Olemme etäsuhteessa, molemmat neljänkymmenen paremmalla puolella, työelämässä kumpainenkin, eri paikkakunnilla: asunto sekä työ. Tapaamme pari kertaa viikonloppuisin /kk, tätä on jatkunut nyt muutaman vuoden ja hiukan kyllästyttää ravaaminen. Kumpikaan ei ole valmis muuttamaan työnsä vuoksi. Yhdensuuntaista välimatkaa on 150km, julkiset kulkee huonosti, omalla autolla kuljettava molempien.
Toisinaan tuntuu että suhde toimii: viime aikoina on kyllästyttänyt ja tuntunut sille, ettei enää jaksa tätä etäsuhdetta. Tarkoitus on sanoa, että "erotaan ystävinä" heilutellaan jos tavataan.
Pitäisi vain kehitellä strategia jättämiseen vai annanko vaan suhteen lopahtaa tekosyillä, tai etten ota yhteyttä. Tässä tekniikan maailmassa on niin helppoa nähdä puhelimen kautta ja jutella ne vähäiset yhteiset asiat nopeastikin, eikä seksin vuoksi yksinkertaisesti jaksa lähteä ajelemaan kuin korkeintaan 1-2 x kk.
Itse huomaan sen, ettei hän enää kiinnosta niin paljon, taidan vain olla väsynyt yksinoloon ja valitan ikävääni.
Toisinaan tuntuu että suhde toimii: viime aikoina on kyllästyttänyt ja tuntunut sille, ettei enää jaksa tätä etäsuhdetta. Tarkoitus on sanoa, että "erotaan ystävinä" heilutellaan jos tavataan.
Pitäisi vain kehitellä strategia jättämiseen vai annanko vaan suhteen lopahtaa tekosyillä, tai etten ota yhteyttä. Tässä tekniikan maailmassa on niin helppoa nähdä puhelimen kautta ja jutella ne vähäiset yhteiset asiat nopeastikin, eikä seksin vuoksi yksinkertaisesti jaksa lähteä ajelemaan kuin korkeintaan 1-2 x kk.
Itse huomaan sen, ettei hän enää kiinnosta niin paljon, taidan vain olla väsynyt yksinoloon ja valitan ikävääni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oma tilanne vähän samanlainen.. Nyt olen jo hyväksynyt sen, ettei tästä tule sen enempää kuin satunnaisia tapaamisia ja kuulumisten vaihtelua.
Mielessä on ollut, että jos antaisi aloitteiden teon kokonaan vastapuolelle ja katsoisi löytyykö sieltä sitten sitä halua. Jos ei niin annan kuihtua koko jutun pikkuhiljaa. Jos se hiljainen loppu olisi itsellekkin parempi.
Jotenkin tuntuu, että sitä ansaitsisi enemmän ja haluaisikin. Olisi mukava jakaa sitä arkea enemmänkin kuin pelkkiä litanioita, mitä on tehnyt.
Vastapuolelle, kun on vielä niin vaikeaa tuo tunteista puhuminenkin, joten aika yksitoikkoisia puheluita on tullut.
Hommasta alkaa loppua se hauskuus, mitä minä kaipaan. Ja nautinto, kait sen seurustelunkin pitää olla muutakin kuin pakkopullaa.
Jatkuva tapaamisten suunnittelu syö suhdetta. Tässä ei ole mitään spontaania. Sellainen suhteen suola puuttuu..
Ei tainnut tulla kysymykseesi vastauksia, mutta itse olen tällaisia funtsinut.