ollaan oltu naisen kanssa yhdessä 16vuotta josta 14kihloissa.tänä aikana muija on kerran muuttanut pois kotoa toisen miehen takia mutta palasi kumminkin takaisin lasten takia ja lisäksi oon saanut kiinni muista lyhytaikasista suhteista,tekstailusta ja ihastuksista..kumminkaan en pysty päästään irti vaikka kärsin hiljaa koko ajan.olenko siis aisankannattaja vai onko tälläisiä miehiä muitakin?
miehen tarina
autoroplaaja
7319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllähän tuossa särähtää korvaan jo sekin seikka, että kihloissa ollaan, ja morsian juoksee vieraissa. Eikö tule mieleen, että avioliittolupauksenne on vitsi?
On muitakin petettyjä miehiä ja perheenisiä - on paljon. He sinnittelevät näiden pettäjävaimojen kanssa yrittäen pitää perheen kasassa.
Täälläkin on asiallista, hyvää petettyjen naisten ja miesten juttua:
https://www.tukinet.net/keskustelu/otsikot.tmpl?grp=58
Perhettä kasassa pitävät muutkin petetyt kärsivät koko ajan, huomaat, kun menet mukaan. Pikkuhiiljaa petetyt alkaa elämään omaa elämää, lasten vuoksi liitossa -elämää. He etääntyvät henkisesti niin, että omat harrasteet ja muut alkavat merkitä. Ottavan henkisen ero pettäjään. Konkreettisen eron he ottavat sitten, kun lapset on riittävän vanhoja.
Ja todella, typerät vaimot lähteee menestyjäpelureiden matkaan, kun luulevat iskeneensä rikkaan Ridgen. Tulevat häntä koipien välissä takaisin hyvän miehen luo, kun se uramenestyjäpeluri oli vain seksin perässä.
Jaksamista ja tsemppiä sinulle! Kysy täällä tai tukinetissä neuvoja, jos tarvitset.
Kihloissa 14 vuotta? Vaimosi haluaa naimisiin.
Kyllä, ajat sitten. Naisille merkitsee usein avioliitto miestä enemmän. Nyt tuossa ap:n tapauksessa lienee turha "korjata" asiaa.
HOh hoijaa lasten vuoksi liitossa...mitä tekopyhyyttä. Luuletteko te etteivät lapset huomaa että vanhempien välillä ei ole mitään rakkautta/lämpöä, hyvänpä esimerkin elämäänsä saavat parisuhteesta. Itse olen lapsena joutunut katsomaan sivusta tuollaisia vanhempia, että väkisin roikutaan suhteessa missä toinen pettää kokoajana. EROTKAA...meikäläinen ei ainakaan olisi aisankannattaja, kerran pettää niin pettää aina. Potku tuollaiselle persuuksille. Etkö sinä hyvä mies kunnioita itseäsi ollenkaan...
12vuotta yhdessä, 9vuotta naimisissa, 3lasta.
Vaimoni petti joulukuussa yhteisen perhematkan jälkeen, ulkomaalaisen miehen kanssa.
Aistin ja tiesin ja näin vaimostani kun käytös muuttui ja tietyt pienet asiat tuli mukaan.
Kaivoin totuuden esille ja loppujen lopuksi päätin antaa anteeksi.
Yritän kovasti unohtaa tapahtuneen, tottakai se mielessä pyörii ja joka päivä sitä ajattelee, sattuu niin saatanasti, mutta en halua yhden virheen antaa pilata kaikkea mahtavaa mitä tämän ihmisen kanssa oon kokenut.
Joka päivä helpottaa enemmän.
Minulle itselleni tämä oli hyvä herättäjä myös, tein aika suuria elämänmuutoksia, en pelkästään vaimoni, lasteni, vaan oman hyvinvointini vuoksi.
Varmasti joku pitää mua tissiposkena ja ei oikeana miehenä kun voin tällaista edes yrittää unohtaa. Mutta näen sen vaimostani että häneen sattuu ja hän katuu tekoaan, se antaa mulle voimaa rakastaa ja jaksaa eteenpäin.
Tsemppiä kaikille jotka joutuu tämän helvetin läpi käymään, ei ole helppoa nostaa päätä takaisin pinnalle, mutta se onnistuu kyllä!!!!!
Kyllä itku pääsee kohta, heti kun löytyy turvallinen olkapää. Olen kokenut maanpäällisen helvetin yli 20v kestäneessä suhteessa missä nyt viimeset 5 vuotta kärsinyt kuin maailman pahin pahantekijä kun aistit kertoo että pimperoa on annettu löyhin perustein, mm. tylsyyden poistoon ja äkillisten tarpeiden tullessa. Ei tämä prk voi olla totta että se mihin olin panostanut 100% rehellisyydellä, raatanut 3 yhteisen lapsen ja talon ym. Kaiken yhteisen eteen burn outtiin asti, tehnyt kaiken mahdollisen että saatiin hyvä elämä niin tässä se nyt on. Olinhan itsekin tietoinen siitä että suhteessa olisi ollut puhuttavaa asiaa ja yhteistä aikaa oli liian vähän. Ajattelin että kyllä se päivä vielä tulee että saamme aikaa jolloin voimme keskittyä miettimään suhteemme laatua ja kaikkea sitä mistä mikäkin johtuu ja mitä toisiltamme haluaisimme. Kyllä arki oli molemmille todella kovaa pyöritystä mutta minä luotin täysin siihen että tämä kestää mitä vaan, olin tosi onnellinen, luulin että samat fiilikset oli myös toisin päin mutta paskat. Olihan sitä riitaa joskus väsyneenä ym. Niin kuin kaikilla kuuluu ollakin. Olin välillä tosi rikki ja olisin kaivannut kipeesti olkapäätä ja lohduttavaa kosketusta joltain naiselta, sillä olisin säästänyt itseni kärsimyksestä joka oli tosi raskastakin joskus. Pari kertaa tuli tilaisuuskin siihen kun kaunis nainen pyytää mukaansa ja tosi hyvillä fiiliksillä, piti vaan sanoa että mä en voi kun kotona on perhe odottamassa. Mutta eipä samaa tehnyt toinen. Jakoi jopa yhteisellä baari reissulla kun oli niin kännissä, jakoi yhteisessä kodissammekin joka ei ole ollut enää koti minulle, flirttaili jopa minun silmien alla muitten kanssa, ja lopulta käytös muuttui niin ilkeäksi ja pahaksi kuin olla vain voi. Voi että tuntuu pahalle, yritin sata kertaa puhua ja lupasin antaa anteeksi, paskaa satoi vaan enemmän päälle. Olen taistellut liian pitkään, en ole osannut luopua, mutta nyt on pakko, en jaksa enää päivääkään tätä tuskaa. Annan tänään luvan itselleni että saan todellakin alkaa nauttimaan elämästä ja saan todellakin antaa kaiken hellyyteni sille joka sitä minulta pyytää. Tässä hetkessä kääntyy uusi sivu elämän kirjassa, näin tämä vaan menee...