Avopuolisoni sai tietää noin kuukausi sitten että olin pettänyt häntä viime keväänä. Pahimmalla mahdollisella tavalla, olin sängyssä toisen kanssa mutta se oli vain yhden yön juttu joka ei merkinnyt minulle yhtään mitään. Sen jälkeen ku hän sai tietää pettämisestäni meillä kävi kotona poliisit hakemassa avopulisoni putkaan kaksi kertaa alle kahdessa viikossa. Avopuolisoni oli väkivaltainen ja toisella kertaa jouduin itse soittamaan poliisit. Ensimmäisellä kertaa hänellä oli haku päällä ensiksi koko illan ennen kuin hänet löydettiin kotoa. Itse ensimmäisellä kerralla en enää uskaltanut olla kotona vaan piti lähteä kaverin luokse turvaan josta poliisit sitten haki minut ja lähdin heidän kanssa yhdessä etsimään avopuolisoani.
Nytten meillä on sujunut rauhallisemmin mutta elän koko ajan mieletön pelko sydämmessäni että millon hän ratkeaa taas juomaan ja saan paeta kotoa pää kolmantena jalkana.
Rakastan häntä ihan hirveästi enkä voisi kuvitella ikinä jättäväni. Rakkauteni tuntuu kuitenkin paljon suuremmalle kuin koskaan aiemmin. Nykyään hyvinä hetkinä elämme lähes normaalia elämää, käymme ulkona syömässä, harrastamme välillä seksiä, pidämme hauskaa jne... Emme kuitenkaan puhuu sanallakaan pettämisestäni, avopuolisoni toiveesta. Kuitenkin jos joku esim. avopuolisoni kaveri kysyy häneltä että miten meillä nyt menee niin vastaus on että huonosti.
Eli pointtini on että antaako hän koskaan minulle anteeksi vai saanko elää loppu elämäni sydän kurkussa peläten seuraa hänen seuraavaa ryyppäys reissua?
Tilanne on aika rankka minulle kaikin puolin, mutta haluaisin pysyä yhdessä. Pelkään että sosiaali puolikin puuttuu kohta tilanteeseen koska olen vielä alaikäinen.
Nytten meillä on sujunut rauhallisemmin mutta elän koko ajan mieletön pelko sydämmessäni että millon hän ratkeaa taas juomaan ja saan paeta kotoa pää kolmantena jalkana.
Rakastan häntä ihan hirveästi enkä voisi kuvitella ikinä jättäväni. Rakkauteni tuntuu kuitenkin paljon suuremmalle kuin koskaan aiemmin. Nykyään hyvinä hetkinä elämme lähes normaalia elämää, käymme ulkona syömässä, harrastamme välillä seksiä, pidämme hauskaa jne... Emme kuitenkaan puhuu sanallakaan pettämisestäni, avopuolisoni toiveesta. Kuitenkin jos joku esim. avopuolisoni kaveri kysyy häneltä että miten meillä nyt menee niin vastaus on että huonosti.
Eli pointtini on että antaako hän koskaan minulle anteeksi vai saanko elää loppu elämäni sydän kurkussa peläten seuraa hänen seuraavaa ryyppäys reissua?
Tilanne on aika rankka minulle kaikin puolin, mutta haluaisin pysyä yhdessä. Pelkään että sosiaali puolikin puuttuu kohta tilanteeseen koska olen vielä alaikäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
..olla myöhäistä itkeä kun maito on maassa..
Eikös sun olis pitänyt ajatella näitä asioita ennen kuin menit kuksimaan vierasta?
Kyllä mä sen tiedän että olisi pitänyt miettiä etu käteen enkä enää koskaan voisi pettää mutta minkä sille enää voi. Vaikka kadun kuinka paljon ni se asia ei muutu tekemättömäksi.
Miksi petit? Tuntuiko sillä hetkellä että uusi on parempi kuin miehesi? Ajattelitko miestäsi sillä hetkellä kun teko tapahtui tai sen jälkeen?
Oletteko OLLENKAAN puhuneet pettämisestäsi miehesi kanssa?
Silloin kun petin olin vahvassa humalassa ja kaipasin huomiota. Olin niin ihanaa nukkua jonkun vieressä joka piti kiinni ja lähellään koko yön. Ja siihen aikoihin olimme juuri muuttaneet yhteen poikakaverini kanssa ja ongelmat olivat alkaneet. Se yhdessä asuminen ei ollutkaan yhtään niin ruusuista kuin etu käteen olimme kumpikin kuvitelleet. Lisäksi riitelimme paljon ja kotona asuessani en olisi voinut noin vain mennä yöksi johonkin mutta omaan asuntoon muutto antoi vapautta. En ajatellut miestäni juuri sillä hetkellä mutta paljon sen jälkeen. Siitä alkoivat minunkin ongelmani koska tunsin niin hirveätä syyllisyyttä mutta en uskaltanut kertoa poikaystävälleni. Minulta murtui käsi hakatessani seinää koska olin niin vihainen itselleni, aloin juomaan todella reippaasti (n. 20:nä päivänä kuukaudessa) ja itkin ja olin vihainen vaan.
