Kun työkaverit eivät halua olla yhteydessä lainkaan toisiin työkavereihinsa? niin ja työyhteisössä kukaan ei tule järjestettyihin tapahtumiin laisinkaan. "Jokainen" selittelee KUN on kiirettä jatkuvasti?? ainahan on niitä selityksiä miksi ei "muka" ole aikaa???.
Miten voi olla ystäviä !
Yx-yksinäinen
12111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Työkavereiden kanssa vapaa-ajalla hengaamiseen liittyy ongelmansa. Jos joku menee pieleen töissä se heijastuu vapaa-aikaan ja päinvastoin. Parempi ja selkeempi kun pitää nuo elämänpiirit erillään. Siksi en halua tavata työkavereita työn ulkopuolella.
Olen täysin samaa mieltä ei ikinä ainakaan pikkujouluihin
Yksi läheisimmistä ystävyyssuhteistani syntyi yhteisestä tarpeesta. Kyseinen tarve tuli ja meni, mutta ystävyys jäi. Eipä tuota silleen hirveästi pysty analysoimaan, koska me kummatkin vain tunnistimme toisissamme samanlaisen tarpeen ja lähdimme rakentamaan yhdessä tuumin ystävyyssuhdetta. Asiaa auttoi huomattavasti myös se, että minä olen naimisissa ja hän seurustelee, joten hyppäsimme kokonaan sen alun "onko toi ihastunu muhun?" -vaiheen ylitse.
Ei työkavereiden kanssa voi olla myös vapaa-ajan kaveri.. Onnistunee ehkä, jos kaveruus alkoi ennen samaan työpaikkaan menoa, mutta silti. KUKA haluaa viettää vapaa-aikaa TYÖKAVEREIDEN kanssa? (Tai jos on koulussa, niin niiden koulu"kavereiden"?)
Työyhteisöä säätelevät tietynlaiset kirjoittamattomat sosiaaliset säännöt, kuten raha ja oma paikka työssä. Jos ollaan samalla tasolla ja toinen saa ylennyksen tai palkankorotuksen (tai muuten vain enemmän palkkaa ilman mitään syytä, samasta työstä), kyllähän se nyt yleisesti ottaen hiertää välejä, vaikka kuinka uskottelisi itselleen, ettei se haittaa.
Minulla työkaverit ainakin ovat niin kauheita ihmisiä, etten edes haluaisi olla niiden vapaa-ajankaveri. Töissä voidaan jutella ja tulla toimeen, en halua riidellä enkä tapella niiden kanssa, mutta mieluummin jätän niiden mielipiteet työpaikalle. Nuo kun kuitenkin liittoutuvat aina sen kanssa, jonka seurasta on milloinkin eniten hyötyä, sitten seuraavassa hetkessä kääntyvät liittolaistaan vastaan ja liittoutuvatkin edellisen "vihollisen" kanssa.
Työkavereiden kanssa vapaa-ajankaveeramisessa on myös se ongelma, että silloin helposti "tuo töitä kotiin", eli niiden kanssa jauhettaisiin vain niistä työasioista tai työpaikan ihmisistä. Jatkuva työn pyörittely mielessä ei tee hyvää ihmiselle.
Jos siviilielämässä meneekin sukset ristiin, niin sitten on helvetillistä olla samalla työpaikalla.
Työelämässä ihmissuhteet pidetään asiallisina ja tarpeeksi viileinä.
Kyllä on putkiaivoista ajattelua, etteikö ystäviä voisi löytyä mistä vaan! Työpaikka, harrastukset, matkat, kaverien kaverit, kirjasto, koulu, sama junamatka,,, ystäviä saa ihminen etsiä ihan mistä vaan, ei se kiellettyä ole. Jos tulee riitaa, voi sopia, että töissä käyttäydytään asiallisesti. Ei kaikkea ystävyyttä tarvitse töissä näyttää, vaan työpaikka on työntekoa varten. Saa kai sitä ystävystyä silti jos toisistaan tykätään. Hullua kategorisoida ihmisiä sen mukaan, mistä heidät tapaa! Sama kuin hylkäisi tietynnäköiset ihmiset ja olisi vaikkapa vain punahiuksisten kanssa ystäviä...
Hienoa, jos olet itse onnistunut, mutta jotkut ihmiset on vähän sellaisia idiootteja, että niillä kun menee vapaa-ajan sukset ristiin, ne eivät tosiaan pysty pitämään sitä riitaansa pois työpaikalta, jos ovat samassa duunissa. Se vaikuttaa väistämättä niiden työntekoonkin. Asiallisiakin tyyppejä toki on, joille se toimii niin, että riitoja ei tuoda töihin tai viedä niitä töistä vapaa-ajalle, mutta kun osalla porukasta taas käy tunteet niin kuumina, ettei ne osaa erottaa työ- ja vapaa-aikaa toisistaan millään.
