Olen ollut elämässäni kaksi kertaa avioliitossa ja haluankin nyt kiteyttää muutaman seikan.
Olen huomannut, että tietynlainen taika suhteessa raukeaa heti, kun häät ovat ohitse. Eli voidaan sanoa sormuksessa oleva päivämäärä olevan "parasta ennen." Toisessa ihmisessä alkaa avioliiton aikana ärsyttää kaikkein pienimmätkin asiat, jotka tietenkin tulevat ilmi vasta liiton alettua. Herää kysymys, miksi toinen on piiloitellut joko tietoisesti tai tiedostamattaan huonoja puoliaan seurustelun aikana? Kuvitteleeko hän, että avioliitossa saa sitten käyttäytyä kotona, kuin sika pellossa?
Parhaimmassa (tai pahimmassa) vaihtoehdossa kaikki sujuu kutakuinkin normalisti, mutta kaikenlainen eläväksi tekevä liekki hiipuu ajan kuluessa, kuin kynttilä vienossa tuulessa. Kaikki muuttuu samantekeväksi ja huomaa, että toista ei varsinaisesti vihaa, mutta ei enää rakastakaan. Uskoisin, että suuri osa ihmisistä elää tällaisessa avioliitossa. Pahinta on, jos tässä vaiheessa suostuisi hankkimaan toisen kanssa lapsen.
Myös tarve rakastajalle nousee arvoon arvaamattomaan: Milloinkaan ei seksi ole maistunut yhtä hienolta, kuin avioliiton aikana. Rakastajaa myös yleensä todella rakastaa, mutta tilanne on kiusallinen. Nimittäin, jos katkaisee liittonsa ja ryhtyy suhteeseen rakastajansa kanssa, taika raukeaa tästäkin! Ainoa tietyllä tapaa ihanteellinen tilanne olisi, jos voisi pitää intohimoista rakastajaa ja ymmärtävää ihmistä samanaikaisesti, kun kituuttaa huonossa liitossa. Tässäkin on huonot puolensa: Jatkuva halu saada enemmän aikaa rakastajansa kanssa, harmaa pitkäveteinen tylsyys kotona.
Taidan pysytellä jatkossa vapaana yksilönä ja vapaissa suhteissa, joita ei pyritä tuhoamaan turhilla virallistamisilla.
Olen huomannut, että tietynlainen taika suhteessa raukeaa heti, kun häät ovat ohitse. Eli voidaan sanoa sormuksessa oleva päivämäärä olevan "parasta ennen." Toisessa ihmisessä alkaa avioliiton aikana ärsyttää kaikkein pienimmätkin asiat, jotka tietenkin tulevat ilmi vasta liiton alettua. Herää kysymys, miksi toinen on piiloitellut joko tietoisesti tai tiedostamattaan huonoja puoliaan seurustelun aikana? Kuvitteleeko hän, että avioliitossa saa sitten käyttäytyä kotona, kuin sika pellossa?
Parhaimmassa (tai pahimmassa) vaihtoehdossa kaikki sujuu kutakuinkin normalisti, mutta kaikenlainen eläväksi tekevä liekki hiipuu ajan kuluessa, kuin kynttilä vienossa tuulessa. Kaikki muuttuu samantekeväksi ja huomaa, että toista ei varsinaisesti vihaa, mutta ei enää rakastakaan. Uskoisin, että suuri osa ihmisistä elää tällaisessa avioliitossa. Pahinta on, jos tässä vaiheessa suostuisi hankkimaan toisen kanssa lapsen.
Myös tarve rakastajalle nousee arvoon arvaamattomaan: Milloinkaan ei seksi ole maistunut yhtä hienolta, kuin avioliiton aikana. Rakastajaa myös yleensä todella rakastaa, mutta tilanne on kiusallinen. Nimittäin, jos katkaisee liittonsa ja ryhtyy suhteeseen rakastajansa kanssa, taika raukeaa tästäkin! Ainoa tietyllä tapaa ihanteellinen tilanne olisi, jos voisi pitää intohimoista rakastajaa ja ymmärtävää ihmistä samanaikaisesti, kun kituuttaa huonossa liitossa. Tässäkin on huonot puolensa: Jatkuva halu saada enemmän aikaa rakastajansa kanssa, harmaa pitkäveteinen tylsyys kotona.
Taidan pysytellä jatkossa vapaana yksilönä ja vapaissa suhteissa, joita ei pyritä tuhoamaan turhilla virallistamisilla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehkä olet tavannut vääränlaisia ihmisiä tai ehkä olet itse ollut kypsymätön liittojen solmimishetkellä. Ei parisuhteeseen mitään taikaa liity. No, ehkä se on tämä ikäkysymys. Nykyään sitä arvostaa rauhaa, harmoniaa ja toivoo sitäkin parisuhteeseen. Sellaista sopivaa pilkettä ja vetoa unohtamatta. Lisäksi toivon, että sinäkin olet ap oppinut, minkälaisia ihmisiä kannattaa välttää uutta suhdetta solmiessa. kannattaa vaikka listata tiettyjä ominaisuuksia, joita ei siedä toisessa ihmisessä lainkaan.
