Miksi sorruin taas :(

Tulipahan taas tehtyä typerä temppu, mut ensin hieman taustaa. Seurustelen aivan ihanan, sensuellin naisen kanssa, mutta emme asu yhdessä. Tunnerikas suhteemme on aika tuore (alle vuosi) ja seksielämämme on todella hyvää ja intohimoista aina kun yhteistä aikaa löytyy. Tosin suhteemme ei ollut alussa yksiavioinen, kun tavatessamme molemmilla oli hoitokuvionsa tahollaan, emmekä kumpikaan ole mustasukkaista tyyppiä, joten suhteemme alkoi aika moniavioisena. Toki ollaan puhuttu paljon ns. meidän uskollisuudesta, joka on elänyt oman elämänsä. Aluksi sovittiin, että kerromme kenen kanssa on oltu ja pidetään huoli toistemme seksiturvallisuudesta. Tunneside kasvoi kuitenkin niin vahvaksi, jotta luukut vedettiin kiinni yhteisellä sopimuksella. Sitten kului aikaa ja lopulta mulle tuli tilanne mokata.

Pari päivää sitten törmäsin lounasravintolassa erääseen sinkkuaikojen hoitoon. Hän on naimisissa, lapseton ja mielestäni aika seksiaddikti. Vaikka hän on kaunis ja meillä on seksuaalista vetoa toisiimme, niin en koskaan voisi kuvitella seurustelevani hänen kanssaan, koen hänet typeräksi bimboksi, vaikka tummatukkainen onkin.

Ruokailimme yhdessä ja huomioni kiinnittyi hänen kasvaneeseen rintavarustukseensa. Oli laittanut silikonit ja pian hän alkoi ehdotella, että haluaisinko nähdä ne. Eihän se seksuaalinen imu ollut mihinkään kadonnut ja lähdmme yhdessä, koska aikaakin oli molemmilla. Mentiin kotiini, tutkin plastiikkakirurgin työ jäljet ja heitettiin päälle keskipäivän pikapanot. Halusin käyttää kortsua, koska tiedän, että en ole hänen ainut lounaspanonsa. Hän on oikea pikaseksikone; tiukka, liikkuva ja saa helposti orgasmeja, toisin kuin tyttöystäväni, joka on seksin slow food ihan hyvässä mielessä.

Eihän siinä oikeastaan paljon pahaa tapahtunut, mutta huomaan kadottaneeni sen upean fiiliksen ja intohimon tyttöystävääni kohtaan. Oma moka, ei ois pitänyt lähteä. En voi sille mitään, että kiihotun spontaanista ja yllätyksellisestä seksistä tai sen mahdollisuudesta. Tyttöystäväni kanssa ollaan vakiinnuttu jo niin paljon, että kaiken voi arvata etukäteen.

Minusta ei varmaan tule parisuhdeihmistä koskaan. Toisaalta haluaisin, mutta sitten tylsistyn ja sorrun tällaisiin typeryyksiin, jotka räjäyttävät sillat siltä tieltä, jonka olen valinnut. Parhaiten mulle sopis avoin suhde, jossa molemmilla vois olla sivusuhteita, mutta ongelmana on nää herkät tunteet, joita ei voi hallita.