Onko mitään vinkkiä tai lohdutusta kuinka voin selvitä erosta.
Mieheni on tehnyt avioerohakemuksen, joka on harkinta-aika vaiheessa. Lopullisen eron hän voi hakea huhtikuussa ja on sitä myös hakemassa.
Itse en ole suostunut tähän ratkaisuun lainkaan. Sillä näen miehessäni paljon hyvää ja tunnen sisälläni rakkautta ja mieluiten rakkauden kohteeksi toivoisin mieheni.
Minun on hirvittävän vaikea ymmärtää; kuinka hän on voinut lähteä ja viedä käräjäoikeuden avulla eron niin pitkälle. Hän oli jättänyt minulle vain kirjeen, jonka olin ymmärtänyt siten ettei hän ollut onnellinen. Itse koen, että jokainen on omasta onnestaan loppukädessä itse vastuussa. Ei sen puuteesta voi ”syyllistää” edes kumppaniaan. Elämään ja suhteeseen kuuluu onnea, mutta ei kokoaikaisesti, välillä on alamäkeäkin. Hän on tämän onnellisuuden puutteen tunteen vuoksi syyllistänyt minua empatian puutteesta ja häipynyt ja hakenut yksipuolisen eron. En ole saanut pitää häneen yhteyttä. Olen saanut erään e-mailin, jossa hän on kertonut olevansa hämmentynyt tilanteesta.
Olen itselleni hakenut monenmoista terapiaa; perinteistä ja vaihtoehtoista. Syön mieliala lääkettäkin, mutta silti olen äärettömän surullinen.
Koen, että mieheni pitäisi oppia ymmärtämään ensin omat ongelmansa. Olen tarjoutunut auttamaankin siinä. Joudun tekemään sen nyt meilitse, silllä muuten en saa häneen yhteyttä.
Tunnen, etten voi jättää lähimäistä ja rakastettuani, vain koska hän on hämmentynyt ja toimii torjuvasti. Koen että ristiriitamme pitäisi selvitää jotenkin. Samalla järkeni sanoo, että jos hän ei vastaanota apua, niin minun on vain mentävä itseni kanssa eteenpäin eikä velloa surussa. Tätä olen yrittänyt jo jonkin aikaa, mutta se on todella vaikeaa!
Miten voisin keskittyä vain itseeni, samalla kun mieheni toimet johtavat eroon, vaikkakin hän on ilmaissut olevansa epävarma eikä hän halua pitää minuun mitään yhteyttä?
Mieheni on tehnyt avioerohakemuksen, joka on harkinta-aika vaiheessa. Lopullisen eron hän voi hakea huhtikuussa ja on sitä myös hakemassa.
Itse en ole suostunut tähän ratkaisuun lainkaan. Sillä näen miehessäni paljon hyvää ja tunnen sisälläni rakkautta ja mieluiten rakkauden kohteeksi toivoisin mieheni.
Minun on hirvittävän vaikea ymmärtää; kuinka hän on voinut lähteä ja viedä käräjäoikeuden avulla eron niin pitkälle. Hän oli jättänyt minulle vain kirjeen, jonka olin ymmärtänyt siten ettei hän ollut onnellinen. Itse koen, että jokainen on omasta onnestaan loppukädessä itse vastuussa. Ei sen puuteesta voi ”syyllistää” edes kumppaniaan. Elämään ja suhteeseen kuuluu onnea, mutta ei kokoaikaisesti, välillä on alamäkeäkin. Hän on tämän onnellisuuden puutteen tunteen vuoksi syyllistänyt minua empatian puutteesta ja häipynyt ja hakenut yksipuolisen eron. En ole saanut pitää häneen yhteyttä. Olen saanut erään e-mailin, jossa hän on kertonut olevansa hämmentynyt tilanteesta.
Olen itselleni hakenut monenmoista terapiaa; perinteistä ja vaihtoehtoista. Syön mieliala lääkettäkin, mutta silti olen äärettömän surullinen.
Koen, että mieheni pitäisi oppia ymmärtämään ensin omat ongelmansa. Olen tarjoutunut auttamaankin siinä. Joudun tekemään sen nyt meilitse, silllä muuten en saa häneen yhteyttä.
Tunnen, etten voi jättää lähimäistä ja rakastettuani, vain koska hän on hämmentynyt ja toimii torjuvasti. Koen että ristiriitamme pitäisi selvitää jotenkin. Samalla järkeni sanoo, että jos hän ei vastaanota apua, niin minun on vain mentävä itseni kanssa eteenpäin eikä velloa surussa. Tätä olen yrittänyt jo jonkin aikaa, mutta se on todella vaikeaa!
Miten voisin keskittyä vain itseeni, samalla kun mieheni toimet johtavat eroon, vaikkakin hän on ilmaissut olevansa epävarma eikä hän halua pitää minuun mitään yhteyttä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei!