Ei se ole keltään pois . Näinhän lesbot ja homotkin huutaa nykyään. Itse en aio antaa lesboille . Kerran yksi "rekkalesbo" yritti mutta pääsin karkuun . Kerran työtoverini kertoi että vievät mökilleen ,etenkin kesäisin ,juottavat humalaan ja sitten raiskaavat.
Oletko tosissasi sitä mieltä, että se avioliitto on se suhteen tylsistyttäjä?? Ja jos et olisi avioliitossa vaan muuten vain pitkässä suhteessa, arkiko ei siihen suhteeseen tulisi??
Vika on omien korviesi välissä. Asenteen tarkistaminenkin olisi paikallaan.
Kyllä se nimenomaan on niin, että jos kaksi ihmistä menevät naimisiin, se on aina molemminpuolinen häviö. Tylsää kompromissia. Täytyy joustaa, suostua katselemaan toisen kanssa typeriä tv-sarjoja, osallistua keskusteluihin ihmissuhteista, toimia kaikenlaisten korjaustöiden tekijänä jne. Toisen ihmisen vapautta ja itsemääräämisoikeutta pyritään rajoittamaan kaikin keinoin, kysellään menemisiä, ollaan mustasukkaisia tai aloitetaan mykkäkoulu. Kiitos ja ei, ei enää tällaista naurettavaa pelleilyä aikuisilta ihmisiltä!
Täytyykö? Joo, joustaa täytyy useimmissa ihmissuhteissa joskus, mutta noita muita "pakkoja" en omassa liitossani tunnista. Ei avioliitto pakkoja aseta vaan ihmiset. Jos ei pysty sitoutumaan siihen, mitä vihkivalassa luvataan (tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä), ei ole pakko mennä naimisiin.
AP:n kirjoituksessa ihmettelen tuota taikaa. Minun vihkisormukseni ei ole mikään taikasormus, joka näivettäisi kantajansa. Ei avioliitossa tai'asta ole kyse. Sitä paitsi, kuten edelle kirjoitettiin, arki tulee pitkässä suhteessa vastaan, oli aviossa tai ei. Puolisossa (ja minussa) on monia asioita, jotka ärsyttävät. Osa asioista on sellaisia, joita ennen piti hyvinä ominaisuuksina. Mutta ärsyyntyminen kertoo enemmän itsestä kuin puolisosta. Miksi ärsyynnyn? Huonoja puolia ei ole vaikea löytää, jos niitä tarkoituksella alkaa kaivella. Elän ihanteellisessa tilanteessa: sama mies on sekä rakastaja että ymmärtäjä.
Oma kokemukseni on, että avioliitto voi todellakin muuttaa ihmistä. Tuntuu, että joillakin miehillä (en halua silti yleistää) avioliiton solmiminen tarkoittaa todella sitä, että tuossahan se toinen nyt sitten on ja aamen. Ja ihminen voi todellakin muuttua toisenlaiseksi, vaikka olisi jo yhdessäkin asuttu. Ei kait aikuiset nyt kuitenkaan mihinkään taianomaisiin seikkailuihin usko.
Mutta varoitus ap:lle.: Jos sinulla ei vielä lapsia ole, niin lapsen saaminen sitä miestä voi todellakin muuttaa tosi paljon. Suhde kannattaisikin näin jälkikäteen ajateltuna solmia ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia näin tietäisi miten hän toimii lasten kanssa.
Olen itse mies!
No ei kannata. Suurimmat ristiriidat on suhteissa joissa on niitä sinun, minun ja meidän lapsia. Yäk.
Varmasti tulee helpommin ongelmia kuin ydinperheissä, mutta kyse on jälleen kerran ihmisistä ja heidän ongelmanratkaisutaidoista!! Parisuhteessa on pari ja kumpaakin tarvitaan ratkomaan niitä asioita, ei riitä että yksi ratkaisee. on niitä onnellisiakin uusioperheitä ja onnettomia ydinperheitä. ja edelliselle vastaajalle tällainen ei ole edes rakkauden kohdatessa mahdollista niin varo ihastumasta kehenkään ilman ruksilistaa.
Lisäys ensimmäiseen viestiini: Olen itse siis miespuolinen.
No enpä ihmettele että avioliittosi ei ole kestänyt. Itse olimme ensin avoliitossa 15v ja nyt olemme olleet naimisissa 17v. Olemme aina rakastaneet ja kunnioittaneet toisiamme. Ja häiden jälkeen tunne vain voimistui.
Mutta ihmisillä on monia syitä mennä naimisiin. Me olemme yhdessä (naimisissa) koska rakastamme toisiamme ja haluamme elää yhdessä. Ei ole siitä kiinni että ollaan naimisissa ja sitten tunteet kuolee. Ne vain ei ole ollut tarpeeksi vahvat, jotta olisi kannattanut mennä naimisiin ja rueta perustamaan perhettä.
Ei meillä ole tunteet, kunnioitus ja seksi hävinneet avioliiton aikana. Päinvastoin.
Hieno teksti, Vapaajavallaton!