Asiasta yritettiin puhua, siis minä yritin, mutta poikakaverini ei halunnut kuulla. Yritin olla kertomatta yksityiskohtia mutta kuitenkin sen mitä tapahtui. Kännissä hän puhuu aina tapahtuneesta mutta haukkumalla minua huoraksi ja kyselemällä yksityiskohtia, kiduttaakseen itseään.
Ongelmia meillä oli ilman tätä tapahtumaakin. Poikakaverini on ollut viimeisen puolen vuoden sisällä putkassa 8 kertaa, olen saanut sinä aikana turpaani kerran, paikat on hajonneet ympäriltä, ovet ja lasit ja kaikki... Mutta silti rakastan häntä niin paljon että en voisi ikinä luopua. Olemme seurustelleet jo yli 3 ja 1/2 vuotta enkä pystyisi olemaan hänestä erossa. Tiedän ettei hänkään voisi olla erossa. Haluaisin vain tietää sen että pystymmekö elämään enää koskaan normaalia elämää...? Ilman pelkoa, syytöksiä, surua ja epäluottamusta.
Selvennykseksi haluan myös kertoa että myöskään minä en luota poikaystävääni. Aika monta nais seikkailua hänellä on ollut mutta ei sängyssä asti kertaakaan.
Tiedän että tämä kuulostaa todella naurattavalta ja kaikki ajattelevat minun olevan täysin idiootti kun olen suhteessa mutta en pysty eroamaan. Rakastan häntä niin paljon...
Suhteenne ei ole rakkautta, eikä tunteenne toisianne kohtaan. Se on RIIPPUVUUTTA, ja sinun pitää lähteä suhteesta pois. Vaikka se tekisi kuinka kipeää tahansa. Ja jonkin ajan kuluttua huomaat miten onnellinen olet ilman miestäsi. Löydät parempia jotka sinua todella rakastavat eivätkä pilkkaa ja lyö sinua!
Mä oon kokenut tuon saman nuorena, ja tiedän mitä puhun! Luota minuun! Teillä ei ole tulevaisuutta yhdessä, ainakaan onnellista ja normaalia. Kai sinäkin haluat elää elämäsi onnellisena, niin että tunnet että sinua rakastetaan eikä sinun tarvitse pelätä mitään? Se on oikeaa rakkautta, ei tuo missä nyt elät.
Ole kiltti ja lähde. Tiesi mitä nyt kuljet, on tuhoon tuomittu.
Pahalta kuulostaa, täytyy myöntää.
Ei pelkästään pettämisesi, jonka henkilökohtaisesti laittaisin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin, vaan miehesi alkoholin käyttö ja väkivaltaisuus. Se, että poliisit hakevat miehesi kotoa tai etsivät häntä EI OLE NORMAALIA. Hälytyskellojen pitäisi soida ja kovaa... Väkivaltainen alkoholisti ei muutu, vaikka kuinka häntä rakastaisit. Tilanne pahenee ja pahenee, etenkin kun ette ilmiselvästi kykene puhumalla ratkomaan parisuhteenne ongelmia. Miehesi väkivaltaisuus ei laannu, hänen alkoholin käyttönsä ei lopu ennenkuin hän itse on tiedostanut ongelmansa ja hakenut siihen oma-aloitteisesti apua. Kuviossa on myös suuri riski, että miehesi kostaa pettämisesi sinulle samalla tavalla sopivan tilaisuuden tullen.
Luottamusta, turvalllisuutta ja jatkuvuutta en kuvauksesi perusteella liitossanne näe. Ja ne ovat kuitenkin ne peruspilarit, joille parisuhteen tulisi rakentua. Tuollaisessa tilanteessa suurin ja intohimoisinkaan rakkaus ei pelasta, eikä pidä suhdetta kasassa. Sinä voit huonosti, miehesi voi huonosti, eikä ongelmana ole miehesi kyky antaa anteeksi, vaan hänen henkilökohtaiset ongelmansa (alkoholinkäyttö, väkivaltaisuus, ties mitä muuta).
Haluaisin kuitenkin kysyä: oliko hän väkivaltainen jo ennen pettämistäsi? Oliko suhteenne kuvailemasi lainen jo ennen sitä? Oliko miehesi julma ja välinpitämätön käytös "syy" pettämiseesi? Halusitko mieheltäsi huomiota tai joltakin toiselta hyväksyntää?
Omituista, että sanot " nykyään hyvinä hetkinä elämme lähes normaalia elämää, käymme ulkona syömässä, harrastamme välillä seksiä, pidämme hauskaa". Terveessä parisuhteessa vietetään normaalia elämää SUURIMMAN OSAN ajasta, harrastetaan seksiä ja pidetään hauskaa useammin kuin "välillä". Ei parisuhteen kuulu olla tuollaista kituuttamista. Kaikki kertomasi puhuu sen faktan puolesta, että teillä on suurempiakin ongelmia kuin yksittäinen syrjähyppysi.
