Tai no, jos nyt treffeiksi voi sanoa sitä että käy paikallisessa pubissa juomassa yhdet oluet. Mies oli paperilla täydellinen. Kuvakin ihan ok. Tuli tänne päin, ettei minun tarvinnut illasta ajella.
Tavattiin pubin edessä, ja tajusin välittömästi että ei tule mitään. Kemia puuttui täysin. Mieleni teki sanoa heti, että kiitos kun tulit, mutta ei kannata. Mentiin kuitenkin sisälle, tilattiin oluet, mentiin nurkkapöytään istumaan. Juteltiin paljon ja monesta aiheesta. Mies yritti ottaa lähempää kontaktia muutamaan otteeseen, mutta luikertelin aina tilanteesta pois. Toivoin, että iskisi edes joku kiinnostuksen tuikahdus, mutta ei. Huomasin tiirailevani paikan muita miehiä, vilkuillen tarjontaa jos vaikka joskus eksyisi uudestaan yksin liikkeelle. Olin yllättynyt siitä miten täynnä paikka oli, ja miten paljon siellä oli itseni ikäisiä.
Huomasin kaipaavani kipeästi erästä ihmistä. Vaikka edellisestä tapaamisesta on viikkoja aikaa, tämä mies palaa mieleeni aina uudestaan. Olen jatkanut elämääni, tavannut ihmisiä, hetkeksi ihastunutkin...mutta muisto siitä sähköstä ei suostu katoamaan. Se, miten vatsanpohjasta otti pelkkä ajatuskin että kohta nähdään. Se, miten onnelliseksi tunsin itseni ajatellessani, että tuo mies haluaa olla kanssani....vaikka ei sitten halunnutkaan. Välimatkan takia tapailu ei päättynyt kasvotusten puhumalla. Tuntuu, että en saanut asialle kunnolla päätöstä. Yhtenä heikkona, surullisena ja elämälle vihaisella hetkellä päätin kaikki yhteydet, en halunnut olla ystävä ihmisen kanssa jonka tunsin leikkineen kanssani. Kemialle ei kuitenkaan voi mitään. En voi sille mitään, että ihminen jonka olisin halunnut, ei halunnut minua. Ja aivan yhtä lailla en voi sille mitään, että eilinen treffiseurani haluaa nähdä uudestaan mutta minä en.
Elämä ei ole reilua. Tunteitaan ei voi säädellä. Kerta toisensa jälkeen tapaan ihmisiä, ja jompikumpi kiinnostuu. Toinen joutuu pettymään. Tai ehkä molemmat, koska tapaamiseen kuitenkin lähdetään siinä toivossa että siitä kehittyy jotain. En kuitenkaan suostu luovuttamaan. Aion jatkaa uusien ihmisten tapaamista. Aion käydä ulkona ja tiirailla miehiä. Ja aion kovasti, kovasti toivoa, että jossain on se ihminen joka sytyttää samanlaisen sähkön kuin se, jota vieläkin kaipaan. Sellaisen, että kaikki muut unohtuvat.
Katselin eilen sieltä nurkkapöydästä muiden menoa. Katselin pariskuntia, jotka nojailivat toisiinsa, pitivät toisiaan kädestä. Eilen ei ollut minun vuoroni liittyä heidän joukkoonsa, mutta vielä se tulee. Silloin voin hymyillen muistella sitä, miten toivottomalta sen oikean löytäminen tuntui, mutta miten en hetkeäkään vaihtaisi pois, koska nyt osaan arvostaa sitä mitä minulla on.
Tavattiin pubin edessä, ja tajusin välittömästi että ei tule mitään. Kemia puuttui täysin. Mieleni teki sanoa heti, että kiitos kun tulit, mutta ei kannata. Mentiin kuitenkin sisälle, tilattiin oluet, mentiin nurkkapöytään istumaan. Juteltiin paljon ja monesta aiheesta. Mies yritti ottaa lähempää kontaktia muutamaan otteeseen, mutta luikertelin aina tilanteesta pois. Toivoin, että iskisi edes joku kiinnostuksen tuikahdus, mutta ei. Huomasin tiirailevani paikan muita miehiä, vilkuillen tarjontaa jos vaikka joskus eksyisi uudestaan yksin liikkeelle. Olin yllättynyt siitä miten täynnä paikka oli, ja miten paljon siellä oli itseni ikäisiä.
