Uskovaisten kapeakatseisuus

Eipä ole asiasta kokemusta, sillä en ole semmoisiin tosiuskovaisiin miehiin ikinä tullut tutustuneeksi, kun ilmoitan jo profiilissani olevani ateisti. Ja aika vähän kyllä tunnen uskovaisia noin ylipäätään. Oikeastaan vain yksi tuttu (naispuolinen) taitaa olla joka nähtävästi on ihan oikeasti uskossa, mutta ei hänkään tosiaan sitä uskoaan muille tuputa eikä häntä normaalissa kanssakäymisessä oikein mistään edes arvaisi uskovaiseksi.

Ottaisin, jos mies itse hyväksyisi uskovaisuuteni ja kunnioittasi elämänvalitaani myös tunnetasolla.

Ristiriita on siinä, että uskovainen ihminen, mikäli hän on todella uskovainen, noudattaa Jumalan tahtoa, mikä on tullut profeettain kautta tiedoksi meille maallisimmille ihmisille. Ei-uskovainen saattaa luonteesta riippuen olla aivan erilainen maailmankatsomukseltaan tai jopa yllättävän samanlainen, kuin esim kristitty, vaikkei uskontoa tunnustaisikaan.

Ristiriita tulee, jos uskovaisesta tuntuu pahalta joku, jonka ei-uskovainen kokee normaaliksi. Esim huorin teko ja kostaminen ovat vastoin kristillistä periaatetta, mutta ei-kristillisten mielestä täysin normaalia inhimillistä käyttäytymistä. Parisuhteen periaatteiden tulisi olla jokseenkin samansuuntaiset, jottei sisäiset ristiriidat repisi rikki pyhää yhteyttä miehen ja naisen välillä.

Uskovaisten yksilöiden sisäiset näkemykset poikkeavat toisistaan ja eri uskontojen näkemykset saattavat olla jo itsessäänkin ristiriitaisia, koska ovat eri aikakausina kirjoitettuja eri näkemysten ollessa vallalla.

Jumala on suuressa viisaudessaan antanut meille niin paljon, että voimme jokainen pukea päällemme oman valkoisen vaatteemme...;)

Jotkut ei uskovaiset ovat riidan ja vallanhaluisia ja huvikseen kiusaavat ja nälvivät uskovaista ihmistä, varsinkin esim kristittyä, jolle on tärkeää elää rauhassa. Tällainen lankeemuksen aiheuttaminen sitten koetaan itselle voitoksi ja synninpäästöksi, ikäänkuin saadaan uskovainen laskeutumaan pilvilinnoistaan härnääjän tasolle. Jeesus sanoi "Se ei vahingoita, mikä tulee ulkopuolelta, mutta se vahingoittaa, mikä tulee sisältä".

Varmasti monet uskovaiset, jotka eivät heti ensimmäiseksi halua ajatella pahaa toisesta ihmisestä, ovat joutuneet täten kärsimään uskonsa vuoksi, minä ainakin olen, jopa perhepiirissä, koska olen perheessäni ainoa aktiivisesti uskovainen. Oli kerran jopa ihastus, joka yritti "käännyttää" minua olemasta uskossa Jumalaan, väitti hulluksi, vaikka itkin katkerasti hänen julmuuttaan. Sanomattakin selvää oli, että kyseinen henkilö oli sadisti.

Onko sitten ihme, että uskovainen, varsinkin nainen, ei helposti antaudu suhteen vietäväksi ja pelkää jopa tutustua, koska sekin tässä pornokulttuurissa tarkoittaa suurin piirtein seksuaalista kanssakäymistä viikon sisällä ensi treffeistä, joka ainakin omalla kohdallani on täysin mahdotonta.

Ristiriitoja on paljon, mutta kaikilla uskonnoilla on lopullinen tavoite ja se on elää rauhassa kaikkien muiden luotujen kanssa. Varmasti on myös niitä ns. ei-uskovaisia, jotka yhtälailla haluavat samaa Jumalan tahdon mukaista elämää ja siten ovat aivan samalla tasolla uskovaisten tahdon kanssa. Tällainen liitto voisi toimia ja ainakin itse voisin kuvitella sellaisessa eläväni, en ole niitä, jotka vaativat, että kaikkien ajatukset pitäisi olla samoja joka piirteiltään, sellainen ei ole mahdollista, koska Jumala on suuri.

