Olen 17vuotias tyttö ja asun äitini, isäni ja 4vuotiaan veljeni kanssa. Noin 3kk sitten aloin epäilemään pettämistä kun äitini oli usein tavallista myöhempään ulkona viikonloppuisin ja hän myöskin vietti aikaa enemmän alakerrassa tietokoneella. Nyt 3viikkoa sitten olin tulossa salilta ja päätin poiketa stokkan kautta. Stokkalla näin äitini jonkun tuntemattoman miehen kanssa. Lähdin tämän jälkeen nopeasti pois kotiin. Epäilen että äitini pettää isääni varsinkin myös siksi että 7vuotta sitten äitini petti isääni. Mutta nyt olen alkanut miettimään tulisiko minun kertoa epäilykseni isälleni vaiko ei? En haluaisi nähdä hänen taas romahtavan mutta toisaalta haluaisin hänen tietävän tästä mahdollisimman pian.
Äitini pettää isää
Iiduliiko
151190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyse ei välttämättä ole pettämisestä. Kysy äidiltäsi asiasta. Ei ole sinun tehtäväsi kertoa isällesi: äitisi on se tehtävä tai sitten suhde on lopetettava. Sano äidillesi, että tuet isääsi eikä isäsi ole ansainnut tällaista kohtelua.
Edellinen neuvoja on täysin väärässä. Sinulla on täysi oikeus puhua mistä tahansa mieltäsi vaivaavasta asiasta oman isäsi kanssa, jos niin haluat. Se on jokaiselle lapselle kuuluva oikeus, olet vieläpä yhä alaikäinen.
Saat puhua äiidillesi myös, jos niin päätät. Haluan varoittaa sinua. Jos olisit oikeassa, voi olla, että äitisi suuttuu tai valehtelee sinulle, ja yrittää kieltää sinua puhumasta isällesi. Tai äiti ei suutu, hän kuuntelee sinua. Ei voi tietää, etukäteen. Mutta kun olet ennalta varaunut pahimpaan, osaat ehkä suojellla itse itseäsi, jos keskustelu äidin kanssa ei onnisuisi kuten pitäisi.
Nuoret keskustelivat valehtelevista äideistä täällä
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1388634-siis-oma-aiti-valehtelee-ihan-pokkana/
IsälleSaaPuhua - lapsesta asti on tarpeellista oppia, että jokainen vastaa tekemisistään. Äidin tehtävä on tunnustaa avioliiton ulkopuolinen suhde miehelleen. Ellei äiti sitä itse ymmärrä, voi lapsi sen hänelle sanoa.
Uskottomuus on asia, jota alaikäinen ei voi ymmärtää eikä oppia siitä mitään, Häneltä ei saa vaatia "tarpeellista oppia vastuu" tai muutakaan. Hän saa tukeutua keneen tahansa aikuiseen, johon hän luottaa.
Älä pidä lapsia tyhminä. Jo esimurrosiässä oleva ymmärtää ja oppii parhaillaan siinä iässä moraalikäsityksen yms. Seksivalistusta annetaan jo tämän ikäisille, mutta mielestäsi he eivät pysty oppimaan ja ymmärtämään mitään. Salailulla ja tiedon pimittämisellä, että olisi tabu puhua perheen sisäisestä uskottomuudesta vanhemmilleen, koska lapsen ei vastuuta tarvitse ottaa ja hänen siis pitäisi leikkiä perheessä feikkielämää vanhempiensa tapaan, opetetaan vain se, miten sitten tämä lapsi voi itsekin aikuisena toimia. Kannustan aina puhumaan tässä tuppisuiden suomessa, monessa tapauksessa olisi vähemmän tuskaa, jos olisi kyetty puhumaan aiemmin. Miten rippikouluikäiset oikein selvityvät, sillä jo he pystyvät keskustelemaan uskottomuudesta ja heijastavat sen omiin kokemuksiinsa lähipiirissä, tuntuvat olevan vastuullisempia kuin vanhempansa ainakin sen suhteen, että ymmärtävät oikean ja väärän. Tarkoitatko, että alaikäinen ei ymmärrä uskottomuutta, kun ei ymmärrä sitä sokeaa kiimaa, joka siihen johtaa? Onko vastuunottaminen mielestäsi siis sitä, että nuori ottaa syyt niskoilleen pettämisestä, jos keskustelee siitä vanhenhempiensa kanssa? Parempi siis olla mielestäsi hiljaa?