Huomasin kaipaavani kipeästi erästä ihmistä. Vaikka edellisestä tapaamisesta on viikkoja aikaa, tämä mies palaa mieleeni aina uudestaan. Olen jatkanut elämääni, tavannut ihmisiä, hetkeksi ihastunutkin...mutta muisto siitä sähköstä ei suostu katoamaan. Se, miten vatsanpohjasta otti pelkkä ajatuskin että kohta nähdään. Se, miten onnelliseksi tunsin itseni ajatellessani, että tuo mies haluaa olla kanssani....vaikka ei sitten halunnutkaan. Välimatkan takia tapailu ei päättynyt kasvotusten puhumalla. Tuntuu, että en saanut asialle kunnolla päätöstä. Yhtenä heikkona, surullisena ja elämälle vihaisella hetkellä päätin kaikki yhteydet, en halunnut olla ystävä ihmisen kanssa jonka tunsin leikkineen kanssani. Kemialle ei kuitenkaan voi mitään. En voi sille mitään, että ihminen jonka olisin halunnut, ei halunnut minua. Ja aivan yhtä lailla en voi sille mitään, että eilinen treffiseurani haluaa nähdä uudestaan mutta minä en.
Elämä ei ole reilua. Tunteitaan ei voi säädellä. Kerta toisensa jälkeen tapaan ihmisiä, ja jompikumpi kiinnostuu. Toinen joutuu pettymään. Tai ehkä molemmat, koska tapaamiseen kuitenkin lähdetään siinä toivossa että siitä kehittyy jotain. En kuitenkaan suostu luovuttamaan. Aion jatkaa uusien ihmisten tapaamista. Aion käydä ulkona ja tiirailla miehiä. Ja aion kovasti, kovasti toivoa, että jossain on se ihminen joka sytyttää samanlaisen sähkön kuin se, jota vieläkin kaipaan. Sellaisen, että kaikki muut unohtuvat.
Katselin eilen sieltä nurkkapöydästä muiden menoa. Katselin pariskuntia, jotka nojailivat toisiinsa, pitivät toisiaan kädestä. Eilen ei ollut minun vuoroni liittyä heidän joukkoonsa, mutta vielä se tulee. Silloin voin hymyillen muistella sitä, miten toivottomalta sen oikean löytäminen tuntui, mutta miten en hetkeäkään vaihtaisi pois, koska nyt osaan arvostaa sitä mitä minulla on.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Se mitä naiset paperilla luulevat haluavansa ja se mikä ottaa vatsanpohjasta eli kiimavitusta ovat tosiaan kaksi täysin eri asiaa.
Vittu miten säälittävää oman kiimaisen pillun klitorisen värähtelyn odottelua.
Naisten tragedia:
Kivikaudelta peräisin oleva vaisto sanoo että mies joka ei ole kiinnostunut, on korkeampiarvoinen koska hänellä on valinnan varaa eikä siksi tarvetta saada sinua. Mies joka on kiinnostunut, on alempiarvoinen koska hän tarvitsee juuri sinut.
Rationalisointihamsteri sepittää kertomuksen kemiasta, joka oli vain sitä että mies käyttäytyi juuri niin kuin useampaa naista pyörittävän heimon alfan kuuluisikin.
Yleensähän tämä ratkaistaan näyttelemällä. Mies esittää coolimpaa kuin on, ja nainen saa kaipaamansa tunteen miehestä joka pitää valloittaa.
Miksi aina väitetään ettei tunteilleen voi mitään kun ei edes oikeasti yritetä? Aivan samalla lailla psyykettä, tunteita voi harjoitella kuin esimerkiksi kieliäkin. Mutta se myyttinen kipinä taas....
Tunteita voi harjoitella ja niiden hallintaa tulisin harjoitella.
Mutta katsos kun naisten ei tarvitse kun ovat tunteiden valtiattaria ja vaikka tunteet olisivat kuinka järjettömiä ja täysin epärealistisia niin silti ovat naiselle totta koska nainen kokee ne.
Naiset ovat kuin pieniä lapsia tunne-elämänsä kanssa.
