Olen kuullut vuosien varrella muutamalta varsin ekstrovertiltä naiselta, että olen "sulkeutunut". En ymmärrä mitä tämä tarkoittaa.
En nimittäin mielestäni ole mitenkään äärimmäisen sulkeutunut. Sen sijaan saatan kyllä olla varsin "itsenäisajattelija" tai miten sitä nyt kuvaisikaan. En ole sosiaalisissa enkä muissakaan trendeissä mukana kuten useimmat ihmiset. Eikä siinä ole kyse mitenkään erityisesti omasta valinnasta, en vain osaa olla mukana sosiaalisissa trendeissä kuten muut, vaan epäonnistun usein, jos yritän olla kuten ihmiset kussakin porukassa keskimäärin. Niinpä olen iän myötä valinnut sen, että en edes yritä muistuttaa keskiarvoa. En mitenkään korosta omituisuuksiani, mutta en myöskään lähde matkimaan sosiaalisia trendejä.
Miten tämä sitten liittyy sulkeutuneisuuteen? Sitä en ymmärrä, mutta jos joku palstanainen vaikka osaisi selittää. En nimittäin mielestäni ole sulkeutunut siten kuin sen itse ymmärrän. Puhun ihan mielelläni, jos joku tulee juttelemaan, ja menen muiden mukana kahvitauoille jne. Tosin olen huomannut, että välillä seuraani ei kaivata, ja jos yhtään havaitsen asian olevan niin, niin menen muualle. Osaako joku selittää miten nämä tekevät minusta sulkeutuneen?
En nimittäin mielestäni ole mitenkään äärimmäisen sulkeutunut. Sen sijaan saatan kyllä olla varsin "itsenäisajattelija" tai miten sitä nyt kuvaisikaan. En ole sosiaalisissa enkä muissakaan trendeissä mukana kuten useimmat ihmiset. Eikä siinä ole kyse mitenkään erityisesti omasta valinnasta, en vain osaa olla mukana sosiaalisissa trendeissä kuten muut, vaan epäonnistun usein, jos yritän olla kuten ihmiset kussakin porukassa keskimäärin. Niinpä olen iän myötä valinnut sen, että en edes yritä muistuttaa keskiarvoa. En mitenkään korosta omituisuuksiani, mutta en myöskään lähde matkimaan sosiaalisia trendejä.
Miten tämä sitten liittyy sulkeutuneisuuteen? Sitä en ymmärrä, mutta jos joku palstanainen vaikka osaisi selittää. En nimittäin mielestäni ole sulkeutunut siten kuin sen itse ymmärrän. Puhun ihan mielelläni, jos joku tulee juttelemaan, ja menen muiden mukana kahvitauoille jne. Tosin olen huomannut, että välillä seuraani ei kaivata, ja jos yhtään havaitsen asian olevan niin, niin menen muualle. Osaako joku selittää miten nämä tekevät minusta sulkeutuneen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
No itse näen asian niin, että sulkeutunut ihminen ei anna itsestään mitään. Eli keskustelua kyllä syntyy, mutta se on aika pintapuolista eikä sellaiseen ihmiseen pääse oikein kunnolla koskaan tutustumaan. Kaikenlaisia ihmissuhteita luodessa siihen vaikuttaa juuri tuo, mitä ihminen antaa itsestään, kuinka lähelle hän päästää. Luottamuksestahan tuollaisessa on kyse.
Sellaisen ihmisen kanssa tutustuminen jää pintapuoliseksi ja itsellekin tulee sellainen olo, ettei toista yksinkertaisesti vaan kiinnosta tai ettei hän luota.
Tunnen yhden miehen, joka kertoo aina ja kaikille hyvinkin avoimesti itsestään ja hyvinkin henkilökohtaisistakin asioista (talousvaikeuksista, parisuhdeongelmista jne.) ja hän on hyvin pidetty ihminen, ehkä juuri siksi, että hän on niin avoin.
En nyt tarkoita, että pitäisi kaikkea alkaa tilittää joka paikassa, mutta ihmisten on helpompi tutustua, kun päästää pikkusen lähemmäs. Vaikka vaan harrastuksista, vapaa-ajasta tai kavereista juttelu työkavereille voi vaikuttaa paljon jos yleensä puhutaan vaan pintapuolisesti työasioista.
Ihmiset eivät pidä siitä mitä kuulevat, jos alan kertomaan henkilökohtaisia asioitani. Kokemuksieni mukaan ihmisten reaktiot vaihtelevat välinpitämättömästä hiljaisuudesta suorastaan vihamielisiin eleisiin ja vastauksiin. Enkä kuitenkaan usko, että henkilökohtaiset juttuni olisivat jotain yleisellä tasolla kovin vastustettavaa. Tylsiä ehkä, sen myönnän.
Itse tunnen taas yhden miehen, joka on aivan mielettömän avoin kaikille. On saanut tämän takia ihan mielettömästi paskaa niskaan elämänsä aikana ja monet ovat häntä kohdelleet huonosti. Mielestäni hyvä neuvo on, että kannattaa olla vain avoin oikeiden ihmisten kanssa. Eli siis kannattaa ensiksi tarkkailla.
Sulkeutunut voi olla sellainen, joka ei ole rento ihmisten seurassa tai jonka tunteista ei ota selvää. Elekielellä myös vaikutusta, ei pelkästään puheella.
Pimppis sen tuossa sanoikin, että tutustuminen jää helposti pintapuoliseksi.
Ekstrovertit pitävät vastakaiusta, tasapuolisesta molemminsuuntaisesta keskustelusta.
Olen itse introvertti ja hyvinkin sulkeutunut. Kuuntelen ja tarkkailen, mutta varsinaisesti en osaa sitä, miten moni ekstrovertti ystäväni tekee - puhuu ajatellessaan, kyselee kysymyksiä - joskus omasta kulmastani todella henkilökohtaisia ja jopa turhia, pitäen näin keskustelua yllä.
Luulen, että se mikä saa asian vielä korostumaan on siinä, että minusta näkee miten paljon asioita käyn päässäni läpi, vaikka ulosantini on hyvinkin niukkaa ja asiallista. Tämä voi olla sinullakin se, mikä antaa sulkeutuneen kuvan. Varsinkin uusien ihmisten kanssa. Parhaiten tutustun ihmisiin, kun mukanani on joku ekstrovertti ystäväni, jonka seurassa olen itsekin rentoutuneempi... mutta ei sitä esiliinaa voi treffeille viedä... vai voiko? :D
Jos esiliina on hieno ja se on nykydesignin mukainen, niin voi.
No että et oo sellanen avoin, et sun kanssa ekstroverttien olis helppo kommunikoida.. Ehkä hiljanen tai jotain?