Omistushaluisuuteni

Aika paljon löytyy jo valmiiksi keskusteluja miesten omistushaluisuudesta. Entä jos itse olen se omistushaluinen?

Tapasin poikaystäväni puolitoista vuotta sitten naispuolisen serkkuni kautta. He puolestaan olivat tavanneet vuosia sitten netissä. Olen iloinen, että näin tapahtui, mutta nyt heidän suhteensa on ruvennut ahdistamaan. Toki on ymmärrettävää, että heillä on omat juttunsa enkä tiedä kaikkea. Kuitenkin kerran kun olin hänen puhelimellaan ihan vain selaamassa Iltalehteä, hän luuli että selaan heidän keskusteluaan. Serkkuni oli kuulemma kertonut jotain, mitä en saisi tietää.

Poikaystäväni on työharjoittelussa eräässä pubissa, ja aina kun kuulen jonkun vastakkaista sukupuolta olevan nimen, syntyy tunne, jota en osaa edes kuvailla. Sama tapahtuu, jos hän selittää kuinka mukavaa hänellä oli töissä (edellinen paikka oli painajainen). En tiedä pelkäänkö hänen kiintymistään paikkaan, sillä hän suunnittelee muuttavansa intin jälkeen samalle paikkakunnalle kanssani (olemme siis kaukosuhteessa ja näemme vain viikonloppuisin, jos hänellä on vapaata). Myös silloinkin, kun hän suunnittelee menevänsä kavereidensa kanssa ulos tai jäävänsä töiden jälkeen lasilliselle, ahdistun.

Pahin on ehkä se, että jos näen hänen olleen whatsappissa ilman, että hän on tekstannut minulle, niin sisälläni nousee suuri pakonomainen tunne katsoa hänen keskustelunsa. Kuitenkin kaikki edeltävistä katoavat aina viikonloppuisin, kun olen hänen kanssaan. Tiedän ettei hän pettäisi minua, joten en tiedä, mistä tunteet kumpuavat. Tilanne tuntuu täysin hullulta, ja tiedostan ongelman. Siitä on pakko päästä eroon, tai pelkään muuten kuihduttavani hänet ja aiheuttavani hänelle pahaa oloa.

Onko kenelläkään ideoita, mistä tätä voisi lähteä työstämään? Olen puhunut asiasta hänelle, mutta hän ei koe sitä ongelmaksi.