Olen sinkku ja joutunut aikaisemmin huomaamaan, että olenkin ollut toiselle ns. pelkkä leikkikalu. Nyt näiden tapausten vuoksi minusta tuntuu, etten uskalla ihastua ja luottaa kehenkään. Mikä tähän voisi olla avuksi? Olen tavannut kivan miehen, mutta pelkään että pilaan itse kaiken olemalla niin epävarma. Lisäksi minulla on välillä tunne, etten ole riittävän hyvä. En itse ajattele kenenkään olevan täydellinen, kun eihän kukaan ole, mutta onko nykyään niin, että miehet kuitenkin mieluummin haluavat "täydellisen kumppanin" kuin niin sanotusti naisen jolla on myös heikkoutensa?
vaikea luottaa toiseen..
Leenakuopio
51021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samassa veneessä ollaan,olin itse puoli vuotta naiseni leikkikalu.Otin niin kovan henkisen kyydin
etten oikein uskaltanut luottaa minäkään.Olen kuitenkin kertonut reilusti ja suoraan äskettäin tapaamalleni naiselle ongelmastani,kiitos hänelle
kun oli ymmärtäväinen, sanoi että mennään päivä kerrallaan ja rakennetaan ensin luottamus kestäväksi.
Jokaisella ihmisellä on heikkoutensa eikä kukaan ole täydellinen joten ei sellaista ihmistä kannata edes etsiä.
Ole reilusti ja avoimesti oma itsesi,kerro tälle miehelle miten sinuun on sattunut,uskon hänen ymmärtävän,jos ei, hän ei ole arvoisesi.
Kaikkea hyvää sinuun elämääsi.
Itselläni oli pitkä suhde miehen kanssa joka polki minua maahan kokoajan, mollasi niin ystävien kuin perheensäkin edessä. Petti ja valehteli. Meni kauan että pääsin irti tästä suhteesta, aloittamaan uutta elämää. Kuitenkin tämän suhteen aikana minä muutuin iloisesta ja itsevarmasta naisesta todella epävarmaksi, ujoksi ja hiljaiseksi. Nyt parin sinkku vuoden aikana olen kuitenkin saanut takaisin vähän sitä "minää" joka aiemmin olin. Mutta niin monta tuhoon tuomittua ihastusta olen läpi käynyt tänäkin aikana, minun on mahdotonta aloittaa suhdetta kenenkään kanssa, olen yrittänyt kertoa miehille pahoista muistoista, niiden vaikutuksesta, kaikki tuntuvat olevan hyvin ymmärtäväisiä, mutta käytännössä onkin sitten eri asia. Ahdistun suunnattomasti parisuhteessa, en millään pysty olemaan oma itseni, alkuun kaikki saattaa mennä hyvin, mutta pian alan välttelemään ihanimpaakin miestä, en siedä kosketuksia, saati anna niitä itse. Tätä jatkuu kunnes toinen osapuoli kyllästyy minulta saamaan huonoon kohteluun ja vaihtaa maisemaa ja minä jään itkemään, että taas samanlainen ****pää, ja tulin jätetyksi. Vaikka minun syytäni se kaikki on. Eikä sinnnikkyyden tai ymmärtäväisyyden puutteista voi näitä miehiä syyttää, pisin juttu taisi olla lähemmäksi vuoden pitkä, kun mies sanoi että hän haluaisi suhteen joka etenisi joskus johonkin suuntaan...
Kerroit aika hyvän esimerkin rakkauden sokeudesta. Mielestäni ainakin. Itsekin aikaisemmin meni pari suhdetta toisen talloessa. Siitä kyllä oppi ja nyt on pistänyt poikki jos viitettä samasta on. Sitä silti etsii sitä tiettyä naistyyppiä... =/ Ajan kanssa kyllä aika hyvin olen päässyt sinuiksi itseni kanssa ja penskamainen nyhverö on saanut näistä kokemuksista särmää ja selkärankaa, miehistynyt. Eipä ole siis eletty aika mennyt hukkaan. Ihmeen pitkään sitä ihmiset roikkuu epätoivoisissa suhteissa, itsekin.
Kaikilla meillä on omat heikkoutensa. Tommy Hellsten kirjoitti jossain kirjassaan suunnilleen näin: "Joka toisen heikkoutta halveksii, on omaa heikkouttaan paossa". Luota vain itseesi, Leenakuopio, ja anna mennä. Jos joku asia vaivaa suhteessa, ota se puheeksi.
Tarinasi kuulostaa jossain määrin tutulta, itse en vanhojen pahojen muistojen takia pitkään aikaan osannut luottaa kehenkään...kaikkein vähiten itseeni. Epäröin kaikkea ja pidin itseäni heikkona. Yritin piilottaa kaiken tämän, mutta ei kukaan halua ikuisesti elää piilottaen todellisen minänsä. Ei se vain onnistu, koska loppujen lopuksi me kaikki haluamme tulla hyväksytyiksi sellaisena mitä me olemme.
Itse ainakin mieluiten elän ihmisen kanssa joka avoimesti näyttää minulle puutteensa ja heikkoutensa, koska se on mielestäni varsin suuri luottamuksen osoitus. Ainoa neuvo, jonka voin antaa on että luota kaikesta huolimatta. Parempi luottaa sokeasti ja polttaa kätensä kuin katua sitä ettei ikinä uskaltanut ottaa sitä riskiä.
Koitahan pärjätä!