Tapailin tuossa kesällä uskovaa naista ja oli kyllä kaunis ja mukava. Itse ehkä vähän liikaakin alussa arkailin hänen kanssaan esim seksin ehdottmista, koska hän oli aina kun ehdotin hyvinkin halukas. Himot ne on ilmeisesti hiirelläkin.

Hänen kanssaan pystyi myös käymään keskusteluja uskontoon liittyvistä aiheista vaikka olen ateisti

Käytännössä en ottaisi kumppanikseni ei-uskovaista naista, paitsi jos hän on erittäin pitkälle koulutettu, huomattavan älykäs ja monipuolisesti sivistynyt nainen. Ateistinen maisteristason nainen, jonka päälukemistoa tutkinnon suorittamisen jälkeen ovat naistenlehdet ja työhön liittyvät julkaisut on vielä täysi turn-off ainakin minulle puhumattakaan niistä heikommin koulutetuista, sivistymättömistä ja heikkolahjaista ateistinaisista. Ja painotan tässä vielä sitä, että kyseessä on nimenomaan elämänkumppanin valinta eikä mikään muu väärinkäsitysten välttämiseksi. (Vaikka todellisuudessa uskonkin, että edellä kuvattua vääristelläänkin omien tarkoitusperien mukaisesti joidenkin ateistien toimesta)

Joissain tilanteissa olen huomannut, että todellisessa uskossa olevan ihmisen maailmankatsomus on todella naiivi suhteutettuna omaani, jolloin minun on vaikea ymmärtää toista. Tavallaan ihailen sitä omistautumisen ja luottamuksen tasoa, jollaiseen uskova kykenee, mutta itselle sellainen on jotenkin vierasta. Olen nuorempana yrittänyt itsekin uskoa, sillä moni ystäväni oli/on uskossa, mutta se ei vain toiminut kohdallani. Uskonto ei ihmistä määritä, vain teoilla ja sanoilla on minulle väliä.

Seurustelu uskovaisen kanssa olisi mahdollista, jos hän pystyisi kunnioittamaan niitä valintoja, joita minä olen tehnyt. Häneltä pitäisi myös löytyä halua enemmän seurata parisuhteessa minun valintojani, kuin pyrkiä hallitsemaan minua. Tässä kohdassa varsinkin kovin vanhoillista uskoa noudattaville voisi tulla kynnys vastaan. Varmaa on myös, ettei minua todennäköisesti ikinä hyväksyttäisi vanhoillisessa yhteisössä.

Todellinen välittäminen, rakkaus, voisi siloittaa suurimmat esteet ja haasteet, mutta pitäisin kyllä melko ihmeellisenä, jos uskossa oleva mies haluaisi minun kanssani parisuhteen. Toki kyseessä voi olla joku pelastajasyndrooman omaava henkilö, mutta aika nopeasti yleensä huomaavat etten halua tulla "pelastetuksi". Olen varsin toimiva tällaisena.

Uskovaiset on tekopyhiä. Samaa syntistä elämää elävät kuin muutkin. Rukoilevat ja käyvät kirkossa ja luulevat näin saavansa syntinsä anteeksi vaikka oikeasti anteeksi voi antaa vain se, jota kohtaan on väärin tehty. Jos ei siltä saa anteeksi, niin voi voi kun ikävä juttu.

Uskovaiset väittävät että heidän jumalansa on se ainoa ja oikea. Millä perusteella? Maailmassa on monia uskontoja ja jumalia, niin miten se yksin on se ainoa ja oikea. Tämän mielikuvitusleikin takia on jopa sodittu.

Raamatussa sanotaan, että pitäisi antaa osa rahoista ja leivästä köyhille. Miksi sitten Suomessakin kylän toiseksi rikkain on ollut pappi, heti kartanon omistajan jälkeen?

Miksi on yliopistossa teologinen tiedekunta? Yritä nyt jossain väitöstilaisuudessa perustella mielikuvitusasioita ja uskomuksia vastaan, joilla ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä.

Miksi uskovaiset väittävät että syntejä koko elämänsä tehnyt uskovainen pääsee taivaaseen, koska jumala antaa synnit anteeksi? Kun taas synnittömämpi ateisti ei pääse taivaaseen, vaan palaa helvetin tulessa kuoltuaan, koska ei usko jumalaan.