Sinun itsesi ja tulevaisuutesi puolesta toivoisin, että sosiaalitoimi puuttuisi tilanteeseen. Sinulla on vielä mahdollisuus hyvään elämään, älä pilaa sitä väkivaltaisen alkoholistin kanssa!
Miehenä ja laajan elämänkokemuksen omaavana voi lämpimästi suositella tämän suhteen unohtamista.
Olet rikkonut sellaista asiaa jonka voi antaa anteeksi muttei koskaan unohtaa, ja aina kun on huono hetki tai viinaksia nautitaan se tulee sieltä säännöllisen väliajoin esille ja tämä ei lopu koskaan.
Paitsi jos haluat kärsiä koko elämäsi väkivallasta ja tulevaisuudessa siitä että miehesi käy vieraissa täysin suruitta ja tästä jos erehdyt kysymään> taas tuli turpaan.
Muista että kun lopetat kärsit vuoden pari korkeintaan ja löydät parempaa ehkä jopa vältät tekemästä samaa virhettä uudelleen..mutta..sekin on valitettavasti todennäköisempää että teet kuin olet tekemäti.
35 vuotta aktiivielämää seuranneena voisin kertoa sen että jos kerran niin myös tulevaisuudessa.
onnea vain..
1. Sanottuja sanoja
2. Tehtyjä tekoja
3. Ammuttuja nuolia
Väkivaltaisuuteen taipuvainen kaveri saattaa joskus ryöpsähtää yli äyräiden. Silloin voidaan humalapäissään tarttua astaloon ja alkaa muiden suvun yhteistapahtumien kuin häiden valmistelu. Hän kantaa asiaa koko ajan sisimmässään. Sen kertoo oheinen avauksesi kohta:
"Kuitenkin jos joku esim. avopuolisoni kaveri kysyy häneltä että miten meillä nyt menee niin vastaus on että huonosti."
Saatavissa olevien faktojen perusteella minun neuvoni on: Jako kahteen sakkiin.
Itse teet omat ratkaisusi.
Onnea elämään.
Työni puolesta tuollaisia kavereita katselleena neuvoisin sinua lähtemään. Ei välttämättä helppo, mutta ehdottomasti paras ratkaisu. Sossuun voit olla itsekin yhteydessä jos suhteen lopettaminen muuten pelottaa.
Jos ihmisellä on heikko itsetunto ja muutenkin elämässä vähän pakka sekaisin, niin parisuhteessa toimiminen saattaa olla sitä sun tätä. Kuka tahansa voi pettää, se on ihan inhimillistä, mutta ei kukaan pettäjä tai muuten toista kohtaan loukkaavasti toiminut ole ansainnut tuollaista kohtelua. Ilmeisesti miehellesi kyseinen asia on ollut todella kova isku, mutta luultavasti hänen taipumus väkivaltaan ja viinaan ois tullut ilmi jonkin muunkin asian myötä.
Voitko sinä antaa anteeksi hänelle hänen tekojaan? Parisuhdeväkivallalla on usein taipumus vaan pahentua, ja teidän ongelmanne ei selviä hyssyttelemällä ja mielestäni kumman tahansa osapuolen parisuhteessa pitäisi olla halukas puhumaan asiasta kuin asiasta, oli sitten kyse esim. pettämisestä, koska se asiahan jää hiertämään teidän välillenne tasan niin kauan, kuin se on lakaistu maton alle.
Miehesi kuulostaa olevan ns aikuinen lapsi, joka reagoi tilanteisiin lapsen raivolla, eikä suinkaan aikuisesti rakentavasti. Pelko jonka alla joudut elämää elämään, onko se sen arvoista?
Uskon että että pelko on kuitenkin kaiken tämän arvoista. Se on kyllä totta hänen käytöksensä on lapsen tasolla, mut kai hän vielä joskus aikuiseksi kasvaa... Sen yhden iskun minkä olen saanut olen jo antanut anteeksi ja voisin antaa kaiken muunkin ja lakata muistelemasta pahalla menneitä jos tietäisin että minua kohtaankin jonkunlainen anteeksi anto olisi mahdollista. Hänen puoleltaan anteeksi anto vaan tuntuu olevan valovuosien päässä. Ja hän kuvittelee että minä olen suhteen ainut pahan tekijä, hän ei tiedä kuinka paljon itse käytöksellään minua satuttaa. En osaa kertoa hänelle tuskastani mutta olen kuitenkin yrittänyt. Se vaan kuulostaa täysin lattealle kun kerron niin ymmärrän ettei hän ymmärrä tunteitani... Olen täysin neuvoton.
Kyllä olet tyttö parka pahasti avun tarpeessa jos uskot että pelko kuuluu suhteeseen ja on sen arvoista!! Toivon koko sydämestäni että sossu tai joku puuttuu asiaan..
Minusta kuka tahansa ei voi pettää. Itse en ole enkä tule koskaan pettämään ja jos puolisoni pettäisi, se on kerrasta poikki. Kukaan ei petä jollei itse sitä halua. Se ei ole inhimmillistä. Pettäjä ansaitsee huonon kohtelun.