Palstalla näyttää sikinneen ajatus että suurin osa naisista jotka ovat sinkkuja ja joilla on lapsi ovat jotenkin aina onnistuneet hankkimaan sen lapsen "jännämiehen" kanssa joka on heidät jättänyt kuin nallin kalliolle.
Vaikka näitä tapauksia olen tavannut ja olen hämmentynyt naisten naiivisuudesta näiden miesten suhteen jopa mm. avioliiton päätyttyä ja miehen petettyä naista lukuisia kertoja (mm. yrittäen saada lapsella "rauhoitettua" viinaan ja naisiin taipuvaista miestä) niin kuitenkin kokemukseni asiasta ovat erilaiset.
Suurin osa tuntemistani yhteishuoltajanaisista ovat eronneet miehestä joka usein ollut aika tavallinen tai esimerkiksi insinöörimäinen mies. Suhde on seksuaalisesti varmaankin ajan kanssa kuollut ja tilalle on tullut lapsiperheen toisinaan varsin rankka arki. Nämä naiset ovat tahtoneet vaihtelua tai toisin päin ja suhde on lopulta päätynyt eroon.
Naisissa jotka ovat eronneet ja joilla on lapsi(a) niin ainakin minun tapaamani naisten entiset puolisot ovat olleen kyllä kaikkea muuta kuin "jännämiehiä". Sama koskee joitakin naisia joita olen tavannut heidän ollessa naimissa ja on tullut fiilis että nainen voisi olla kiinnostunut tai hakee jonkin sortin kicksejä suhteen ulkopuolelta (arki voi olla rankkaa).
En ole minäkään "jännämies", mutta toisaalta aika kaukana nörtahtavasta insinööristä joten en ole siis ollut pyrkimässä varastamaan kenenkään puolisoa enkä ole myöskään ollut suhteessa varattujen kanssa.
Tuskin tulee sellaista tilannetta että voisin itselleni valita yksin- tai yhteishuoltajan suhteeseen yksinkertaisesti sen vuoksi etten jaksa olla sen lapsen kanssa tekemisissä jos se ei ole omani. Se on minulle oman elämäni tuhlausta, mutta ei mikään moite naista kohtaan.
Tahdoin selventää että millaisia naisia oikeasti eronneet lapsia hankkineet naiset ovat. Harvemmin ne ovat niitä "jännämiesten" tenavia vaan ihan tavallisten miesten tai jopa varsin pehmeiden hieman vässyköiden insinöörityyppsiten miesten lapsia.
Vaikka näitä tapauksia olen tavannut ja olen hämmentynyt naisten naiivisuudesta näiden miesten suhteen jopa mm. avioliiton päätyttyä ja miehen petettyä naista lukuisia kertoja (mm. yrittäen saada lapsella "rauhoitettua" viinaan ja naisiin taipuvaista miestä) niin kuitenkin kokemukseni asiasta ovat erilaiset.
Suurin osa tuntemistani yhteishuoltajanaisista ovat eronneet miehestä joka usein ollut aika tavallinen tai esimerkiksi insinöörimäinen mies. Suhde on seksuaalisesti varmaankin ajan kanssa kuollut ja tilalle on tullut lapsiperheen toisinaan varsin rankka arki. Nämä naiset ovat tahtoneet vaihtelua tai toisin päin ja suhde on lopulta päätynyt eroon.
Naisissa jotka ovat eronneet ja joilla on lapsi(a) niin ainakin minun tapaamani naisten entiset puolisot ovat olleen kyllä kaikkea muuta kuin "jännämiehiä". Sama koskee joitakin naisia joita olen tavannut heidän ollessa naimissa ja on tullut fiilis että nainen voisi olla kiinnostunut tai hakee jonkin sortin kicksejä suhteen ulkopuolelta (arki voi olla rankkaa).
En ole minäkään "jännämies", mutta toisaalta aika kaukana nörtahtavasta insinööristä joten en ole siis ollut pyrkimässä varastamaan kenenkään puolisoa enkä ole myöskään ollut suhteessa varattujen kanssa.
Tuskin tulee sellaista tilannetta että voisin itselleni valita yksin- tai yhteishuoltajan suhteeseen yksinkertaisesti sen vuoksi etten jaksa olla sen lapsen kanssa tekemisissä jos se ei ole omani. Se on minulle oman elämäni tuhlausta, mutta ei mikään moite naista kohtaan.
Tahdoin selventää että millaisia naisia oikeasti eronneet lapsia hankkineet naiset ovat. Harvemmin ne ovat niitä "jännämiesten" tenavia vaan ihan tavallisten miesten tai jopa varsin pehmeiden hieman vässyköiden insinöörityyppsiten miesten lapsia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä sää runkkaaja sössötät?
Kerroppa mikä tuossa on täyttäpaskoo?
Tuon perusteella runkkaaminen tekisi sinullekkin joskus hyvää. Alentaa verenpainetta ja helpottaa stressiä.
Kerro äidillesi että sössöttäisi myös vähemmän ettei sinun tarvitsisi toistella tuota sanaa muille.
Kiitos hyvin asiallisesta aloituksesta.
Surkeinta on syyllistää naista, jonka olisikin pitänyt nähdä jo ennalta kauas tulevaan. Vaikka kuinka valitsisi fiksun kumppanin, se fiksuuskin saattaa elämän aallokoissa hävitä. Ihminen muuttuu ajan saatossa. Aiemmin sovittu, ei ole takuu lopullisesta varmuudesta tulevaa kohtaan.
