Tämän takia mamun nimeä ei julkaistu.

Satakunnan Kansan päätös jättää 17-vuotiaan porilaisen opiskelijatytön taposta epäillyn nimi julkaisematta vangitsemisoikeudenkäynnin yhteydessä on herättänyt kysymyksiä lukijoiden keskuudessa. Tässä pari esimerkkiä palautteesta:

”Toimittaja on hyvä ja selittää miksi nimi jätetään julkaisematta. Jos kyseessä olisi kantaväestön edustaja, nimi olisi julkaistu kahta kertaa miettimättä.”

”Tekijän nimi tulisi ehdottomasti julkaista. Nimen julkaisematta jättäminen on turhaa hyssyttelyä. Ei kai tämä sensuuri johdu siitä että tekijä on mamu?”

Ja tässä lyhyt vastaus molempiin kysymyksiin: Epäillyn etninen alkuperä ei vaikuta nimen julkaisemiseen tai julkaisematta jättämiseen. Nimeä ei tässä vaiheessa olisi julkaistu, vaikka epäilty olisi syntyperäinen suomalainen.

Satakunnan Kansan kanssa samanlaisen ratkaisun tekivät kaikki muutkin vastuulliset tiedotusvälineet. Kyse on täysin normaalista menettelystä.

Erikoinen
tilanne syntyi, kun Satakunnan käräjäoikeus salaiseksi määrätyn vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen lähetti medialle sähköpostitse tiedotteen vangitsemisratkaisusta. Tiedotteessa mainittiin poikkeuksellisesti vangitun nimi.

Epäillyn nimi sinänsä kuuluu pakkokeinoasioissa julkisiin tietoihin, samoin rikosnimike, josta vangittavaksi esitettyä epäillään.

Käräjäoikeuden tiedottaminen oli poikkeustapaus, joka johtui kaiketi tapauksen herättämästä valtakunnantason mielenkiinnosta ja käsittelyn myöhäisestä ajankohdasta.

Yleensä vangitsemispäätöksistä tiedottaa poliisi. Lounais-Suomen poliisin tiedote epäillyn vangitsemisesta tuli noin tuntia myöhemmin. Lyhyessä, kahden virkkeen tiedotteessa ei epäillyn nimeä kerrottu.

Satakunnan Kansassa päätöksen nimen julkaisematta jättämisestä teki viime kädessä lehden vastaava päätoimittaja (ma) Tomi Lähdeniemi, jonka mielipiteen toimitus varmisti keskiviikkoiltana.

Vastuullinenmedia noudattaa nimen julkaisussa alan eettistä säännöstöä, Journalistin ohjeita. Niiden mukaan ”tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikos-epäilystä tai syytteestä.”

Käytännössä nimi julkaistaan rikosuutisissa yleensä käräjäoikeuden tuomion jälkeen. Tuomitun henkilöllisyyden julkaiseminen ei Satakunnan Kansassa silloinkaan perustu mihinkään vuosirajakynnykseen, vaan aina tapauskohtaiseen harkintaan.

Poikkeuksia ovat tapaukset, joissa rikoksesta epäillään merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevia tai huomattavaa taloudellista valtaa käyttäviä vaikuttajia. Esimerkiksi poliittisen päättäjän nimen julkaisukynnys on huomattavasti matalampi jo rikosepäilyvaiheessa kuin tavallisen kaduntallaajan.

Miksi sittenkerroimme, että vangitun avuksi pakkokeinoistuntoon oli hankittu darin kielen tulkki? Paljastimmeko epäillyn etnisen alkuperän leimaavasti?

Tulkin ja hänen kielitaitonsa tarpeellisuus tuli esiin vangitsemisoikeudenkäynnin lyhyessä julkisessa osuudessa. Jokaiselle Suomessa taattava oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei ilman tulkkausapua olisi ollut mahdollista. Tulkin käyttö oli siis oleellinen osa vangitsemisoikeudenkäyntiä, ja siksi sen sai kertoa myös lukijoille.

Nimensuojaratkaisut eivät aina ole helposti ymmärrettävissä. Entistä vaikeammaksi asian on tehnyt sosiaalinen media, jossa kaikki tiedot, myös täysin perättömät, huudetaan julki suureen ääneen, pidäkkeettömästi ja vailla vastuuta.

Juuri vastuullisuus ja luotettavuus korostuvat entisestään nykyisessä mediamyllerryksessä. Nämä arvot erottavat vakiintuneet tiedotusvälineet usein hyvin epäluotettavasta somesta.
http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=SKA_newssite/AMLayout&cid=1194958827682&p=1194613459185&pagename=SKAWrapper