Työpaikkakiusaaminen

Samanlaista kokemusta on. Sairaalassa töissä minäkin. Olen ollut useampaan kertaan laajassa työkykyarviossa, koska yritetään väkisin tehdä työkyvytön kiusaamalla ja syrjimällä ja tarkastetaan puoli vuosittain joko ollaan onnistuttu. Osatyökykyiseksi jos saavat, niin työnantaja saa alennusta työeläkemaksuista, kun on ollut niin jalo, että palkannut osatyökykyisen. Tämä voi selittää jotakin tykyarvioissa juoksuttamisessa.

Olen vienyt asiani avin kautta rikostutkintaan ja syytekynnys on ylittynyt. Tsemppiä sinulle, mitä teetkin. Oikeusprosessi tulee vaatimaan uskomatomasti voimia. Vastapuoli saa valehdella minkä ehtii ja niin tekeekin. Kaikki menevät vastapuolen puolelle, koska pelkäävät ja pitäähän heidän olla lojaali työnantajalleen(?) Vaikea on tie, mutta ei mahdoton. Kannattaa varmistaa lakimieheltä, että todistusaineisto riittää ennen kuin ryhtyy oikeustoimiin. Voi käydä huonostikin.

Kyllä näillä tyypeillä on kaikki keinot ja suhteet käytössä. Varmasti hyödyntävät myös työterveyshuollon tarjoamat mahdollisuudet tappiin asti, jos tt-lääkäri on "yhteistyökyistä" lajia. Olen ollut työpaikassa, jossa työterveyshuolto ja päälliköt terrorisoivat uhreja yhdessä rivikiusaajien kanssa.

Hoitoalalla minäkin ja kokemani kauheudet onneksi takana päin, mutta onhan se kaikki ollut eräänlainen vedenjakaja elämässäni. Alkuun sitä ei ymmärtänyt mistä on kyse, kielsi itseltään että on joutunut kiusatuksi ja tullut ajojahdin kohteeksi. Ensimmäiset esimiehen "puhuttelut" ja "kehotukset" ryhdistäytymisestä" tuntuivat lähinnä hassuilta enkä niistä huolestunut. Olinhan minä tehnyt työtäni lähes 10 vuotta ja tiesin hallitsevani työni kiitettävästi.

Olin tietoinen siitä, että esimiehen suosikkihoitajat saivat paljon virheitään anteeksi, nämä samat hoitajat toimivat myös ns sanansaattajina ja täten he toimillaan päättivät monen tuolla osastolla työskentelevän elämästä ja kohtalosta. Kuvittelin minäkin naivisti olevan jotenkin suojassa kaikelta tuolta, mutta toisin kävi.

Se miten ajautuu tai joutuu / päätyy kiusatuksi on minulle osaltaan mysteeri. Eihän siihen tarvita kuin pomon suosikkien yhteinen päätös tehdä selvää yhdestä työntekijästä. Kukaan ei siinä kohdin uskalla lähteä puolustamaan kiusattua, sillä pian olisikin oma toimeentulo ja ura selvä. Toisaalta en enää edes jaksa miettiä miksi... vastausta en tule koskaan saamaan.

Tth lääkärit eivät minua tukeneet vaan lähtökohtana oli minun "hajanaisuuteni" ja kyvyttömyyteni tehdä tuota työtä. Ammattiliiton edustaja mukana myös palavereissa, vasta vuosien jälkeen hän minulle epävirallisissa kahden käymissä keskusteluissa myönsi tuolloisen esimiehen ja työyhteisön olleen vinksahtanut.
Minusta tehtiin vuodessa selvää. Kuvittelin tulleeni oikeasti hulluksi, mutta nyt tiedän että kuka tahansa saadaan murtumaan kun oikein sitä halutaan. Tässä vaiheessa voin ilmoittaa tehneeni elämäni suurimman virheen, nimittäin hain apua psykiatrian puolelta. Ihminenhän tarttuu epätoivoin hetkellä ihan mihin vain josta luulee saavansa apua.