Ei siis hiljaa - vaan puhua ensin sen vanhemman kanssa, jota uskottomuudesta epäilee.Jos suhde on olemassa, vanhemman tehtävä on lopettaa suhde tai kertoa siitä puolisolle. Olen nähnyt, kuinka katastrofaaliset seuraukset pettämisen ilmitulolla voi olla, enkä toivoisi kenenkään lapsen tuntevan vastuuta niistä seurauksista. On helppo sanoa, ettei tämä ole mitenkään sinun syysi (niin kuin ei olekaan).
Ai alaikäisenä ei ymmärrä, mutta 18-vuotiaana sitten ymmärtää? Eihän se noinkaan mene. Ainakin jos on lapsesta asti katsonut esim. Salkkareita, tietää taatusti jo lapsena mitä on uskottomuus.
Mutta aikuisenakaan ei kaikki näytä ymmärtävän, että esim. epäillessään uskottomuudesta äitiään, pitää keskustella nimenomaan äidin kanssa. Jos epäilee isäänsä, pitää keskustella hänen kanssaan. Tämäkin vain, jos katsoo sen tarpeelliseksi ja on valmis huonoimmassa tapauksessa kiristämään kaikkien perheenjäsenten välejä. Uskottomuutta ei voi todistaa mitenkään. Vaikka esim. ap:n äiti ei olisikaan uskoton, väärällä epäilyllä on ehdottomasti silti seurauksia. Ihan kaikkeen. Väärä epäily on katastrofi, oikea epäily kriisi. Revi siitä sitten hyvää perhe-elämää.
On eri asia katsoa Salkkareita kuin todeta omassa ydinperheessään oman vanhempansa uskottomuus. En sanonut, että 18v olisi raja ymmärryksessä - ei ihmisiä näin tyhmiksi pidä väittää. Mutta alaikäisellä on yhä laissa erioikeuksia. Hän on huoltajansa määräysvallan alainen. Hänelle ei ole sääntöjä, kenen kanssa "pitää keskustella" - alaikäisellä on oikeus puhua kenelle tahansa aikuiselle, johon hän itse luottaa.
Ikävä todeta, mutta kyllä, uskottomuuden voi todistaa - kuten vanhemman tietokone/puhelinkäyttäytyminen ikäväksi ja liian usein tuo oman lapsen silmien eteen konkreettiset todisteet oman vanhemman uskottomuudesta.
Nuoret, alaikäisetkään eivät ole tyhmiä. He tietävät Salkkareiden ja oikean elämän eron, mutta myös niiden yhtäläisyydet. Lähes kaikki mitä Salkkareissa tapahtuu, voi tapahtua ja varmasti onkin tapahtunut oikeasti jollekin (tosin itse en joka jaksoa ole katsonut).
Nuoret puhuvat myös toisilleen (ystävilleen) avoimesti, ja todella aikuisesti vanhempiensa sivusuhteista, kuten myös vanhempiensa välisestä suhteesta. Itse olen kuullut monta kertaa. Harva aikuinenkaan pystyy puhumaan uskottomuudesta niin hienosti, arvostelematta, tuomitsematta, syyttämättä ketään. Tällaista taitoa ei vain voi harjoittaa yksin. Rohkeaa se on.
Toki nuori voi ja hänellä on oikeus puhua luotettavana pitämälleen aikuiselle (sekä nuorellekin). Silti kannattaa muistaa, ettei uskottomuus pelkästään tee kenestäkään epäluotettavaa. Joskus jopa päinvastoin. Ja kuten tässä ap:n tapauksessa, hän oli nähnyt äitinsä vieraan miehen kanssa kaupungilla. Teki siitä omat johtopäätöksensä. Äiti on tai ei ole uskoton. Mutta ap:n isä saattaa olla, siitä ei vain ole minkäänlaisia näkyviä merkkejä. Salkkareista en tiedä, mutta todellisessa elämässä myös monesta parista kummatkin ovat olleet uskottomia. Mutta vain toinen on ns. kärähtänyt.