Samaan aikaan jotenkin miesten tulisi kuitenkin harjoitella tunne-elämäänsä siten että mm. eivät ihastu itseään liian paljon nuorempiin naisiin yms. koska se on "epäaikuismaista" tai kertoo miehen "huonosta itsetunnosta".
Nainen joka on kullinkipeä ja joka sähköistyy jostain tyypistä, mutta osaa ekalla sekunnilla treffeillä kertoa ettei ole kipinöitä on sitten taas tosi aikuismainen ja seksuaalisesti itsenäinen ja vahva nainen.
Hävettää näiden naisten puolesta millaisia pikkulikkoja kaikki nykyään ovat. Miten esimerkiksi aloittajasta on suhteeseen kun eihän häneen voi luottaa yhtään! Eka mies joka saa aikaiseksi enemmän sähköä kuin se joka on hänen kanssaan suhteessa niin haarat suorastaan lennähtävät auki.
"Naiset ovat kuin pieniä lapsia tunne-elämänsä kanssa"
TÄMÄ ON FAKTA!!!
Mielettömän hyvä teksti!
Kemia=haluaa sitä mitä ei voi saada/jollain lailla jännittävää tai tooosi komeaa miestä
Samaa fucking shittiä näistä ihme kemioista. Kemiaa ja fysiikkaa opeteltiin yläasteella ja ihmissuhteet ovat ihmisen biologiaa. Mä en mitään vihaa niin paljon kuin sanaa kemia miehen ja naisen välillä. Suomeksi sanottuna "kemia" tässä suhteessa tarkoittaa että mies on ruma. "Tavattiin pubin edessä, ja tajusin välittömästi että ei tule mitään." Mikään muu asia ei selitä välitöntä tajuamista kuin se että hän onkin ruma ja minä en kostu hänestä. Olet pinnallinen kpää! Et edes viitsi odottaa millainen mies on luonteeltaan kun heti ei housut kastu. Femakkomaisuuttasi vielä pyysit ukon ajelemaan luoksesi kun olisit samantien voinut sanoa kuvan nähtyäsi hänelle että hän on ruma. Olit tylsistynyt ja halusit vaan jonkun huohottamaan perääsi että pääset katselemaan muita ukkoja joille haluat antaa vinkkiä että "tulkaa iskemään mut kun olenhan mä kysytty"
"Eilen ei ollut minun vuoroni liittyä heidän joukkoonsa, mutta vielä se tulee." No tuota nyt naisen lienee turha edes mainita. Aina joku on halukas tökkimään sun läpees ja sä vaan valitset mieluisimmat. Se että sä käyttäydyt vitunIdioottimaisesti muita kohtaan saa mut toivomaan että toivottavasti et ketään saa sillä et ansaitse ketään pönkittämään sun erinomaisuuttasi kun et arvosta muitakaan.
Jos nainen olisi näyttänyt kuvassa hyvältä ja hoikalta, mutta treffipaikalle astelee kammottava sotanorsu, voisipa olla, ettei mieskään kokisi sitä kemiaa. ;----) Eikä edes jaksaisi tutustua tuohon naiseen.
koko nettideitti on paska ja sairas keksintö. Miksi muka ventovieraat rakastuisi toisiinsa? Vai onko tarkoitus hakea panoja? Sitten se on yhtä ok kuin tavata mitä tahansa muuta yhteistä harrastava ihminen niissä merkeissä
Aloituksessa ei sanottu, että mies olisi näyttänyt oleellisesti erilaiselta kuin kuvassa. Ei esim. eroa hoikka vs. sotanorsu.
"Eilen ei ollut minun vuoroni liittyä heidän joukkoonsa, mutta vielä se tulee. Silloin voin hymyillen muistella sitä, miten toivottomalta sen oikean löytäminen tuntui, mutta miten en hetkeäkään vaihtaisi pois, koska nyt osaan arvostaa sitä mitä minulla on."
Kiitos tästä kirjoituksesta!
Päivä päivältä arvostan yhä enemmän sitä että olen sinkku ja minusta on tulossa ikisinkku.
En tahdo olla sinun kaltaisten naisten kanssa missään tekemisissä.
Toisaalta laatua on harvassa ja sitä ei voi tietysti kaikilta kuten sinulta odottaa.