Apu psykiatrian puolelta on pääasiassa lääkkeitä ja lisää lääkkeitä. Nekään eivät ihan vaarattomia aineita ole ja miten ihmeessä lääkkeillä voidaan poistaa se tosiasia että on joutunut kiusatuksi. Epäilipä jopa psykiatri kokemiani asioita tapahtuneenkaan ja niitä pidettiin harhoina. Harhoin syötetään neuroleptejä. Tästä avun hakemista kehittyi eräänlainen kauhutarina josta selviytyminen vei aikansa.

Minulta vietiin aikoinaan maine työntekijänä, hoitajan maineen mustamaalaus ei ole vaikeaa. Pienen paikkakunnan sisällä juorut kiertää ja jutut värittyy. Elämältäni vietiin pohja, minulta vietiin toimeentulo. Kukaan ei tiennyt mikä oli totta ja mikä valetta. Itse itkin kotona kohtaloani illat. Miksi minä? Parhaassa työiässä oleva ihminen joka rakasti työtään. Minua pidettiin ns kilttinä hoitajana. En ikinä ollut ilkeä, en huutanut sairaille asiakkaille (toisin kuin esimiehen suosikkihoitajat) en vähätellyt opiskelijoita enkä keikkalaisia tai uusia hoitajia. Venyin ja joustin, tein vähän extraakin.

Tiedän etteivät psyykkisesti sairaat ihmiset huomaa itsessään sairautta, mutta rohkenen väittää että minun outous (mikäli nyt sellaista oli) johtui ihan puhtaasti kiusaamisesta ja sen tuomasta hädästä.

Kuten mainitsinkin alussa tuosta kaikesta on aikaa jo vuosia. Olen jo vuosien ajan ollut uudessa työpaikassa hoitoalalla tietenkin. Asun aivan toisella puolella Suomea. Nyt kuitenkin paljon viisaimpana ja hirmuisesti kokeneena. Tämä nykyinen työni on vaativaa eikä tätä hommaa tehtäisi jos olisi sekaisin päästään. Se tuomio jonka aikoinaan sain ex esimieltä ei sitten ollutkaan totta... Lisäksi hän uhkailin etten koskaan tekisi mitään työtä missään.. taisipa uhkailla vielä sillä että lapseni huostaanotetaan.

Aikoinaan kiusaamisen ollessa pahimmillaan en nähnyt toivoa enää missään, mustat ja tummat ajatukset valtasivat mieleni. En tuolloin nähnyt tilannetta kuin omasta kapeasta näkövinkkelistäni. Lisäksi sotkeutuminen psyk.puolen palveluihin vain syvensi syöksykirrettä.
Monesti minulta on jälkeen päin kysytty mitkä olivat ne seikat jotka minut pelastivat takaisin tavallisten kuolevaisten pariin?
Ne olivat läheiseni jotka uskoivat minuun sekä aika. Lisäksi nykyinen työnantajani antoi minulle mahdollisuuden, enkä ole häntä pettänyt.

Mielestäni jokainen joka kiusaamisen hyväksyy eikä tee mitään on tavallaan syyllistynyt kiusaamiseen. Mitään oikeaa apua viralliselta taholta en saanut, mutta olen mielestäni selvinnyt.

Neljästä työpaikasta on kokemuksia. Kaikille tekijöille yhteistä oli se että työnjohtajat esiintyivät omille esimiehilleen korvaamattomina ja tehokkaina työntekijänä. Suurimmaksi osaksi he olivat hedonisia laiskureita jotka teettivät omatkin työt alaisillaan. Esimiehilleen nämä poikkeuksetta tekeytyivät mitä ystävällisimmiksi ja ahkeriksi persooniksi.
Alaisilleen nämä "johtajat" olivat varsinaisia tyranneja ja pyrkivät julkisesti lyttäämään erityisesti kaikkein herkimpien ja ahkerimpien alaistensa ihmisarvon.
Itse olen joutunut jopa jättäytymään työttömäksi juuri tästä syystä.
Kukaan työkavereista ei uskaltanut juuri puolustaa minua ja he tyytyivätkin yhtä rohkeaa lukuunotamatta sivusta seuraajiksi, jotta eivät olisi joutuneet pomon hampaisiin. Suurin osa työntekijöistä yritti vain olla pomolle mieliksi.

