Niin väärin ja epäreilua

Niin, miten teidän "ero"meni äxäsi kanssa.Jätitkö hänet, vai miten kuviot meni?? Elämä opettaa..Nyt sinulla on raskas tehtävä selittämällä pojallesi näitä elämän kiemuroita..Löytyikö uusi vai tympäsikö vanha??? Mutta totta kai, lapsellesi riittää "hys hys"selityksiä..Isi oli paha eläissään mutta nyt HYVÄ kuollessaan...

Se on turhaa syyllistää kuollutta ihmistä, joka on ollut henkisesti niin täysin loppu ja epätoivoinen, ettei ole nähnyt enää mitään muuta mahdollisuutta kuin henkensä riistämisen. Sellainen pääyös ei synny hetkessä ja varmasti hän on yrittänyt sen minkä on kyennyt. Itse kuulostat itsekkäältä ja jotrnkin ihankuin ajattelisit että hän olisi tekonsa tehnyt ihan vaan teitä kiusatakseen?? Miettisit miten typerältä tuollainen kuulostaa. Itsemurha ei ikinä ole helppo ratkaisu, se tehdään kun ei ole enää mitään muuta mihin tarttua elämässä, kun pää ei enää kertakaikkiaan kestä.

Sinun tehtäväs on selventää lapselles että hän varmasti ymmärtää, ettei se ollut lapsen vika että isä teki mitä teki. Vaikka miten raivoaisitte niin ei se mies enää henkiin herää voodoollakaan. Katse kohti tulevaisuutta, vihakin kuuluu osaksi surun läpikäynyiä ja ajan myötä helpottaa.

Hei.
Olet ikävässä tilanteessa ja samalla kannat huolta niin pojistasi kuin exäsi naisystävästä. Minkähän ikäinen poikasi mahtaa olla... Mieti minkäikäiselle lapselle voi tai kannattaa mitäkin kertoa, kovin pienen, nuoren ei tarvitse ehkä tietää isän itsemurhasta, sen ehtii saada selville, kun on riittävän iso ottamaan vastaan ja jollain lailla ymmärtämään. Hänen on tärkeä kuulla olevansa tärkeä ja rakas.

Elämässä on asioita, joita emme itse valitsisi omaan elämäämme, niiden kanssa on sitten v aan elettävä ja selvittävä eteenpäin. Nyt sinä olet siinä kohtaa elämää. Suru kestää aikansa, sitä ei voi oikeastaan mitenkään nopeuttaakaan, siinä on erilaisia vaiheita.

Voimia sinulle, pidä itsestäsi huolta,
Pirkko -pappi

Tärkeintä on selittää asia pojallesi niin, ettei HÄN syyllistä itseään. Hänen isänsä sairastui (itsemurhan tekijähän on aina sairastunut, ei sitä täysissä voimissa kukaan tee, eikä siinä tilassa ole ajatellut poikaansa ) ja teki näin. Kukaan ei ole yksin syyllinen siihen. Paras mennä eteenpäin vaan.

Kiitos tästä tekstistä! Tämä auttoi minua ymmärtämään mahdollisen tekoni seurauksia.. Olen vaan väsynyt kaikkeen. Olen väsynyt eroon, uuteen suhteeseen, talon remontointiin, kahteen työhön, eksän vaatimuksiin, uuden odotuksiin, perheen auttamiseen... VÄSYNYT!! Tahtoisin vain nukkua pois, päästä rauhaan.. Kauas pois kaikkien odotuksilta ja vaatimuksilta. Onko pakko olla ikinuori uusvanha, rakastava ja raju samaan aikaan, kasvattaa lapsia sekä huolehtia heidän äitinsä hyvinvoinnista?? Onko pakko olla perheelle jatkuvasti tukena ja apuna, auttaa sukua?? No ei, mutta kun ei osaa sanoa ei. Kun vain tulisi edes viikko, ettei KUKAAN pyydä MITÄÄN! Turhia toiveita, hullun murheita....

Glittergirl, olet todella vahva kun kykenet tuntemaan empatiaa vielä toisia kärsiviä kohtaan vaikka olet elämän kovassa kohdassa juuri nyt.
Puhu, puhu niin paljon kuin sielu sietää ja koita pitää itsestäsi mahdollisimman hyvä huoli. Uni, syöminen ja luonnossa liikkuminen antaa voimaa. Tosi hyvä jos on mahdollisuus terapiaan.
Sinun hyvinvointisi heijastuu lapseesi
Ole hänelle fyysisesti lähellä niin paljon kuin kykenet/hän tarvitsee sekä kuuntele häntä
Vaikutat älykkäältä ihmiseltä ja toivon että löydät keinot helpottaaksesi oloasi. Se että voitte keskustella ex:n naisystävän kanssa on todella hyvä teille molemmille.
Toivon valoa tiellesi.