Kaljasieppo

Oletko sanonut miehellesi, että olet niin väsynyt tilanteeseen, ettet enää kohta jaksa rakastaa? Ihmettelen ajatustasi siitä, että kaikki on hyvin, vaikka miehesi on päivittäin juova alkoholisti? Oletko kenties tottunut johonkin vielä pahempaan? Vaikka lapsi rakastaa isäänsä, niin kyllä hänkin kärsii juomisesta, joten tilanteesta pitäisi päästä jossain puhumaan hänenkin. Miehesi tuhoaa terveytensä ja perheensä, jos ei lähde hoitoon. Menisitkö itseksesi johonkin juttelemaan, jos mies ei lähde? Perheneuvola, kirkon perheasianneuvottelukeskus, Al-Anon esimerkiksi? Miestäsi, sinua ja perhettänne ei auta se, että kärsit tilanteesta vuodesta vuoteen, joten hae rohkeasti apua.

Alkoholisti mies sinulla. Tarvitsee apua. Ellei itse tajua tilannetta, on ero ainoa vaihtoehto. Kyllä lapsi jo ymmärtää, mutta ei haluaisi ymmärtää. Lue kirja "virtahepo olohuoneessa" (Tommy Hellsten).

Mulla sama tilanne. Tosin mieheni ei ole humalassa tai ei ainakaan näytä siltä, mutta juo päivittäin muutama kaljan. Tosi paljon vähentänyt nyt, kun oli koko tammikuun juomatta, niin ei ole nyt enää niin paljoa maittanut.

no ole katsomatta! Eli ei se sun elämäsi paremmaksi muutu sillä että ruikutat täällä palstalla kun miehesi dokaa.. Joo ja kato ämmä peiliin, monet ihmiset on niin paskamaisia ettei niitä vaan selvinpäin kestä katsella.. Taidat olla kontrollifriikki, tunnekylmä, turhamainen akka joka luulee olevansa "parempi" miestään-- todelllisuus? Juoppojen puolisot on ihan karmeita yleensä! onnettomia elämäänsä..

Pyydä häntä lähtemään vieroitukseen. Jos ei niin sitten sinun on tehtävä valinta. On vain todella huolestuttavaa se ilmiö että puolisot ottaa äidin roolin. Eihän sitä reppanaa voi jättää. Mutta jos puolisosi on alkoholisti niin hän ei ilman vieroitusta pysty lopettamaan juomista. Ja jos hän ei itse halua lopettaa niin siihen ei kukaan muukana pysty vaikuttamaan. Keskustelkaa asiasta ja tee oma kantasi selväksi.
Valitettavasti 10v lapsi kärsii siitä että isä juo. Monesti he jopa syyllistävät itsensä siitä ja ottavat aikuisen roolia. Lapsella on oikeus tasapainoiseen elämään ilman alkoholia.

Kiitos vastauksista ja kirja vinkistä, täytyypä lukea mitä siinä sanotaan ;) Joo tiedän ettei elämä siitä parane että täällä ruikutan, mutta välillä ahdistaa vaan niin paljon. Ja tiedän senkin ettei kukaan pysty muuttamaan toista, tilanne on se että puheet on puhuttu ja luotto & uskomus toiseen on jo aikoja sitten mennyt, koska ne teot/tekemättömyys on avannut silmäni mikä on todellinen tilanne ja missä mennään... Onneksi lapsi ei halua ymmärtää ja niin kauan kuin hän ei voi pahoin niin tällä mennään, rakkaus is gone mutta kun mä en tosiaan voi asialle mitään?

Itse olin samassa tilanteessa vuosia. Mies ei sairautensa vuoksi kyennyt töihin joten ryyppäämiseen jäi paljon aikaa. Vuosia yritin ymmärtää, pyytää lopettamaan ja menemään hoitoon, uhkailla, kiristää ja ties mitä keinoja yritin. Mutta turhaan. Siitä tilanteesta kärsi meidän aikuisten lisäksi kaksi lastamme.
Lopulta päätin erota kun olimme vielä väleissä. Taloudellisesti on vielä tiukempaa kuin ennen, mutta päätöstäni en ole katunut kertaakaan. Omasta mielestäni yritin kaikki asiat mitä pystyin.

Jos olet varma että kaikkesi olet yrittänyt, niin eroa. Kyllä lapsesikin kärsii tilanteesta vaikka isäänsä rakastaakin. Ja kun välit säilyvät hyvinä (toivottavasti!), lapselle selitetään tilanne ja lapsesi näkee isäänsä eron jälkeen, en usko, että lapsesi saa "traumoja".

Omat lapseni olivat erotessani 10 ja 8 vuotiaita.

Tsemppiä päätökseen, oli se sitten mikä tahansa!