Olen tullut siihen johtopäätökseen että nämä "työnjohtajat" ovat erittäin narsistisia persoonia. Heillä on erinomainen kyky manipuloida ihmisiä puolelleen.
He näkevät tunnolisuuden ja herkkyyden heikkoutena. He vihaavat tunteita kuten myötäelämistä ilolla, itkulla, vaikkakin se olisi liittynyt työhön. He ovat kateellisia, koska heillä itsellään ei ole kykyä näihin tunteisiin. Ainoa millä he voivat päteä on näytelty "tehokkuus" josta heille juuri tuleekin komplekseja. Pohjimmiltaan he ehkä tietävät olevansa epäpäteviä joidenkin alaistensa rinnalla.
Heillä on pohjimmiltaan heikko itsetunto puutteidensa vuoksi ja he pönkittävät itseään eteenpäin tarvittaessa hyvinkin epärehellisillä keinoilla. Juuri nämä saavat monet työntekijät hämmentymään.

Narsististen työnjohtajajien "menestysputki" saattaa jossain vaiheessa katketa, sillä he tuottavat korvaamatonta tappiota yritykselle "savustaessaan" ulos silkasta kateudesta ja vallanhimosta tuottavia sekä ahkeria työntekijöitä. Tällaisen tapahtuman jälkeen työpaikka muuttuu entistäkin kaaottisemmaksi ja ahdistavammaksi paikaksi työntekijöille. Näin olen eri työkentiltä kuullut jälkikäteen mm. seuraavasti
1) "No nyt joutui se Maijakin (pomo) viimein töihin ja piti palkata sille paria apuria sun tilallesi
2) "Meillä on kaikki täällä nykyään päin helvettiä, nyt se ämmä (pomo) on ottanu Lauran silmätikukseen"
3) Pomo vahingoniloisesti: "Vai aiot sinä sanoa itsesi irti! Taidat pudota ansiosidonnaiselta - lapsesikin vielä niin pieniä!
4) Pomo teennäisesti: "et suinkaan SINÄ aio jättää meitä, kyllä sinä olisit vielä saanut jatkaa minun tehtäviäni".

Minun neuvoni kaikille kiusatuille: HÄIPYKÄÄ HYVÄN SÄÄN AIKANA KYSEISELTÄ TYÖPAIKALTA, JOS YLIPÄÄTÄÄN HALUATTE PYSYÄ TERVEINÄ!

...TAI TAISTELKAA HENKISTÄ VÄKIVALTAA VASTAAN JA KANTAKAA YHTEISKUNTAVASTUUTA. HENKINEN VÄKIVALTA EI LOPU, JOS KAIKKI AINA JUOKSEE PAKOON JA SITEN PALKITSEE KIUSAAJAN. PIAN ON UUSI UHRI HAMPAISSA.

Tuollaisia työyksiköitä oli ja ehkä on edelleen esim.psykiatrisessa hoitolaitoksissa. Miehet joita oli vähän joutuivat usein henkisen väkivallan uhriksi. Kaappilesbot olivat verkostoituneet joka paikkaan ja yhteistyö johdon kanssa toimi . Näin työntekijä nujerrettiin ja sairauksia tuli monenlaisia. Henkistä loppuunpalamista yms. Ns. työsuojelut eivät siihen terroriin pystyneet auttamaan. Nykyisyydestä en tiedä, mutta tervehdyttävää oli kuulla, että niitä yksiköitä on lopetettu ja pahimmat miesten vihaajat ovat joutuneet lähtemään

up..

Pahin työpaikka ikinä Niemi Palvelut : https://www.youtube.com/watch?v=Gjeyj0QsoW8