Ymmärrän täysin tunnemyllerryksesi sillä olen itsekin ollut melkein samanlaisessa tilanteessa vaikka kyseessä ei ollut ihan aviomies. Olen luonteeltani hyvin avoin ja sympaattinen, ymmärtäväinen ja ehkä liiaksi empaattinen mikä on huonoksi joskus ettei osaa ajatella tarpeeksi itseään. Kriisivaiheessani olin ymmärtäinen ystävääni kohtaan ja tein parhaani hänen voitavakseen. Olin tossun alla jos suoraan sanon. tein niin kuin hän tahtoi ja itkin yksi9n vailla lohduttajaa. Joskus minussa kupli viha häntä kohtaan mutta en voinut sitä hänelle sanoa sillä ajattelin ettei hän ymmärrä mitä tekee ja ehkä hän ajan myötä kasvaa henkisesti. Myöhemmin olen ollut vihainen itselleni. Aika jätti minuun haavat. Joskus epäilen ihmisiä. Minun on vaikea mennä puhumaan ihmisten kansa jotka muistuttavat ystävääni ja joskus on tilanteita jotka muistuttavat ystäväni kanssa kokemaa hetkeä ja en voi sille mitään että muistaminen satuttaa ja jopa itken vielä useiden vuosien jälkeen. Myöhemmin olen hyvien ystävien tuen avulla päässyt ylitse ja saamaan naisellisen ylpeyden. Mutta haavat eivät koskaan täysin umpeudu ja se on hienoa jos niistä oppii.toivon sinulle myös samaa ja kirjoitan kysymyksiä jotka ovat itseäni auttaneet vuosien varrella.
Miehesi on hakemassa avioeroa, miksi?! hae itsellesi vastaus kysymykseen. Mikä meni pieleen että yhdessä hän ei halunnut jatkaa?!oletko miettinyt omalta kohdaltasi teitkö jotakin sellaista jota mies ei voinut antaa anteeksi vai oletko ajatellut että mies olisi tehnyt jotain sellaista joka ahistaa häntä ettei hän voi elää kanssasi ja kokee helpommaksi elää ilman ilmi tuloa,vai loppuiko rakkaus vain.. ettei enää jaksa rakastaa? vai oliko mies vain yksinkertaisesti niin sikamainen että hänelle merkitsi joku pinnallinen enemmän:kauneus, mammona jne. Onko miehesi selitellyt miksi halusi avioeroa? kävittekö avioliitossanne lävitse koskaan kipeitä kysymyksiä että vosit menetellä samalla tavoin keskusteluissa hänen kanssa jo kokemuksen pohjalta ja saada häntä avaamaan sisintään?!voitko myöntää että hän oikeasti rakasti sinua?
Joka tapauksessa tekikö miehesi mielestäsi väärin hakiessaan avioeroa? Koetko ollenkaan tulleesi kohdelluksi väärin kun kuulostaa että rakastat miestäsi niin paljon että voit sulattaa ihan kaiken jos vain saat hänet takaisin.. tiedän tuon tunteen. Mutta missä on sinun ylpeytesi?! Miehesi jätti sinut, sinun täytyy näyttää hänelle ettei hänkään ole rakastettavan arvoinen jos hänellä on otsaa tehdä se selittelemättä ja on loukata sinua? hänellä voi olla kriisi mutta hänen täytyy se itse selvittää. Ehkä hän tarvitsee aikaa selvitellä itselleen monia suuria kysymyksiä elämässä yksin ja rauhassa.jos hän todella rakastaa hän palaa..
ei katsonut tarpeelliseksi selitellä tekemisiään ei silloin, ei sen jälkeen eikä nytkään vielä ja siitä on jo kahdeksan vuotta. Hänellä oli suhde lähetyssihteerin kanssa noin kolme vuotta joka on edelleenkin siellä töissä. Valehteli silmät ja korvat täyteen sosiaaliviranomaisille ja kävimme vielä 22 kertaa oikeudessa riitelemässä lapsista ja hän voitti kaikki jutut. Oli hyvä asianajaja ja sosiaaliviranomaiset antoivat puoltavan lausunnon vaikka mieheni pahoinpiteli minut, mutta valehtelemallahan kaikesta selviää. Olet todella onnellisessa asemassa saat sentään yhteyden sähköpositse minulla ex. miehen rakastaja eväsi kaikki yhteydet. Kaikkea hyvää vain elämääsi ja ylpeä ei kannata olla ylpeyttä ei voi syödä, olet vahva juuri tuntevana ihmisenä.
Kuten totesit "jokainen on omasta onnestaan loppukädessä itse vastuussa". Miehesi on nyt valintansa tehnyt. Rauhoitu ja anna vähän ajan kulua ja katso mitä tapahtuu. miehesi ottaa sinuun varmaan yhteyttä, jos katsoo sen tarpeelliseksi oman elämänsä valintojen suhteen. Kylmästi ehkä sanottu, mutta näin se vaan on. Voimia sinulle