Parissa työpaikassa ollut silläkin tavoin asiat, että siellä kun on oltu kavereita niiden vapaa-ajankavereidenkin kanssa, niin se työhön tarkoitettu aika on mennyt pelkästään juoruiluun ja vapaa-ajan suunnitteluun, ei ole keskitytty siihen työhön yhtään, koska paras kaveri vieressä jee juttu luistaa. Ikävää, mutta totta.
Ja jos työkaverit on ihan persläpiä työpaikalla ja liittoutuu ja pettää liittoumansa sen mukaan, mikä on edullisinta heille, niin miksi sellaisten kanssa pitäisi yrittää ystävystyä? Kyllä sellaisen kanssa tietenkin hyvissä väleissä voi ja pitää olla, koska työpaikalla ollaan kaikki saman asian eli rahan ja työnteon takia, ei ihmissuhteita metsästämässä tai oikomassa, mutta ei sellaisen ikävän tyypin kanssa kaveeraamaan tarvitse rueta.
On hieno todeta SE että on kaltaisiani ihmisiä ympäri suomea.
Silti pitää olla siivosti täällä "SOME:ssakin" on hienoa kun operaattori pitää "roskapostista" huolen.
Ei ole ollut tarkoitus että täällä mennään kenenkään yksityisyyteen ja yksityisyyttä julkisesti provosoimaan! en minäkään henkilökohtaisesti nimeä ketään asioillani, vaan kerron asioitani "yleisesti" ,kuten moni kommentoija on tehnytkin "yleisellä tasolla" kertoessaan ongelmista ihmissuhteissa,niin yksityisesti kuin työyhteisössään.
Toivon että olette rehellisiä JOS tunnistatte minut!! ja tulette kertomaan ajatuksianne henkilökohtaisesti JOS näin käy.
Minun kokemuksella työkaveruuden kautta ystävyys ei kannata. Sieltä harvoin löytää, henkilöä, jonka kanssa tulee pidempää ystävyyttä. Perässä roikkujia riittää, jotka kyselevät kuulumisia puolen vuoden välein. Muutoin ei kuulu mitään, paitsi tosiaan nillä harvoilla utelukerroilla, tekstiviesteillä. Aikaa tai halua ei ole koskaan tavata, kun kaukokuulumiset on saatu. Jos tämän tapaa, pitää juosten kusten kertoa kuulumiset. Sitten ne roikkuvat vanhassa työpaikassa ja juoruavat mitä entisille työkavereille kuuluu. Ovat kuitenkin niin suvaitsevia ja iloisia ja pelkkää hyvää ajattelevia, että ehkä eivät huomaa omaa käytöstään.
Onnea niille jotka löytävät nykypäivän pinnallisesta työelämästä aidon ystävän.
Minulla on vaan nykyisin niin kiireinen elämä jo muutenkin.
Tässä ketjussa on ollut niin hyviä kommentteja, etten nyt toista niitä.
Työkavereissa eli ihmisissä, joita päivittäin näkee töissään, on sellainen hassu ongelma, että harvemmimpa niistä mitään loppuelämän sydänystäviä tulee, mutta silti niille tulee puolihuomaamattaan kerrottua elämästään yhtä sun toista, koska niitä näkee joka päivä, eikä vapaa-ajalla ehdi tai jaksa etsiä oikeita ystäviä. Vaikka kertoilee yhtä sun toista pientä, mikä ei tunnu merkittävältä, niin vähitellen työkaveri kyllä onnistuu nivomaan saamistaan tiedoista kokonaiskuvan kertojasta. Siinähän sitten olet, työkaveri(t) tietää sinusta enemmän kuin tyyliin oma puolisosi, mutteivat siltikään ole oikeasti kavereitasi eivätkä vietä vapaa-aikaa kanssasi.
Minä en halua sellaisten ihmisten tietävän minusta mitään, joten en vietä aikaani tai jaa elämääni työkavereiden kanssa.
Jos et halua kertoa työkavereillesi asioita, he keksivät ja kehittävät mitä erikoisempia tarinoita eteenpäin. Kaikki eivät tajua että jokaisella on vapaus valita mitä kertoo ja kenelle.
Työpaikat ovat yleensä varsinaisia juoromestoja, ihan sama onko mies- tai naisvoittoisesta työpaikasta kyse.
Siksi osattava vaan olla ja hoitaa työnsä työajan aikana, thatìs it.
Itse olen ainakin sellaisessa työpaikassa jossa levitellään valheita ja puhutaan paskaa kaikista, joten sellaisesta työpaikasta ei ainakaan kannata hankkia kavereita.