On myös rakkautta, päästää toinen vapaaksi. Ketään ei voi kahlita.
Olen osittain samaa mieltä elämän aallokoista, mutta toisalta on tullut kyllä sen verran umpiluupäisiä naisia vastaan jotka uskovat niin vahvasti rakkauteen että sitä ei voi pitää muuna kuin täytenä satuna sitä elämää jota he joskus ovat havitelleet kun katsoo sitä miestä jonka ovat valinneet.
Mielestäni syyllistäminen ei ole missään nimessä tarpeen, mutta toisaalta täysi vastuuttomuus ja ajatus "no enhän mä voinut etukäteen sitä tietää" on kuitenkin juuri sitä että paetaan tosiasiaa että kumppaniin pitäisi tutustua ja hänestä nähdä ne huonotkin puolet sekä arvioida realistisesti suhdetta varsinkin jos aiotaan lapsia hankkia.
"Aiemmin sovittu, ei ole takuu lopullisesta varmuudesta tulevaa kohtaan."
Ei olekkaan, mutta toisen luotettavuutta kannattaisi arvioida ennen kuin suhde syvenee vaikka kuinka tuntuisi kaikki oikealta ja olisi niiinnnn rakastunut.
Eihän noissa ole oikeastaan mitään eroa muussa kuin ajoituksen suhteen:
1. Nainen joka teki lapsen/lapsia jännämiehelle = Kiimav..tunsa vietävissä oleva lutka
2. Nainen joka teki lapsen/lapsia kiltille tavalliselle miehelle, kenties ensimmäiselle seurustelukumppanilleen, mutta myöhemmin arkiaelämä kävi tylsäksi = Kiimav..unsa vietävissä oleva lutka
Sinun vaihtoehdot kun otat tuon kakkosen kaltaisen:
Alkuun voi mennä mukavastikin niin kauan kuin sinulla on tarjota kaikkea kivaa ja jännää elämänsuolaa, matkustelua, uusi koti -haaveita jne. mitkä pitää naisen liikkeessä mutta ennenpitkää arjen asetuttua uomiinsa et hirveästi eroa siitä pertti-perusinssistä jonka kaltaisesta nainen on jo kerran eronnutkin ja ihan hyvoin voi tehdä sen uudestaan jos ei tällä kertaa tyyd kohtaloonsa. Sinullekin voi tulla aika jolloin "Meidän pitäis jutella" ja nainen palaa jälleen hakemaan pientä jänitystä elämään ja kutinaa p..uun. Joe ehdit ottaa sen aiemmat lapset huollettavaksesi tai teit uusia olet kusessa, jos et eikä raha-asiatkaan sekoittuneet saatat selvitä suhteellisen pienillä vaurioilla.
huoh oliks sulla jotain oikeetakin asiaan
Minä en ota mitään kantaa siihen kuka on minkin vietävisässä.
Totesin vain kokemuksenieni kautta aika varman faktan että ne naiset jotka ovat eronneet entisestä suhteesta ja heillä on lapsia niin harvemmin ne ovat "jännämiesten" kanssa.
Yleinen käsitys palstalla vaikuttaa olevan että naiset juoksevat nuorena ja jos hankkivat lapsia niin ne on juuri näiden "jännämiesten" kanssa ja vasta myöhemmin sitten juoksut juoksettua "kunnollisten".
Aika kunnollisilta ne miehet ovat vaikuttaneet joista on erottu tietyssä vaiheessa lapsia jo hankittua.
Miksi puhut "sinun vaihtoehdoista"?
Itse lähinnä ajattelen suoraan että naisella ei nyt hirvittävästi ole tarjottavana minulle tai ainakin vähemmän jos hänellä on jo lapsi joka kuitenkin on yleensä äidin elämässä prioriteetti numero yksi.
Minä arvaan että nykyaikana olipa kyseessä mies tai nainen on vain niin paljon vaihtoehtoja elämässä enkä puhu nyt vain kumppaneista että miten elää elämäänsä joka sitten vaikutta moniin suhteisiin niitä lyhentävästi. Se arkielämä sen toisen kanssa ei ehkä maistukkaan niin hyvältä kuin pitäisi. Siinä olet oikeassa että vaikkapa miehessä voi olla tietynlaista uutuudeenviehätystä kunnes arki palaa taas kuvioihin hänenkin kanssaan.
Onko kyse sitten "kiimavitusta" vai vain vaihteluhalusta/kokemusten keräilystä?
Lisätäkseni että "se arkielämä sen toisen kanssa ei ehkä maistukkaan niin hyvältä kuin on toivottu tai odotettu".
Ihmiset tiedostavat että on vain yksi elämä jne. ja sen vuoksi haluavat erityisesti aina parasta mahdollista. ajatus arkielämästä ei välttämättä kolahda heille kuin vasta siinä vaiheessa kun sitä eletään sen toisen ja lasten kanssa. Silloin ne parisuhteen "puutteet" tai niiden ristiriita korkeisiin odotusarvoihin nousevat voimakkaimmin esiin seurauksena riidat, välinpitämättömyys, seksuaalinen kiinnostumattomuus, mahdollinen pettäminen ja ero syystä tai toisesta.
Tuttavapiirini kokemusten mukaan juuri pahimpia ovat ne hiljaiset ns. insinöörinörtit jotka parantuu ekaa kertaa. Hirveä kiire naimisiin ja lasten tekemiseen. Eipä aikaakaan kuin äijä käy jo vieraissa ja ryyppää, kun ahdistaa.