Hei.
En ole koskaan aikaisemmin kirjottanut tänne mitään, mutta haluaisin saada ulkopuolisten näkökulmia ja neuvoja. Erosin eilen avopuolisostani, olimme yhdessä 4vuotta. Tiedän, että on parempi että ollaan erossa, mutta tuntuu vaan niin hirveältä.. Itken jatkuvasti ja vähän väliä tulee olo että teinkö sittenkin väärin kun otin eron puheeksi. Meillä suhteessa oli aina mukavaa, mutta mieheni oli aika saamaton kaikissa asioissa, ei voinut töitä hakea opiskelujen lisäksi (itse opiskelen sekä olen töissä), aina sai olla pyytämässä siivoamaan (ruuan kyllä teki aina, mutta harvoin siivosi jälkensä sen jälkeen) ja hänen juomisensa ärsytti; vietti viikonloppunsa mielummin kavereittensa kanssa juoden kuin minun kanssa kotona. Tää ei vaan toiminut enää enkä enää jaksanut.. Haluaisin vinkkejä, miten toisen yli pääsee? Onko jotain kirjaa mikä kannattaisi lukea tms? Vaikka olen helpottunut erosta, tuntuu siltikkin pahalta koska toista rakasti. Pahalta tuntuu myös se, ettei minulla ystäviä ole paljoa, aina jos tunnen pahaa mieltä tms niin aina olen saanut miehelleni puhua ja avautua, nyt ei ole sitäkään enää..
En ole koskaan aikaisemmin kirjottanut tänne mitään, mutta haluaisin saada ulkopuolisten näkökulmia ja neuvoja. Erosin eilen avopuolisostani, olimme yhdessä 4vuotta. Tiedän, että on parempi että ollaan erossa, mutta tuntuu vaan niin hirveältä.. Itken jatkuvasti ja vähän väliä tulee olo että teinkö sittenkin väärin kun otin eron puheeksi. Meillä suhteessa oli aina mukavaa, mutta mieheni oli aika saamaton kaikissa asioissa, ei voinut töitä hakea opiskelujen lisäksi (itse opiskelen sekä olen töissä), aina sai olla pyytämässä siivoamaan (ruuan kyllä teki aina, mutta harvoin siivosi jälkensä sen jälkeen) ja hänen juomisensa ärsytti; vietti viikonloppunsa mielummin kavereittensa kanssa juoden kuin minun kanssa kotona. Tää ei vaan toiminut enää enkä enää jaksanut.. Haluaisin vinkkejä, miten toisen yli pääsee? Onko jotain kirjaa mikä kannattaisi lukea tms? Vaikka olen helpottunut erosta, tuntuu siltikkin pahalta koska toista rakasti. Pahalta tuntuu myös se, ettei minulla ystäviä ole paljoa, aina jos tunnen pahaa mieltä tms niin aina olen saanut miehelleni puhua ja avautua, nyt ei ole sitäkään enää..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko jättäjä? Yksi ainoa neuvo; katkaise kaikki yhteydet häneen ja pysy kiireisenä. itke kun itkettää. aika parantaa.
Täysin samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa. Et menetä mitään moisessa kumppanissa.
Olen joo jättäjä. Olisin saanut uuden asunnon jo ensiviikolla, uusi elämä olisi voinut jo alkaa, mutta sain tänään tietää että nykyisessä asunnossa pitää asua vielä pari kuukautta, koska vuokrasopimus on sinne asti.. En tiedä, pitää varmaan äidin luokse mennä mutta olisin niin halunnut jo aloittaa uuden elämän. Ja pahalta tuntuu se, että minä itse itken koko ajan mutta mies ei mitään, ihankuin mitään ei olisi tapahtunut..
Minkälainen vuokrasoppari sulla on oikein? Vaikka olisi sitova tiettyyn ajankohtaan asti niin parisuhteen tilan muuttuminen oikeuttaa purkamaan vuokrasopimuksen.
Vuokrasopparissa lukee "irtisanomisaika AHVL:n mukainen. 1.mahdollinen irtisanomispäivä 1.3.2015" Ja tänään ilmoitin vuokranantajalle erosta ja että asunto olisi tyhjillään tämän kuun viimeinen päivä (tietenkin sanoin että takuuvuokra sitten menee siinä kun näin myöhässä ilmoitettiin). Vuokranantaja sanoi vain ettei se käy kun vuokrasopparissa lukee noin ja pitää asua huhtikuun loppuun asti. Onko oikeasti niin että parisuhteen tilan muuttuminen oikeuttaa purkamaan vuokrasopparin? Vaikka olisi sopparissa noin yllämainitusti.
Ja vuokrasopimuksessa lukee myös että se on toistaseksi voimassa oleva
Erostanne on kulunut tosi vähän aikaa. Anna itsellesi aikaa toipua erosta. Voisikko olla yksi niksi se että teet itsellesi selväksi minkälaisen elämänkumppanin todella haluat. Minkälainen on henkilö joka rakastaa toista. Vertaa sitten näitä henkilöitä exääsi. Huomaat siis että hän ei ollut lähellekkään sellainen jollaisen haluat. Tämän jälkeen joka kerta kun kävelet peilin ohi muista kiittää itseäsi. Kiitä siitä että olit niin fiksu että jätit hänet. Sillä jos mies/nainen ei ole sellainen jonkalaisen kanssa haluaisi elää koko elämänsä niin ero on se ainut ratkaisu. Usko pois kun menee muutama vuosi niin oikeasti kiitätä itteäsi. Tiedän sen kokemuksesta.
Itse olin nuorena suhteessa joka sitten päättyi eroon. Olin aivan murtunu, luulin että koko maailma kaatuu. Mutta nyt vuosikymmenten jälkeen ja aikana olen monesti kittääny ylempää että se suhde päättyi. Minulla on mitä ihanin ja rakastavin puoliso (39v kestänyt avioliitto) ja rakastava perhe. Mutta olen nähnyt sivusta sen nuoruuden exän elämää. Hän on ollut naimisissa kolme kertaa ja aina tullut ero. Hän ei koskaan aikuistunut vaan hän on vastuuton, alkoholisoitunut ja väkivaltainen mies.
Hei, kiitos. Kirjoituksesi piristi todella paljon! Ja oloki on alkanut helpottaa erosta, tiedän nytten että näin on kaikista parasta, hän ei todellakaan ole sellainen ihminen kenen kanssa haluaisin elää. Kaikista vaikeinta on taas opetella yksin olemaan, mutta eiköhän sekin onnistu sitten aikanaan.