Karppaaja pilasi avioliiton

Karppailijat ja "ihmedieettilissut" pitäisi pistää linnaan.
He vaikeuttavat tavattomasti ihan tavallisen perheen elämää, tekevät siitä helvetin.
Muijalla on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana puolentusinaa ihmedieettiä. Vihoviimeisen pöljäilyn eli karppauksen hän aloitti vuosia sitten. Siinä oli koko perheen ruokalistat vähällä mennä uusiksi. Lapsi ei halunnut karpata, enkä minäkään, joten ateriat olivat välillä aika jännittyneitä tilanteita.
Taisin välillä olla ainoa aikuinen perheessä - ja vähän liian kiltti.
Syötiin siis kahta sortimenttia lähes aina.
Runsas vuosi sitten syksyllä lapsonen vaihtoi paikkakuntaa eli läksi opiskelemaan.
Oltiin kaksin muijan kanssa. Ohhoijjaa!
Minä olin se joka pääasiassa laittoi ruoat, koska tein töitä enimmäkseen kotoa käsin.
Viime jouluun asti jaksoin katsoa sitä nipotusta.
Piruvie kun ei kelpaa kun tietty leipä, - tietynlaista makkaraa ja tietynlaista "sitäjatätä" pitää olla joka helvetin aterialla. Lähes aina meni joku asia pieleen ja muijalla oli "nokka solmussa".

Joulun jälkeen ilmoitin, etten aio tehdä enää ainuttakaan "oikutteluateriaa". Jos ei tavallinen kelpaa niin sisso!
Sittenhän se nokka vasta solmussa olikin. Oltiin pari päivää puhumatta mitään. Rouva kävi syömässä lounaan jossakin. Illalla hän puri porkkanaa, päivitti feisbuukia, pelasi joitain nettipeliä ja tuijotti salkkareita. Saatanan idiootti!
Tammikuun ensimmäisellä viikolla sain väliaikaisen asunnon, keräsin kamppeeni ja muutin kerralla sadan kilometrin päähän.
Soittelee perään ja sanoi kyllä voivansa tehdä itse omat ateriansa, johon sanoin, että niinhän sinä teet nytkin kun on vähän pakko. Kyykytys loppui nyt.
Työni on sellaista, ettei asuinpaikalla ole juurikaan väliä, kunhan nyt Suomessa olen, ainakin enimmän ajan.
En tiedä vieläkö muija karppaa, eikä pahemmin kiinnosta. Lähteminen ja irroittautuminen olikin yllättävän helppoa, joten takaisin en mene.
Kesäkuun alussa pääsen isompaan asuntoon ja tämä kaupunkikin on ihan ok, koska olen kasvanut täällä lapsesta aikuisikään.
Pottumuusi, valkosipuliperunat ja ihan tavalliset ruoat kuuluvat taas aterioihini, eikä tarvitse miettiä mitä voin laittaa pöytään ja mitä en. Vaalea leipä on välillä ihan sikahyvää, - siis sellainen jossa varmaankin hirvittävästi hiilihydraatteja, mutta ei ainuttakaan kokojyvän murusta.
Nämä "jokakodin ruokaterroristit" ovat vihoviimeisiä paskiaisia. Itsekkyydellään ja hölmöydellään he pilaava koko perheen elämän.
En ole ainoa joka on kyllästynyt ja lähtenyt.