Ystävällisyys/huomaavaisuus?

Oletteko te parisuhteissanne puolisoanne kohtaan ystävällisiä ja huomaavaisia? Ja jos olette niin miten sen osoitatte, millä teoilla/sanoilla tms? – Koetteko, että sellainen on tarpeellista vai onko niin, että kun ollaan yhdessä arjessa, niin ei tarvitse olla ”vieraskorea” tai mitenkään poikkeuksellisen huomaavainen ”enää”?
Kyselen siksi, että olen huomannut omassa parisuhteessani tässä mielessä jonkinmoisen epätasapainon. Minä yritän olla tosi ystävällinen ja huomaavainen; mm teen vaimolleni ruokaa ja soitan hänelle usein ja kysyn, että haluaisiko hän kyydin töistä kotiin tai harrastukseen jne. Arjen pieniä tekoja, joista ajattelen, että hänelle tulee hyvä mieli.
Mutta heräsin yksi päivä miettimään, että hän ei ole toiminut eikä toimi vastavuoroisesti koskaan minua kohtaan näin. Ei kyse ole siitä että minä sellaista kerjäisin, mutta aloin vain miettimään, että olisi aika luonnollista, että kun hän huomaa, että teen hänelle näitä palveluksia ja olen ystävällinen ja hänelle tulee hyvä mieli, hän myös toimisi minua kohtaan samoin. Vaikka kyllä minäkin joskus kaipaisin sellaista että hän osoittaisi minua kohtaan huomaavaisuutta.
Tätä kirjoitustani ei nyt saa käsittää väärin; en tarkoita että vaatisin häneltä palveluksia tai muuta sellaista. En myöskään ajattele niin ovelasti, että olemalla ystävällinen haluaisin hänelle syyllisyyden tunnetta. Kyse on vain siitä että joskus mietin, että miksi hän ei tunne tarvetta olla minua kohtaan samalla tavalla huomaavainen.
3114
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Sekä arkipäivää, että vieraskoreutta.

Koko avioliittomme ajan olen pyrkinyt huolehtimaan koko perheemme kaikinpuolisesta turvallisuudesta ja suhteessa vaimooni hänen hyvinvoinnistaan ja viihtymisestään, mahdollisuuksieni puitteissa.
En väitä tämän jääneen yksipuoliseksi.
Tuohon mahtuu niin isoja kuin pieniäkin asioita.

Vieraskoreutta on se, että lähtiessämme ulos ei vaimoni ole koskaan tarvinnut aukoa ovia, kantaa kasseja, ei tempoa yksin palttoota päälle tai pois jne. vaikka katsojia ei olisikaan.
Pöytäseurueessa olen kalkkis ja aina naisen tullessa paikalle tai poistuessa, nostan peffani istuimesta ja jos olen vieressä niin autan jakkaran siirtelyssä suuntaan ja toiseen.

Äänestä

Sanotaan joka päivä "rakastan sinua", jos toinen tehnyt jonkun arkiaskareen aika usein sanotaan toisillemme tyyliin "kiva kun tiskasit/kiitti kun imuroit jne. eikä se tunnu mitenkään luonnottomalta. Avoliitossa oltu jo pitemmän aikaan ja ollaan päälle 30-vuotiaita.

Äänestä

Meillä varmaan jakaantuu tämä ystävällisyys/huomaavaisuus. Minä en ole huomaavainen. En vain osaa enkä hahmota miten sellainen ollaan. Välillä se nolottaa kun huomaa kuinka toinen näkee vaivaa mutta itse ei osaa tehdä samoja juttuja. Puolisoni taas ei ole erityisemmin ystävällinen. Saattaa sanoillaan tai eleillään loukata. Minä sitten yritän hymyillä vaikka sattuu sisältä ja olen sovitteleva. Vaikka kuinka itkettäisi ja kuristava tunne valtaisi niin minä hymyilen. Itken yksin. En vain voi näyttää heikkouttani kellekään. Ollaanko sitten vieraskoreita vai mitä. Systeemi on kuitenkin toimiva näin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


20_10 kirjoitti:

Oletteko te parisuhteissanne puolisoanne kohtaan ystävällisiä ja huomaavaisia? Ja jos olette niin miten sen osoitatte, millä teoilla/sanoilla tms? – Koetteko, että sellainen on tarpeellista vai onko niin, että kun ollaan yhdessä arjessa, niin ei tarvitse olla ”vieraskorea” tai mitenkään poikkeuksellisen huomaavainen ”enää”?
Kyselen siksi, että olen huomannut omassa parisuhteessani tässä mielessä jonkinmoisen epätasapainon. Minä yritän olla tosi ystävällinen ja huomaavainen; mm teen vaimolleni ruokaa ja soitan hänelle usein ja kysyn, että haluaisiko hän kyydin töistä kotiin tai harrastukseen jne. Arjen pieniä tekoja, joista ajattelen, että hänelle tulee hyvä mieli.
Mutta heräsin yksi päivä miettimään, että hän ei ole toiminut eikä toimi vastavuoroisesti koskaan minua kohtaan näin. Ei kyse ole siitä että minä sellaista kerjäisin, mutta aloin vain miettimään, että olisi aika luonnollista, että kun hän huomaa, että teen hänelle näitä palveluksia ja olen ystävällinen ja hänelle tulee hyvä mieli, hän myös toimisi minua kohtaan samoin. Vaikka kyllä minäkin joskus kaipaisin sellaista että hän osoittaisi minua kohtaan huomaavaisuutta.
Tätä kirjoitustani ei nyt saa käsittää väärin; en tarkoita että vaatisin häneltä palveluksia tai muuta sellaista. En myöskään ajattele niin ovelasti, että olemalla ystävällinen haluaisin hänelle syyllisyyden tunnetta. Kyse on vain siitä että joskus mietin, että miksi hän ei tunne tarvetta olla minua kohtaan samalla tavalla huomaavainen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu