Olen naimisissa oleva nainen ja olen ollut yhdessä sinkkumiehen kanssa jo muutaman kuukauden.Olen rakastunut aivan hillittömästi tähän mieheen..ja luulen,että hänkin minuun.Olen eroamassa,mutta se ottaa aikaa,koska tyttäreni tarvitsee minua.Hän on vasta 16.
Tämä sinkkumies ei sitä näytä ymmärtävän.Hän haluaisi minut heti itselleen,hän kokee kärsivänsä ja kaipaa jatkuvasti minua.On epävarma minusta,kokee että ei voi luottaa,että lähden liitostani ja vaikka lähtisinkin,hän silti kuulemma tuskin pystyisi minuun luottamaan,kun olen pettänyt miestäni hänen kanssaan.
Olemme puhuneet paljon,mutta ihan tässä viikon aikana tilanne jotenkin muuttui,hän kylmeni ja alkoi jutella toisten naisten kanssa chatissa.Huomasin sen.Selitys oli,että hän kaipaa aikuisen ihmisen mielipidettä tästä tilanteesta,minä koin sen asian toisellalailla,että hän etsii seuraa sinkkunaisista.
Loukkaannuin sydämestäni häneen.Nyt tilanne on sellainen,että tämä suhde on jäissä.Olemme jotenkin kumpikin hyvin epävarmoja kokoajan toisistamme.En tiedä enää,mihin tämä johtaa,mutta itse olen ihan pihalla ja rikki.
Tässäpä tämä vuodatus.Yhteenvetona:Rakastan häntä ja miestäni en rakasta!
Tätä saa kyllä kommentoida vapaasti,kaikenlaiset mielipiteet ovat tervetulleita.Otan kaiken vastaan sillä nyt ovat neuvot tarpeen!!
Kiitos.
Tämä sinkkumies ei sitä näytä ymmärtävän.Hän haluaisi minut heti itselleen,hän kokee kärsivänsä ja kaipaa jatkuvasti minua.On epävarma minusta,kokee että ei voi luottaa,että lähden liitostani ja vaikka lähtisinkin,hän silti kuulemma tuskin pystyisi minuun luottamaan,kun olen pettänyt miestäni hänen kanssaan.
Olemme puhuneet paljon,mutta ihan tässä viikon aikana tilanne jotenkin muuttui,hän kylmeni ja alkoi jutella toisten naisten kanssa chatissa.Huomasin sen.Selitys oli,että hän kaipaa aikuisen ihmisen mielipidettä tästä tilanteesta,minä koin sen asian toisellalailla,että hän etsii seuraa sinkkunaisista.
Loukkaannuin sydämestäni häneen.Nyt tilanne on sellainen,että tämä suhde on jäissä.Olemme jotenkin kumpikin hyvin epävarmoja kokoajan toisistamme.En tiedä enää,mihin tämä johtaa,mutta itse olen ihan pihalla ja rikki.
Tässäpä tämä vuodatus.Yhteenvetona:Rakastan häntä ja miestäni en rakasta!
Tätä saa kyllä kommentoida vapaasti,kaikenlaiset mielipiteet ovat tervetulleita.Otan kaiken vastaan sillä nyt ovat neuvot tarpeen!!
Kiitos.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos olette epävarmoja toisistanne, voittehan silti harrastaa seksiä ja antaa ajan kulua, kunnes teette ratkaisunne. Iloitkaa toisistanne. Sen voisi kuvitella onnistuvan.
Kuuleppas tyttö, tuommoinen hillitön rakastuminen johtuu hormooneista, ja olisi viista hillitä vähän itseään.Kun valitsisit tyttäresi kehityksen, onhan hän murrosiässä ja keskittyisit kasvattamiseen, niin voit laittaa tuon tuhottoman intohimon jäille ja katsoa miten se kehittyy.On sinulla myöhemminkin aikaa "rakastua", miehiä riittää aivan vanhusikään asti ja seksi toimii silloin vielä paremmin, kuin nuorena.
...kun aikansa odottelee, niin lapsettomia miehiä ei ainakaan saa vanhemmalla iällä!
Vähintään yhtä vaikeaa on löytää lapsettomia naisia myöhemmällä iällä. Joten mikä oli pointtisi?
Ihmettelen lapsellisia naisia ja miehiä joille tuntuu kuitenkin olevan ylivoimaista tavata muita kaltaisiaan, vaan toivovat edelleen vain lapsetonta uutta kumppania. Siis haloo ja herätys. Eivätköhän lapsettomatkin yleensä toivo löytävänsä lapsettoman kumppanin, ainakin jos haluavat enemmän kuin pelkkää helppoa seksiä silloin tällöin? Kyllähän noita (lapsettomiakin) yh-äitien metsästäjiäkin tuntuu olevan liikenteessä, jotka antavat ymmärtää olevansa vakavalla mielellä liikkeellä, mutta seksiseuraa vain hakevat ja keräilevät päänahkoja.
Nyt on kysymys yhdestä tietystä miehestä ja tällä hetkellä.Miehiä riittää..tiedän sen,mutta vain tämä yksi merkitsee minulle jotakin.Huolehdin kyllä tytöstäni,ja parhaimman mukaan.Et ihan tainnut täysin käsittää tuota kirjoitustani,mutta ei se mitään.
Milloin ajattelit, että olisi oikea aika erota, yo-kirjoituksien jälkeen, kihloihin menemisen jälkeen, ensimmäisten lastenlasteen jälkeen vai ennen näitä ja uusi mies olisi läsnä näissä juhlissa.
Onpa hyvä alku suhteelle, kun molemmat epäilevät, toinen vielä sanonut, että ei koskaan pysty luottamaan, äläkä vain ajattele, että kyllä sinä hänen luottamuksen sitten palautat, sitä voi saada palauttaa lopun elämää.
Kysymys ei minusta ole rakastaminen vaan ihastuminen ja se ei loppupeleissä kauas kanna.
Hyvä pointti..jos tämä on vain ihastumista kummaltakin,niin eikös ole sitten hyvä asia,ettemme syöksy yhteen ihan heti.Annamme ajan kulua ja katsomme,kestääkö tämä.Itse kyllä luulisin tunnistavani ihastumisen ja rakkauden eron.En ole ihan nuori ja olen nähnyt kyllä elämää paljon,kokenut sen ihastumisenkin joskus jopa.
En ole tuota eroa ajatellut silleen päivämäärän mukaan.Se tulee,kun on sen aika..luulen,että tiedämme sen kumpikin sitten aikanaan.Nyt on vielä liian aikaista.Hyviä kommentteja on kyllä tullut..sinun kommenttisi pisti ajattelemaan.Kiitos!
Olet ilmeisesti aikuinen nainen, minä aik. mies.
Eikö rakkautesi halua ottaa lastasi luokseen?
Onko hänellä itsellään lapsia?
Miksi on vaikea uskoa, että rakkaasi haluaa vain toisen naisen mielipiteen vaikeassa tilanteessa?
Keiden muiden kanssa sinä olet keskustellut tilanteestasi?
Jospa teidän suhde (rakkaus), onkin vain seksiä?
Miksi rakastat tätä miestä?
Annatko rakkaallesi saman liikkumatilan kuin itsellesi?
Luottamus ei ole maailman helpoimpia asioita, ja jos teillä on taustoillanne huonoja kokemuksia asiasta, on luottamuksen saavuttaminen joskus hyvinkin vaikeaa...Keskustelkaa lisää ja ellette löydä sitä, kääntykää asiaantuntijoiden apuun. Mielestäni rakkaudesta ei kannata luopua taistelutta, ja toivon, että teidänkin tapauksessa
löydätte alkuvaikeuksien jälkeen harmonisen tasapainon..
ps. Kerro joskus, mihin päädyitte..
hienoa ett pystytte puhumaan! Se on joskus tosi hankalaa avata suunsa kipeässä tilanteessa
Kerro tälle miehelle, että pakettiin kuuluu myös tytär, vai onko vain sinun tahtosi, että haluat lapsesi isoksi ennen yhteistä taivaltanne...
Jos mies ei hyväksy tytärtäsi mukaan elämäänsä, ei teillä ole tulevaisúutta saman katon alla.
ei kannata etukäteen pelätä tilannetta, jossa te kaksi olisitte uudesa perheessä, lukuisat muutkin esimerkit todistavat sen.. oletko varma, että tämä tyttäresi kasvattaminen aikuiseksi ei ole tekosyy siirtää yhteisen elämän alkua jonnekin tulevaisuuteen??
Jos olette varmoja tunteistanne niin hynttyyt yhteen vain, kyllä se rakkaus voittaa tielle tulevat vastukset!!
Tytärtäni en pysty,enkä halua repiä irti turvallisista kuvioistaan.Hän tuskin sitä kestäisi.Lapseni on minulle maailman ensiksitärkein asia.Kun hän saa elämänsä kuntoon ja pääsee omilleen,silloin ei avioliitollani ole enää mitään merkitystä.Kulisseja tässä pitelen sydän verta vuotaen.
Olen aikuinen,eihän kovin nuorella voi olla 16 v ikäistä tytärtä.Rakkauteni ottaisi ihan varmasti lapseni luokseen,sitä en ole kertaakaan epäillyt,mutta en halua repiä lastani näistä turvallisista ympyröistä mihinkään tuntemattomaan.Sitä hän ei tässä iässä kestäisi.Sitten kun hän on täysi ikäinen onko se sitten vaikka 18 v..voin lähteä.Lapseni merkitsee minulle erittäin paljon.Ehkä hän ymmärtää minun ratkaisuni sitten kypsemmällä iällä paremmin.
Minun on vaikeaa uskoa,että hän hakee vain toisen naisen mielipidettä,koska hän on sinkku ja juuri hänellä on sitä liikkumatilaa,mitä mulla ei juuri ole,hän puhuu itse luottamuksesta ja sen tärkeydestä,silti koen,että hän ei ole luottamukseni arvoinen kuitenkaan.Vaikeita asioita on kummallakin takana hyvin paljon,varsinkin rakkaallani.Yritän ymmärtää..mutta tässä on jotenkin itsekkin pystyttävä olemaan kasassa.
Rakkautemme ei ole pelkkää seksiä!Rakastan tätä miestä hänenä itsenään..kun hän sen vain nyt itse ymmärtäisi!Helliä kosketuksia ja katsetta,hymyä ja kuoppaa leuassa.Käsivarsia ja hänen hyvää tuoksuaan.Koko pakettia..rakkaus on kokonaisvaltainen tunne,sitä ei pysty millään erittelemään tässä.Luottamus on kuitenkin tärkein ja siinä meillä on vielä kummallakin paljon opettelemista.
Varmasti keskustelemme,se jos mikä on ihan saletti.Terapiaan menemme myös,se on jo sovittu.Minä en luovuta..en tähän,mutta kauaa minäkään en jaksa,jos tolkkua tilanteeseen ei tule minkäänlaista.Kummallista vaan..kun kokee löytäneensä elämänsä rakkauden,se onkin sitten loppupeleissä niin kovin vaikeaa ja kipeää.
Jos et ole provo, olet todella lapsellinen. Rakkautenne on sittenkin pelkkää seksiä, rakastat ulkoisia asioita. Et edes puhunut mistään yhteisestä henkisestä, vain luottamuksesta, jota ei ole. Luuletko tosiaan, että sinkkumies odottaa sinua 2-4v, kun muutaman kuukauden kuluttua jo hakee uutta. Toivottavasti koskaan et mene etelään, siellä noita hyvän ulkonäön omaavia riittää ja vannovat vielä rakkautta.
Rakkautemme ei ole pelkkää seksiä!Rakastan tätä miestä hänenä itsenään..kun hän sen vain nyt itse ymmärtäisi!Helliä kosketuksia ja katsetta,hymyä ja kuoppaa leuassa.Käsivarsia ja hänen hyvää tuoksuaan.Koko pakettia..rakkaus on kokonaisvaltainen tunne,sitä ei pysty millään erittelemään tässä.Luottamus on kuitenkin tärkein ja siinä meillä on vielä kummallakin paljon opettelemista.
-------------------------------------------------Mikä tässä ed.tekstissä oli nyt epäselvää.Rakastan häntä itseään..koko ihmistä,ei sitä pysty erittelemään tunteitaan niinvain kirjoittamalla.Keskustelemme paljon,mutta ilmeisesti pitää keskustella vielä enemmän.Lapsellinen en koe olevani,vaan hyvinkin järkeä käytän..tuollainen puolipiiloilkeily,kuin sinun tekstistäsi kuulsi ei ole minun juttuni..enkä tämän enempää kommentoi.kiitti viestistäsi.
Tärkeintä on tietysti tehdä niin kuin itse haluat. Pelottaa vaan sun puolesta. Itse olin vastaavassa tilanteessa. Erosin. Uusi mies paljastui ihan kusipääksi, kun olin tuntenut hänet n. vuoden ja siitäkin 1/2 v olimme jo asuneet yhdessä. Olen ihan järkevä ihminen, mutta rakkaus sokaisee!! N. vuoden yhteisen ajanvieton jälkeen voit edes hieman tuntea toista. Millainen on nykyinen liittosi? Oletko valmis uhraamaan sen, jos uusi liittosi ei onnistukkaan? Sitten on enää turha valittaa kun paskat on jo housussa!
En ole koskaan elämässäni uskaltanut tehdä ns.tärkeitä päätöksiä,jotka muuttaisivat kongreettisesti elämäni.Olen vain tässä mennä taapertanut ja yrittänyt tyytyä nykyiseen olotilaan.Tavallaan elämäni on turvallista..tuttua ja tasaista,mutta se tärkein puuttuu!Rakkaus ja se tunne,että on hyväksytty omana itsenään ja että on rakastettu.Mieheni on hyvin hallitseva ja minä olen aina ollut alistetussa asemassa..nyt vasta vanhemmalla iällä olen oppinut jotenkin pitämään puoleni.Tasa-arvoa liitossani ei ole koskaan ollut.En ole onnellinen nykyisessä suhteessani..ja se tuo mukanaan masennusta sekä ahdistusta lähes joka päivä.Olen valmis uhraamaan liittoni,jos uusi rakkaani osoittautuu sellaiseksi,kuin olen hänet kuvitellutkin..mutta senkin vasta aika näyttää.Olemme hyvin samanlaisia luonteeltamme..herkkiä ja tunteellisia..Meillä on samanlaiset unelmat elämästä..haaveet ja toiveet.Tuo herkkyys vaan mietityttää..onko se hyvä asia,että molemmat olemme hyvin herkkiä ihmisiä??Tämä on uutta,mieheni on ns.kova..ja olen tottunut elämään laskelmoivan ihmisen kanssa.Tuleeko mulle kova "kulttuurishokki",kun yhtäkkiä minut hukutetaan hellyyteen..se on aika hämmentävä mutta ihana kuitenkin kokemus.Tässä nyt tutustumme lisää toisiimme kokoajan.Toivon totisesti,että tämä onnistuu.Kiitos viestistäsi ja kaikkea hyvää sinulle elämääsi.
Onnea Sinulle Zamio ja rohkeutta, voimaa ja uskoa kestää pitkä odotus. Tuntuu että olette molemmat järkeviä odottaessanne ja katsoessanne mihin suuntaan menette.. Liian varhainen ratkaisu voisi olla turmiollista ja sitten olisi molempien elämä karilla.. Vain aika auttaa tässä asiassa... Se kasvattaa Teitä molempia ja antaa sitten mitä antaakin, mutta ainakin se antaa varmuuden siitä, että valintanne oli kuitenkin oikea.. Rakkaus on alussa huumaa, ja silloin näytetään toiselle vain ne hyvät puolet... arki astuu joskus kuvaan ja se voi antaa lisämausteita keittoon, jopa tehdä siitä liian suolaisen.. Mutta onnea teille molemmille!!!!
Katin kontit tyttäresi vuoksi lykkäät asioita. Et vain halua tehdä päätöstä. Jos rakastat uutta ja olet siitä varma, niin eroat. Jos et rakasta ja haluat vain lisämaustetta elämään, niin jatkat kuten nytkin. Jos rakastat aviomiestäsi, niin eroat uudesta. Mutta älä itsekkäästi langeta päättämättömyyttesi taakkaa 16-vuotiaalle tyttärellesi. Turhan rankka painolasti lapsellesi!
Jos olet,niinkuin annat ymmärtää,aikuinen nainen,niin tiedät vastauksen itsekin.Ikinä päivänä tämä mies ei sinua nai.Tyttäresi on mahtava tekosyy saada sinut pois kuvioista.Olet hänelle avioerouhkauksinesi muodostunut uhkaksi. Koko hänen entinen mukava elämäntapansa on uhattuna.Naura,vaikka kyyneltesi läpi ja käske moisen egoistin painua helvettiin elämästäsi.Et tarvitse kiilaa tyttäresi ja itsesi väliin.Jos elämäsi avioliitossasi on päättymässä,niin et myöskään tarvitse mitään henkistä "kainalosauvaa".Katsele ja kuuntele.Kyllä niitä tulijoita on,kunhan aikasi on kypsä.
eihän tässä miehen puolelta lapsi estä yhteenmuuttamista vaan nainen se miettii, että kasvattaisi lapsensa isommaksi ennen eroa... en ymmärrä, miksei mies voisi odottaa muutamaa vuotta, ainakaan mikään ei viittaa siihen, etteikö hän olisi halukas odottamaan... joten tsemppiä teidän rakkaudellenne ja riemukkaita hetkiä sitten tulevaisuudessa...päätös kasvattaa tytär omilleen on aika raskas, mutta hyvin perusteltu ja antaahan tämä vuosi,pari teille selvemmän näkemyksenkin siitä, kuinka toisillenne sovitte
Kyllähän tuosta tekstistä rivien välistä käy ilmi että sinä olet varma tunteistasi uutta miestä kohtaan,mutta hän ei ole. Varmaan parasta antaa ajan kulua.
Jos hän todella etsii neuvoja muilta,se on hyvä,mutta jos hän etsii vain uutta lohtua,parempi katsoa kuin katua. Jos mies todella rakastaa sinua,hän jaksaa odottaa sen ajan mikä on tarpeen.
Toivon teille,ja etenkin sinulle onnea elämän poluille. Ja tosiasiahan on että lapsesi sinua eniten nyt tarvitsee, jos aikuinen mies ei sitä kestä, se on lähinnä hänen ongelmansa. Ethän sinä kuitenkaan ole sen uuden miehen äiti.. ;)