Kertokaa näkemyksenne terveestä ja hyvinvoivasta parisuhteesta. Kuuluuko arkipäiväinen huomaavaisuus ja ystävällisyys parisuhteeseen?
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kuuluu. Mieheni mielestä ei. Oikeita tai vääriä vastauksia kai ei ole, mutta miten teidän muiden mielipiteet jakautuu? Miten perustelette?
Mielestäni huomaavaisuus kumppania kohtaan osoittaa kunnioitusta, arvostusta ja sitä että oikeasti välittää toisesta. On minusta vain luonnollista että toista tahdotaan kohdella mahdollisimman hyvin ja osoittaa rakkautta pienin sanoin ja teoin.
Mieheni mielestä kaikki sellainen on turhaa. Hän haluaa olla täysin oma itsensä, eikä tahdo nähdä ylimääräistä vaivaa toisen vuoksi. Hänen mielestään kumppanin tulisi hyväksyä toinen juuri sellaisena kuin on, eikä odottaa mitään ylimääräistä hellyyttä tai huomiota. Hän kokee etten pidä häntä riittävänä jos hän ei ole huomaavainen. Ja kai hän on sitten oikeassa sen suhteen. En vain voi käsittää miksi rakastamalleen ihmiselle ei tahtoisi olla huomaavainen. Mitä rakkautta se sitten edes muka on?
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kuuluu. Mieheni mielestä ei. Oikeita tai vääriä vastauksia kai ei ole, mutta miten teidän muiden mielipiteet jakautuu? Miten perustelette?
Mielestäni huomaavaisuus kumppania kohtaan osoittaa kunnioitusta, arvostusta ja sitä että oikeasti välittää toisesta. On minusta vain luonnollista että toista tahdotaan kohdella mahdollisimman hyvin ja osoittaa rakkautta pienin sanoin ja teoin.
Mieheni mielestä kaikki sellainen on turhaa. Hän haluaa olla täysin oma itsensä, eikä tahdo nähdä ylimääräistä vaivaa toisen vuoksi. Hänen mielestään kumppanin tulisi hyväksyä toinen juuri sellaisena kuin on, eikä odottaa mitään ylimääräistä hellyyttä tai huomiota. Hän kokee etten pidä häntä riittävänä jos hän ei ole huomaavainen. Ja kai hän on sitten oikeassa sen suhteen. En vain voi käsittää miksi rakastamalleen ihmiselle ei tahtoisi olla huomaavainen. Mitä rakkautta se sitten edes muka on?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuskin miehesi on sanonut tuota ääneen tai edes mitään tuollaiseksi tulkittavaa vaan sinä koet miehesi käyttäytymisen tuollaiseksi.
Samat asiat tulkittanee eri lailla?
Pietemmän parisuhteen edellytys lienee, että kumpikin osapuoli pyrkii toimissaan ottamaan huomioon kumppaninsa kaikinpuolisen hyvinvoinnin ja viihtyvyyden.
Minun käsitteistössäni tuo on kaiken kattavaa!
Se ei tarkoita minuudestaan luopumista, vain sopivaa joustoa tarvittaessa jonka taas kumppani ottaa huomioon.
Voi, olemme tästä ukon kanssa puhuneet ja hän on nimenomaan noin minulle sanonut.
Meillä kullakin on tapamme ja tarpeemme. Kuka on meille sanomaan mikä on oikein ja mikä ei? Valitettavaan tässä on se, ettei teidän tapanne ja tarpeenne tue toisiaan. Haluaisit osoittaa rakkautesi ja tuntea itse toiselta vastaavaa. Nyt haukot henkeäsi, kuin kala kuivalla maalla ja voi podet valtavaa ahdistusta aisiasta.
Parisuhteessa tärkein suhde on suhde itseensä, koska toista ei voi rakastaa enempää kuin itseään. Ken toista väittää, valehtelee. Vain olemalla sinut itsensä kanssa voi olla sinut toisen kanssa. Näin se menee. Teillä ilmeisesti miehesi ei olet oikein tasapainossa itsensä kanssa, ja siksi ei pysty / halua osoittaa läheisyyttä / rakkautta arjessa huomioin ja pienin teoin.
Valitettavasti et häntä pysty muuttamaan, ellei hän itse sitä tee. Voi siis vain vaikuttaa vain itseesi ja omiin tunteisiisi. Siinä mielessä miehesi on oikeassa, että toinen pitäisi voida hyväksyä omana itsenään. Toisaalta jos hyväksyntä johtaa voimakkaaseen pahaan oloon, ette ole yhteensopivia.
Jos eivät keskustelut asiasta ole johtaneet kannaltasi tilasi paranemiseen olet loppujen lopuksi aika aseeton. Karrikoiden on sinun valittava vaihtoehdoista tyytyä vai hyytyä. Lienee selvää ettei valintasi ole helppo. Yhteiset lapset, muistot ja omaisuus jne. ovat vaakakupissa toisella puolen ja toisella sinun inhimilliset tarpeesi tulla rakastetuksi kuin toivot.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä on myös sinun elämäsi ja sinä itse päätät minkälaista kohtelua sina haluat / siedät ja minkälaista et. Jos tarpeet eivät vastaa tarjontaa on teillä sovittamaton ristiriita. Jos toinen ei pysty tulemaan yhtään vastaa, kasvaa riski suhteen kariutumiseta oleellisesti.
Ymmärtääkö kumppanisi sinun rakkauskieltäsi, ei vaikuta siltä.
Jokaisella on oma tapa ilmaista rakkauttaan, ymmärrätkö kumppanisi rakkauskieltä, osaatko 'puhua' hänen kieltään jotta hän tuntee itsensä rakastetuksi?
http://personalitycafe.com/articles/112444-five-love-languages-explained.html
Täällä voi tehdä testin:
http://www.5lovelanguages.com/
Tuttua. Exäni sanoi samalla tavalla. 20 vuotta riuduin, sitten riitti ja erosin. Nyt on rakkautta ja hellyyttä yllin kyllin tarjolla :)
No mikä sinusta on huomaavaisuutta ja ystävällisyys.
Kaikkeen kanssakäymiseen kuluvat, kiitos, ole hyvä, anteeksi, auttaminen, kuuntelu jne. Ei pelkästään parisuhteeseen.
Sen sijaan jos odotat kukkia, yllätyksiä, pusuja halauksia, helliä sanoja jne on niiden jakamisessa jo henkilökohtaisia eroja.
No ei parisuhteessa pitäisi ainakaan vähemmän olla ystävällisyyttä ja huomioonottamista kuin ihan tavallisissa hyvissä tavoissa. Siitä kai ei tarvitse edes keskustella, ei ole mikään luonnekysymys vaan peruskunnioitus toista kohtaan. Jos miehesi ei sellaiseen taivu niin ehkä hän ei pidä parisuhdetta kovinkaan tärkeänä asiana elämässään tai sitten hän ei enää koe sinua henkilökohtaisesti muuksi kuin itsestäänselvyydeksi. Ei tuohon kannata jäädä kun et selvästikään saa suhteesta edes peruskohteliaisuutta, puhumattakaan että juuri sinä olisit miehelle tärkeä ja merkityksellinen. Miksi tällaisia edes kysellään tällä palstalla? Pitääkö suhteessa olla sitä tai tätä? No, pitääkö? Istsehän ihminen tietää mitä tarvitsee, ei siihen mitään opaskirjaa tai standardia ole olemassa.