"Nuoret puhuvat myös toisilleen (ystävilleen) avoimesti, ja todella aikuisesti vanhempiensa s i v u suhteista"
Mistä sinä voit tietää mitä kaikki Suomen nuoret puhuvat? En usko, että nuoret kehtaisivat suurena joukkona toitottaa oman äitinsä uskottomuudesta, omassa kaveripiirissään. Kun sen kertominen hävettäisi aikuistakin! Jos perhe eläisi avoimessa suhteessa, ja lapsillekin kerrottaisiin avoimesti s i v u suhteista, olet väärällä palstalla. Avoimet suhteet on omalla palstalla.
"ettei uskottomuus pelkästään tee kenestäkään epäluotettavaa"
Haloo. Uskoton valehtelee omalle puolisolleen ja omassa kodissaan. Kuka tahansa, joka tietää tästä, asettaa aiheesta tuon aikuisen luotettavuuden kyseenalaiseksi.
,,alkaa vaikuttaa, että täällä on aikuisia, joilla ei ole ymmärrystä Salkkareiden ja oikean elämän erosta....
Olen sen verraan hölmö että tuollaisessa tilanteessa olisin kävellyt ja esitellyt itseni kysynyt missä mennään. Julkinen paikka suojelee suuttumiselta.
Mikset puhu asiasta äidillesi? Kysy kuka mies oli. Asiahan on loppujen lopuksi niin, että vain äitisi tietää pettääkö vai ei. Epäilysi saattaa vain vaikuttaa negatiivisesti koko perheenne välisiin ihmissuhteisiin. Sitä tuskin haluat.
Olen kyllä itsekin tavannut ja jutellut kaupungilla muiden kuin aviomieheni kanssa. Joskus useastikin.
Et ole tosissasi. "Äiti pettää isää" sen perusteella, että näit äitisi Stockalla tuntemattoman miehen kanssa. Haloo. Yleensä naiset, myös äidit tykkäävät olla kavereita, tai ihan ystäviä muidenkin kuin puolisonsa kanssa. Itselläni on harrastusten ja työn puolesta todella paljon miespuolisia ystäviä, joita näen mm. kaupungilla ja muuallakin. Ei se tarkoita, että hyppäisin heidän kanssaan sänkyyn.
Kuten tuossa edellä sanottiin. Jos asia kuitenkin vaivaa sinua, käänny äitisi puoleen keskustelemaan asiasta. Se että puhut asiasta isäsi, mummosi, tai tätisi kanssa, ei auta yhtään, vaan tekee juuri päinvastoin.
Puhu asiasta åidillesi kahden kesken ja kysy asiaa suoraan kuka se mies oli ja onko äidilläsi suhde hänen kanssaan.Isälle ei ehkä kannata kertoa vaikka asia olisi niin. Se on äitisi tehtävä..Sano äidillesi miltä sinusta tuntuu ja kysy ,,suoraan onko epälyssäsi perää.Pettäminen koskee nimittäin muitakin kuin isääsi.Lapsista se tuntuu pahalta ja sano se äidillesi.Pettäminen on aina väärin ja haavoittaa ihmistä tosi syvältä.Kerro suoraan äidillesi miten pahalata sinusta tuntuu ja pyydä että lopettaa suhteen.Se voi saada äitisi järkiinsä.Onhan hän sinulle esimerkki.Älä sinä ota äidistäsi mallia kun nyt ymmärrät miten se loukaa myös sinua.Kysy suoraan onko epäilyssä perää ja miten äitisi aikoo jatkossa toimia.Se on kuitenkin heidän välisensä asia.Elä sinä omaa elämääsi niin hyvin kuin pystyt.muuta en osaa neuvoa.Tilanne on tosi hankala.Pettäminen koskee aina koko perhettä..Se helposti unohdetaan.Siitä tulee myös lapsille paha olo ja väärä esimerkki.Meillä aikuisilla on vastuu myös muista kuin omista haluistamme ja teoistamme.Se mitä me teemme koituu myös väistämättä lapsimme.Tämä helposti unohdetaan.Oliko tästä apua..