vika minussa vai hänessä?

Teidän ylikuormittunut väsynyt elämä purkaantuu nyt raivoisina riitoina. Pitäisikö vähän vähentää menoja jostain? Väsyneenä ja stressaantuneena sitä tulee sanottua hirveitä asioita jotka ei välttämättä (kaikki) ole totta. Vahinko on jo tapahtunut joten sitä ei voi enää korjata. Nyt voitte vaan selvittää, että miksi kävi näin. Ymmärrystä siis. Ei jää kaivertamaan asiat sitten. Tilanteessa oli selvästi pettymystä molemmin puolin paljon taustalla joten se olisi hyvä ottaa esille teille molemmille.
Nyt teidän olisi hyvä selvittää myös suhtautuminen hänen exäänsä. Kaivakaa kaikki kauna nyt esille, sillä teillä on paljon vihapuhetta tuossa ja erokortin vilauttamista. Se on parisuhteen luottamusta heikentävää. Eli puhukaa, mutta puhukaa minä-viestein. Esim. "Minusta tuntuu, että sinä et näe minun ponnisteluja suhteen eteen." Näin kommunikaatiossa ei synny hyökkäävää ja syyttävää sävyä ja keskustelu on silloin rakentavaa.

Jos tyttöystäväsi puhelee itsarista, hän on masentunut. Masentuneet ihmiset kuormittava kaiken vian muiden ihmisten piikkiin eivätkä näe omaa osuutta asiaan.
jos tyttöystäväsi ei tällähetkellä tee mitään oman psyykkeensä korjaamiseksi niin nyt ois syytä alottaa. Jos tyttöystäväsi ei ala ottamaan vastuuta omasta mielenterveydestä ja onnellisuudesta kaikki tulee jatkossakin olemaan sinun syytäsi.
Olen itse ollut masntunu ja luetellu syitä miksi en ole tyytyväinen (koskaan minussa ei ollut vikkaa). Nyt kun olen vihdoin sisäistänyt että itse pelaan omilla korteilla pystyn olemaan onnellinen.

Muuta pois vähintään viikoksi puhumatta mitään muuta kuin että nyt lähdet. Kai joku kaveri tai sukulainen sut majoittaa. Tämä siis vaihe 1.
Vaihe 2. Odota mitä tapahtuu.

Jos toimit oikeasti noin kuin kerrot, olet ihan täydellinen kumppani, eikä sinussa ole vikaa. Tyttöystäväsi on varmasti stressaantunut, mutta ei ole oikein purkaa sitä sinuun, joka yrität auttaa ja huolehtia. Parisuhteessa pitäisi molempien aina muistaa, että kumppanit ovat tilanteessa kuin tilanteessa samalla puolella, eivät toisiaan vastaan.

Tuota en itse naisena ymmärrä ollenkaan, että ensin toivotaan "jotain kivaa yllätystä" ja sitten kun toinen sen parhaansa mukaan järjestää, vedetään herne nokkaan, kun ei se yllätys ollutkaan oikeanlainen. Mitä ihmettä? Jos toivoo yllätystä, yllätys pitää hyväksyä sellaisena kuin se tulee. Ikävä kyllä meillä naisilla on kuitenkin sellainen tapa, että haluamme jotain tiettyä, esimerkiksi kukkia, mutta pyydämme "yllätystä", koska emme kehtaa tuottaa miehellä sitä tiettyä haluamaamme asiaa. Sitten harmittaa, kun mies jostain kumman syystä ei osannutkaan lukea ajatuksiamme, ja alamme kiukutella miesparalle, joka omasta mielestään toi oikein ihanan yllätyksen (vaikkapa suklaata). Mies ei tietenkään ymmärrä, mikä meni vikaan ja ihan oikeutetusti jo itsekin suutahtaa.

Vastaisuuden varalle vinkkinä, jos nainen pyytää yllätystä, yritä aina ottaa selville, mikä sen yllätyksen pitää olla!