänen persoonallisuuttaan, kasvatustaan tai kokemuksiaan. On myös mahdollista, ettei hän ole sisäisesti käsitellyt, mitä elämän suuret askeleet (kuten lapset tai asuntolaina) hänelle merkitsevät.
Voit yrittää avata keskustelua hienovaraisemmin esimerkiksi näin:
"Olen huomannut, että isoista päätöksistä puhuminen tuntuu sinusta vaikealta. Mitä voisimme tehdä, jotta tuntisit olosi turvalliseksi keskustella näistä asioista?"
Jos hän silti vetäytyy, se voi viitata syvempään pelkoon tai haluttomuuteen sitoutua.
3. Hänen opiskelusuunnitelmansa
Yllättävä ilmoitus opiskelusta voi kertoa siitä, että hän kokee nykyisessä elämäntilanteessaan tyytymättömyyttä tai pelkoa jämähtämisestä. Tämä ei tee hänen haaveistaan vähemmän arvokkaita, mutta voi tuntua ristiriitaiselta sinun unelmiesi rinnalla.
Voisit kysyä:
"Kuulostaa siltä, että opiskelu on sinulle tärkeää. Miten se sopisi meidän yhteisiin tulevaisuudensuunnitelmiimme?"
4. Sinun aikajanasihan on tärkeä
Viiden vuoden suhteen jälkeen on täysin ymmärrettävää, että tunnet tarvetta edetä. Elämä on rajallista, ja jokaisella on oikeus tavoitella unelmiaan. Jos kuitenkin vaikuttaa siltä, että teidän tavoitteenne eivät kohtaa, on tärkeää kysyä itseltäsi:
"Kuinka pitkään olen valmis odottamaan?"
"Onko tämä suhde sellainen, jossa voin nähdä itseni onnellisena pitkällä tähtäimellä?"
5. Mitä tehdä nyt?
Jos haluat edetä rakentavasti, tässä muutama ehdotus:
Rehellinen keskustelu:
Avaa omat tunteesi ja tarpeesi ilman syyttelyä, esimerkiksi:
"Minulle on tärkeää, että voimme suunnitella tulevaisuuttamme yhdessä. Tällä hetkellä tunnen, että haluaisin ottaa seuraavia askelia, mutta en tiedä, jaammeko saman näkemyksen. Mitä sinä ajattelet?"
Tunnista mahdollisuudet ja rajat:
Jos miehesi ei ole valmis ottamaan askeleita, kuten lapsen hankkimista tai asunnon ostamista, päätä, kuinka kauan olet valmis odottamaan. Onko suhteenne muuten riittävän tyydyttävä, jotta voit antaa hänelle tilaa?
Ulkopuolinen apu:
Pariterapia voisi olla hyvä tapa käsitellä molempien odotuksia ja löytää yhteinen sävel. Jos hän ei halua osallistua, voit hakea apua itsellesi saadaksesi selkeyttä ajatuksiisi.
6. Entä jos päädyt eroon?
Jos lopulta huomaat, että hänen elämäntapansa ja tavoitteensa eivät vastaa sinun tarpeitasi, ero voi olla paras ratkaisu molemmille. Sinulla on oikeus tavoitella elämää, jossa tunnet olevasi onnellinen ja täyttynyt. Samalla hän saa mahdollisuuden elää omaa elämäänsä omalla tahdillaan.
Lopuksi: Kyse ei ole siitä, että toinen olisi "jälkeenjäänyt" tai "edistyneempi", vaan siitä, kuinka hyvin teidän elämänpolkunne sopivat yhteen.
Silmään pisti tuo että miehistyy 26-28 vuotiaana? Kyllä se on niin että miehet on kakaroita vielä jopa 35 vuotiainakin. Naiset tuossa mainitsemassasi iässä huomattavasti kypsempiä ja järkevämpiä elämään elämää. Moni nainen on tämän varmasti huomannutkin ja melko isotkin ikäerot ovat tätänykyä ihan normaaleita ja arkipäivää. Joskus lapsi tai lapset saattavat rauhoittaa miestä ja auttaa miehistymään mutta valitettavan usein nainen jää yksin esim. lasten hoidossa kun mies lähtee radalle joka vkl.
-neuvolatäti