Mieti miltä tuntuisi

herätä huomisaamuna hymy huulilla ajatellen, että "minulla on tyttöystävä, joka rakastaa minua". Tietäen että työ tai opiskelupäivän jälkeen kohtaat hänet kaupungilla, halaatte ja hetkisen ajan haistat hänen pitkien hiustensa naisellisen tuoksun. Sen jälkeen hän katsoo sinua rakastuneesti silmiin ja tarttuu käteesi ja kysyy iloisena ja innokkaana, mitä haluaisit tehdä illalla. Päätätte kokkailla yhdessä ja sen jälkeen katsoa jonkun hyvän leffan. Laitatte ruokaa, välillä pussaillen, hän nipistää peppuasi ja sinä puristat hänet välillä syliisi ja kiusoittelet. Syötte yhdessä katetun pöydän ääressä ja hän katsoo sinua kuin olisit maailman ainoa ja komein mies - kuten hänelle oletkin.

En ymmärrä miksi tällä palstalla ei haluta tätä, olla rakastettu, löytää rakastettu, vaan päivästä toiseen syljetään maanisesti, silmät leiskuen sappea ja yritetään voittaa joku sukupuolten välinen kilpailu, jota kukaan ei ole edes julistanut.

Tähänkin todennäköisesti tulee vain vastauksia "mutta kun naiset", ja kun sitä myrkkyä on taas yhden illan ajan tänne kylvänyt niin sitten voikin olla entistä katkerampi siitä kun on edelleen yksin. Ja se on tietysti naisten syy eikä voi johtua siitä, että kirjoittaja itse haluaa voida pahoin.

Yksikään nainen ei kärsi oksennuksistanne, yksikään nainen ei muutu, yksikään nainen ei tule onnettomaksi, yksikään nainen ei valitse tulevaisuudessa toisin, mutta oman elämänne kannalta kannattaisi valita rakkaus vihan sijaan.

"Ihminen haluaa saada osakseen rakkautta, sen puutteessa ihailua, sen puutteessa pelkoa, sen puutteessa inhoa ja halveksuntaa. Hän haluaa herättää toisissa ihmisissä jonkinlaista tunnetta. Sielu kavahtaa tyhjiötä ja haluaa kosketusta mihin hintaan hyvänsä." (Söderberg, Tohtori Glas).

Pari palstalaista on jo mennyt inhon ja halveksunnan rajan yli, lopuilla voisi vielä olla toivoa.