Eilisessä museotapahtumassa oli pari tuntia aikaa pohtia yhtä aloitteen teon perimmäisistä kysymyksistä. En keksinyt ratkaisua. Eli miten herättää toisen huomio, mitä voisi sanoa ja mikä on sopiva ajoitus? Yleensä kun minulla on tärkeää asiaa jollekin, menen ja sanon sen suoraan ja sillä hyvä. Tutustumisyrityksessä asia olisi "(oletko sinkku ja) haluatko että aletaan käydä toistemme ihannekumppanikriteereitä läpi, niin nähdään, sovimmeko toisillemme", mutta luulisin, että sosiaaliset normit edellyttävät jotain tyhmää huuhaata pohjustukseksi, vaikka kohde kuitenkin ymmärtää heti, että tuo on se todellinen asia.
Miten keskustelu aloitetaan?
super.hc.ätmi
11195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on sama ongelma. En koskaan tahdo keksiä miten saisin esim. baarissa luontevasti aloitettua keskustelun naisen kanssa. Asiaa ei tietenkään auta että naiset ovat aina rymissä kun taas itse olen yksin liikkeellä.
MInä naisena kiinnostus, jos aloitus on niin yllättävä ja poikkeava, että se huvittaa. Jotain oikeasti päätöntä. Niihin samoihin kliseisiin ei jaksa tarttua.
Annatko pillua?
Ei tuo ole yllättävä eikä poikkeava.
Ikävä sanoa, mutta tuon avarin jälkeen on sitten vielä ongelmana se toinen lause, tai se miten keskustelu pidetään ylipäänsä yllä. Naisilla on passiivinen prinsessa-kompleksi useimmiten.
Joo, mutta sitä onkin vielä vaikeampi suunnitella, koska se riippuu siitä, mikä oli reaktio ensimmäiseen lauseeseen. Yritetään nyt ensin päästä ensimmäinen vaihe läpi.
Totta, mutta ns. avariin ei kannata jäädä roikkumaan, eikä se yleensä ole edes sellainen lopullinen puheenaihe muutenkaan.
Aloittaja, olet NIIN pihalla.
Miksi edes haluat tyttöystävän? Useimmissa sosiaalisissa suhteissa kun pitää joka tapauksessa puhua myös sitä "huuhaata"
Tietenkin, mutta ei sitä huuhaata jaksaisi puhua ennen kuin tärkeät kriteerit on katsottu, että onko mitään toivoa yhteensopivuudesta. Mitä järkeä puhua ensin pitkät tovit huuhaata ja vasta sitten todeta, että hups, toisella on ehdoton vaatimus jota toinen ei täytä? Ja vaikka lähdettäisiin siitä ajatuksesta, että aloitetaan huuhaalla, niin en oikein keksi, mistä sitä puheenaihetta nyhtäisi tuntemattoman ihmisen kanssa. Parisuhteessa sitä tulisi luontevasti, kun olisi jo yhteisiä asioita, joista puhua, ja muutenkin huuhaalla ei olisi niin väliä kun ei olisi enää esim. tarvetta antaa tietynlaista mielikuvaa itsestään tai tehdä vaikutusta, ja olisi valmiiksi luottamus, että toinen kuuntelee, vaikkei olisikaan maailman fiksuinta juttua juuri sillä hetkellä.
Miksi haluan tyttöystävän? Yhteiset mielenkiinnon kohteet ja niistä puhuminen ja harrastaminen, lasten teko ja kasvatus, yksinäisyyden poisto, läheisyys... siinä muutama syy.
Teoriassa olen melko varma ettei sillä ole paljon väliä mitä sanoo, kunhan sanoo jotain. Käytännössä...niin, olisi pitänyt sanoa jotain :/
En vain keksi mitään, minkä sanominen ei olisi tyhmää tai noloa.