tunnustaa.. mutta mitäs sitten jos tunne onkin yksipuolinen? meneekö touhu liian kiusalliseksi
Tekisi mieli
kyllävaiei
45574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Yleensä toisen kiinnostuksen vaistoaa, varsinkin, mikäli olet itse hänestä kiinnostunut. Elekieli, katseet yms. paljastavat yllättävän paljon. Voitko ehdottaa hänelle esim. tapaamista työajan ulkopuolella? Uskoisin ihastuneen ihmisen vastaavan myöntävästi. Työpaikan ulkopuolella lienee muutenkin helpompi tunteistaan hänelle puhua. Itse arvostaisin tuollaista elettä mieheltä, enkä usko sen tilannetta pahentavan, aikuisiahan tässä ollaan.
Ajattelin tuota työpaikan ulkopuolella tutustumista ja ilmaisin selvästi naisihastukselleni että olen tiettynä päivänä viikonloppuna menossa tämän paikkakunnalla käymään viihteellä, eikä sillä pienellä paikkakunnalla ole edes kuin yksi baari. Naista ei kuitenkaan baarissa näkynyt tuona iltana, olo oli hieman pettynyt ja ilmeisesti molemminpuolinen kiinnostus ja ihastuminen olikin vaan omassa päässäni. Tavallaan helpottavaakin kun ei tarvi enää päässään mitään pyöritellä ja voi alkaa pitämään tätä vaan työkaverina.
Ehkä olit tulkinnut häntä väärin, valitettavasti:( Josko odottelisit seuraavaksi selvää "merkkiä" hänen suunnaltaan. Tai ihastut odotellessa toiseen. Niin tai näin, hyvä, että sait asiaan selvyyden.. Mielenkiintoinen nimimerkki by the way:))
Et ole välttämättä tulkinnut väärin, voi olla että hän ei vaan päässyt juuri silloin paikalle vaikka oli halunnutkin! Odota vain.
Tunnusta1 Mä olen ihan hajalla.
Minun mielestä meidän "juttu" on jo kiusallinen, kun molemmat tietää että jotain oli/on, vaikkei olisi saanut olla, mutta kumpikaan ei myönnä. Keskusteltais ja puhdistettais ilma!
Niiiiin samaa mieltä! En ole myöntänyt, mutten kieltänytkään. Töissä puhuminen ei minulta onnistu. Olen liian hermona ja ärsyyntynyt.
Kertoisitko tarkemmin tuosta "jotain oli/on"?
Jotain oli/on, mut piti perääntyä.
Miksi piti perääntyä?
Tuntuu todella tutulta...Omassa tapauksessa työpaikan nainen perääntyi yllättäen, tai sitten ymmärsin vain kaiken väärin.
Yllättäen?
Tai sitten vaan ymmärsin kaiken väärin.. Ei kai tänne kannata avautua enempää. Uskoisin että kyseinen nainen on liian fiksu tälläisille palstoille.
Lukossa on tilanne ollut jo jonkin aikaa, enkä ole auttanut avaamisessa tällä lapsellisella mykkäkoulullani.
Kerrohan "tämäontilanne" mitä jotain oli? Oletko mies vai nainen ja mistäpäin suomea?
Niin siis mielestäni tämä mies on nyt alkanut peruutella. Ehkä hän pelästyi antaneensa ymmärtää liikaa. Ja koukkuunhan minä rassukka jäin...
Kuulostaa aivan minulta. Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä jo jonkin aikaa erääseen työpaikan naiseen, vaikka tuntuukin pahalta.
Jotain lähentymistä oli, mutta sitten vaan homma meni solmuun.
Meni totaalisen solmuun joo... Olen silti edelleen kummissani omien tunteiden kanssa. Olisit voinut tunnustaa jos tunteita on?
Mielestäni tunnustinkin..voi olla että muistan väärinkin tietyistä syistä..
Kummissani olen minäkin...Hetken aikaa luulin että pääsin sinusta yli, mutta jostain ne tunteet vain palasivat takaisin.
Ehdottomasti tunnustat! Pieni heitto kahville/oluelle menosta töiden jälkeen toimii jo alustavana tunnustuksena. Myöntävästä vastauksesta tiedät että tunteisiisi vastataan :)
Täällä miespuolinen vastaavassa tilanteessa. Perseestä koko tilanne.
On syvältä koko tilanne. Miks ei voida kumpikaan myöntää mitään?? Niin tai tiedänhän mää miks.
Noh...miksi? Täällä joukko ihmisiä heittelee juttuja ilmanmitään mahdollisuutta tunnistaa.
Laittakaa nyt jotain vinkkejä!
En usko , että minun ongelmieni toinen osapuoli olisi täällä kirjoittelemassa.
Varattuja?
Kyllä.
Muitakin tuntuu kiinnostavan.
Itse varattu ja käsittääkseni työpaikkaihastusneitikin omistaa miesystävän. Siksi ei oikein voi soittaa, eikä viestittää. Töissä taasen ei oikein innosta jutella näistä, koska kummallakin omat kiireensä.
Työsähköposti olisi yksi keino, mutta mutta...ei tunnu oikeelta.