Jos nainen olisi näyttänyt kuvassa hyvältä ja hoikalta, mutta treffipaikalle astelee kammottava sotanorsu, voisipa olla, ettei mieskään kokisi sitä kemiaa. ;----) Eikä edes jaksaisi tutustua tuohon naiseen...
Panorinkiin, ole huoleti!
En jaksanut lukea paljon kemia-sanaa pidemmälle. Uskottavuus romahti.
Mä kohtasin kerran kanssa sellaisen tyypin, joka vei jalat alta. Valitettavasti en koskaan saanut tietää kuka hän oli. Vieläkin hän välillä kummittelee mielessäni. Yritin aluksi treffailla muita, mutta hyvin pian ymmärsin, että se on ajan tuhlausta yksinkertaisesti. Se on väärin sitä treffikumppaniakin kohtaan.
Ole reilu itsellesi ja niille treffikumppaneillesi ja lopeta se treffailu, et sä sitä tunnetta saa muiden kanssa ennen kun olet päässyt siitä tietystä tyypistä yli. Ei se oikea vaan yksinkertaisesti löydy etsimällä. Se kävelee sua vastaan kaupassa tai kadulla silloin kun vähiten sitä odotat. Ja nettitreffit on tarkoitettu niille tyypeille, jotka osaavat tyytyä siihen mitä annetaan, niille jotka eivät tiedä paremmasta.
***Miehenä kerronpa omaan mielipiteeni....
Joskus kannattaa odottaa sitä sähkön syttymistä ja kokeilla tutustua. Jos toiselta vetää heti maton alta niin itselle siinä hallaa tekee.
Tietysti tuo ei tarkoita että jokaisesta voisi tulla se kumppani tai pitää jokaista ehdokkaana, mutta jos kaikki on ok niin miksei?
Jos miehet suhtautuisivat samalla tavalla että heti naisen tavatessaan ajattelisivat että "eihän tästä mitään tule" niin eihän suhteita syntyisi varmaan ollenkaan.
Sen kuitenkin sanon että joskus voi heti tavattaessa huomata että kemiat ei toimi tai jokin ei kolahda. Pari kertaa elämässä kuitenkin on käynyt niin että silti on jotain syntynyt kun olen antanut naiselle mahdollisuuden.
Jos olisin vain keskittynyt niihin joiden kanssa heti olen tuntenut "sähköä" niin olisin viettänyt koko elämäni yksin ilman minkäänlaista suhdetta.
Muistuttaisin myös että "tunne mahanpohjassa" ja "perhoset vatsassa" eivät sinällään kerro yhtään mitään. Eivät ne ole merkki mistään suuremmasta ja monesti kyse on vain pelkästään seksistä. Onpa kyseessä sitten mies tai nainen.
Sitten kannattaa muistaa varsinkin aloittajan tapauksessa että jos mielen päälle on jäänyt jokin tavoittamaton henkilö niin samalla mennessä treffeille ne muut kohdatut henkilöt käytännössä automaattisesti häviävät tuolle yhdelle jopa tiedostamattomasti.
Varsinkin jos toista ei kunnolla tunne ja on luonut toisesta jonkin mysteerimiehen niin se on varma että kukaan konkreettisesti kohdattu mies ei voi kilpailla jonkun puoliksi mielikuvitusolennon kanssa joka on saanut aikaiseksi "sähköä".
" Aion jatkaa uusien ihmisten tapaamista. Aion käydä ulkona ja tiirailla miehiä. Ja aion kovasti, kovasti toivoa, että jossain on se ihminen joka sytyttää samanlaisen sähkön kuin se, jota vieläkin kaipaan. Sellaisen, että kaikki muut unohtuvat."
Entäs jos sellaista ei ole tai se ihminen on täysin sinulle muuten väärä? Entäs sitten?
Vai onko niin että pakenet kaikkia muita vaihtoehtoja ja miehiin tutustumista sillä että odottat jonkin ihmeellisen "sähkön" kertovan sinulle kenet sinun tulisi valita tai oikeammin kehen voisit enemmän tutustua?
Koska aloituksen perusteella tulee vain mieleen että se yksi mies panettaa ja nämä muut eivät. Se kuulostaa vakavampaa suhdetta etsivältä naiselta aika....karmivalta.