Ei edes asuta samoilla paikkakunnilla, joten hankalaa olisi senkin kannalta.
Kerros millasessa tilanteessa lähennyitte kunnes peräännyit?
Kuinka usein näette töissä?
Ei päivittäin. Muutaman kerran kuussa.
Päivittäin nähdään.
Päivittäin. Huomasin miten puna levisi kasvoille ja molemmin puolin hermostuneisuutta havaittavissa. Pieni hipaisukin tuntui uskomattoman hyvältä..
Miksi hermostunut? Minusta mukava tunne:) Varsinkin punastelu puolin, jos toisin on ihan söpöä!!!
Jos kyseessä aikuinen tervejärkinen mies, niin osaa hoitaa pakitkin fiksusti, niin ettei tule kiusallista tilannetta.
Eli jos tunnustaisin kiinnostukseni, niin antaisit pakit?
Ei välttämättä.
Pakit sain. Jääköön tähän!
Samoin, laitoin järjettömän rohkeudenkeräämisen jälkeen viestiä mutta toinen oli kuin kylmä silli. Oli kyllä viimeinen kerta kun ns. kiinnostuneen oloisen naisen eteen teen yhtään mitään. Tehköön akat tästälähin itse, minä en enää itseäni lähde nolaamaan.
Mä en saanut edes rukkasia. Vain myötähäpeää nieleskelevää yritystä vaihtaa puheenaihetta ja olen nyt vaarassa menettää parhaan ystäväni.
Ja nyt en enää usko, että elämältä voi odottaa yhtään iloista asiaa. Loppumatka on yhtä pitkää maanantaita....keskellä takatalvea.
Tilastollisesti rakkaudentunnustus on yhtä kannattavaa, kuin hyppy tulivuoreen. Jos ei vielä kannattamattomampaakin.
Tunnustaa kannattaa, muuten kaduttaa, riski pettymisestä on otettava, muuten ei voi mitään saavuttaakaan.
Mites tulkitaan mies, joka humalassa puhuu sen verran sekavia, että niistä voi ymmärtää hänen olevan ihastunut/todella kiinnostunut (varmuutta näistä tunteiden olemassa olosta ei ole) mutta kun itse annoin ymmärtää olevani valmis vain seksiin ja kun yhden kerran jälkeen halusin lisää, käskettiin laittaa jäitä hattuun ja nyt, yli kuukausi ensimmäisen kerran jälkeen on taas ihan mukana. Molemmat varattuja. Punastelee seurassani paljon, mutta kuitenkin välttelee näkemistäni. Itse myöntänyt, ettei voi olla ajattelematta minua, kun nähdään jatkuvasti. Mies on auttamattoman ujo (paitsi humalassa), eikä siis tunnu uskaltavan puhua suoraan. Mitä tästä pitää päätellä?
Sitähän te naiset tietysti tolkutatte että tunnustaa kannattaa, kunhan sen tekee mies ja ottaa sen riskin.
Kyllä minäkin tunnustan, mikäli saan tilaisuuden.. Mutta olisi se kiva tietää etukäteen onko toisen käytöksessä sellaista, jonka voi tulkita niin, että tunteita on molemmin puolin.. Vähentää haavoittumisen riskiä ;)
Ja mikähän se sellanen tilaisuus mahtaa olla? Ei varmasti kovin hankalaa töissä päästä kahdenkesken vaikka joka päivä. Mutta eihän sitä selvinpäin uskalla! Kenties firman alkoholihuuruiset bileet missä kaiken voi pistää humalan piikkiin jos ei onnaakaan?
Firman alkoholihuuruisusta bileistähän tämä tunnustusten tie on alkunsa saanut, nyt vaan olisi lisää tunnustettavaa, ehkä puolin ja toisin. Toinen tunnusti jotain humalapäissään, mutta kun tätä jälkikäteen ajattelee, niin ei voi olla varma mitä se kaikki tarkoitti. Aluksi torjuin minäkin, mutta asiaa mietiskeltyäni olinkin ihan mukana, tosin toinen teki juuri noin, laittoi humalan piikkiin kun ei ensin onnannutkaan, mutta olikin taas ihan messissä kun tein seuraavan siirron.. Että ehkä kännipäissään kannattaa kokeilla kepillä jäätä ja vaikkei silloin saisi vastakaikua, niin sitä voi tulla myöhemmin ;) Me naiset ollaan vaan niin vaikeita :D
Olen tullut siihen tulokseen, että parempi kun jätän omaksi tiedokseni. Annetaan asioiden edetä omalla painollaan.
Mitäs jos nainen tunnustaa? Menetkö puihin vai myönnätkö tuntevasi myös jotain? Tai mitäs jos nainen kysyy onko sinulla tunteita ilman, että paljastaa omistaan mitään?
Minullekin tunnustettiin kännipäissä jos tilanne olis toinen niin minä olisin hänen. Siitäpä se tunteiden myrsky on jatkunut ja jatkunut. Vuosikausia.
Edelleen hän saa pääni pyörryksiin.
Jännä juttu. Luulin tämän ihastuksen menevän ohi, mutta ei. Tunteet on vaan samat edelleen..