Niinkuin itse olis tuossa, tosin Saksan maalla, joskus edellisessä elämässä 2-kymppisenä.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/c/c2/Rukajärven_tie.jpg
Hyvä leffa, joka kuvaa polkupyöräjoukkueen tiedusteluretkeä Lieksajärven ympäri kun 14. divisioona oli aloittanut matkan kohti Rukajärveä.
On ne suomalaiset kovia jätkiä. Suomalaiset piti pintansa Rukajärvellä loppuun asti. Nykyäänkin R-järvellä on yksi säilynyt suomalaisten rakennus, missä 14. divisioona piti esikuntaansa.
Mutta kohta ollaan nuoria taas, seuraava elämä koittaa!
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/c/c2/Rukajärven_tie.jpg
Hyvä leffa, joka kuvaa polkupyöräjoukkueen tiedusteluretkeä Lieksajärven ympäri kun 14. divisioona oli aloittanut matkan kohti Rukajärveä.
On ne suomalaiset kovia jätkiä. Suomalaiset piti pintansa Rukajärvellä loppuun asti. Nykyäänkin R-järvellä on yksi säilynyt suomalaisten rakennus, missä 14. divisioona piti esikuntaansa.
Mutta kohta ollaan nuoria taas, seuraava elämä koittaa!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ristin kantaminen sotilaalla Natsi-Saksassa ei ollut sallittua. Muuten kuva muistutti mua siitä, miten rakkaat olivat jäähyväiset, kun lähdin rintamalle. Sanoin: "Tschüss!" , ja sitten en eenää nähnyt rakasta, joka oli leevännyt käsivarsillani.
Mutta sen olen nähnyt, että vielä kerran näemme, jossain joskus. Kuin Orfeus, joka rakastaan haikailee, ja joskus vielä hänet näkee. On elämä jännä seikkailu ja niin kauan pidetään hauskaa kuin tätä kestää!
http://areena.yle.fi/tv/2293134
Mielestäni sodan mielettömyys tulee tässä sarjassa paremmin esille kuin tuossa Rukajärven tiessä, joka on muistaakseni vähän romantisoivaa hömppääkin. Kukaan ei sodasta palaa henkisesti tasapainoisena. Leffoihin tietenkin yleensä kuuluu se, että lopussa on jälleen rauha maassa ja kaikki hyvin, ihmisillä hyvä tahto ja he elivät loppu elämänsä onnellisina.
Niinpä niin...
Sota on ihan hullua hommaa ja turhan pian kuoltiin, mutta ne rakkaat asiat jäävät mieleen mukavana lämpönä. Ja miten sankarillista onkaan kuolla maansa puoleesta, minä en tällaisia tovereita unohda.
En edes tässä elämässä.
Katsokaa elokuva Stalingrad kun haluatte tietää mitä sota on. Barbaarista, jäätävää, kohtuutonta...
Sotatrauman hoitoon panostaisin paljon. Lopussa kiitos seisoo jos näin tahdomme, eli asenteemme elämää kohtaan ratkaisee miten elämän näemme. Voimme poimia hyvät asiat muistoista ja jättää huonot muistot huomiotta, tai tarkastella niitä viileästi ilman tunteita - näin sotilas voi pärjätä eteenpäin.
Stalindgrad olikin varmaan koko sotahistorian mielipuolisin paikka. Stalinille ja Hitlerille se oli enemmänkin arvovallan kysymys kuin sotilaallinen kysymys. Siellä teurastettiin sotilaita siis oikeistaan täysin turhaan molemmilla puolilla.
Joskus sodissa oli vielä jossain määrin kunniaa ja muuta sellaista vähän ylevämpää, mutta nykysodat ovat lähinnä teurastusta. Uusin sodanmuoto ovat nämä lennokit, joita joku nörtti ohjaa 5000 kilometrin päässä. Siinä hyvä esimerkki siitä miten kunnia katoaa jo kokonaan sodista. Jotenkin tuntuu muutenkin siltä, että raukkamaisuus on nykyisin suurempaa kuin koskaan aiemmin.
Ja se saatanallinen melu mikä näistä nykyaseista vielä lähtee. Olen aika varma siitä, että olen sotinut muutamissa sodissa joskus menneissä elämissä, koska vihaan sitä meteliä mikä näistä sotavehkeistä lähtee. On vielä monia selittämättömiä traumojakin, jotka taitavat johtua niistä kokemuksista. Kyllä näitä nykyajan helvetinkoneita pitääkin vihata sellaisen, joka uskoo vielä kuitenkin kunniaan. Parempi olis kun laitettais sotahullut kehään ja annettais niiden siellä mäiskiä toisensa, ettei muuan maailman tartteis siitä kärsiä.
Näyttäis siltä, että kun tahdotaan perustaa joku ylevä "ihanneyhteiskunta", josta voisi olla ylpeä, niin ollaan tähän mennessä sorruttu käsittämättömään väkivaltaan. Natsi-Saksa, Neuvostoliitto, P-Korea, Kiina esimerkkeinä. Jotain hyvää noissa yhteiskunnissa, mutta syrjintä ja toisinajattelijoiden toiminnan tukahduttaminen on korruptoinut noita yrityksiä. Lisäksi suhteet ulkovaltoihin monesti niin ja näin.
USA:kin on sekaantunut vallankaappauksiin ja sotiin ihan Afganistania myöten. USA:ssa koulutetaan kyllä honorin, sotilaskunnian tuntemiseen. Sotilaskunniaan kuuluu mm., ettei aiheuteta tarpeetonta kärsimystä.
Sotilaskunnian mukaan eläminen ihan arkielämässäkin ja Geneven sopimusten noudattaminen tulisi olla ensimmäisenä. Suomessahan on mm. vihreät baretit, joilla tämä toteutuu, baretin voi myös menettää jos käyttäytyy "epäurheilijamaisesti" vai miten tuo ilmaistaankaan.
Kyllä näitä roomalaisaikaa ihannoivia " sankarillisia ideaalivaltioita" varmaan yritetään synnyttää yhä uudelleen, viimeisin yritys oli fasismi. Jotta tuollaisella olisi kansa tuki takanaan, pitää poissulkea oman hyödyn tavoittelu toisen kustannuksella. Olenkin puhunut isänmaallisuudesta, joka kunnioittaa toisia kansoja, ei koeta alistaa niitä orjikseen. Varmaankin saadaa jossain vaiheessa jalostuneempi "sankarillinen" valtio aikaiseksi, nyt USA koettaa esittää sankarimaailmanpoliisia, joka ratkaisee pulmat.
Hitlerjugend oli yritys kasvattaa kansalaisista huippukuntoisia ja moraalisia, jotka ajavat sen valtion etuja partioleirimäisestä toiminnasta aloittaen. Osallistuminen oli pakollista. Ideana sinänsä ok, kunhan sitä viilataan vastaamaan nykyaikaisia moraalinormeja.
Terveys ja hyväkuntoisuus harjoittamalla säännöllistä treeniä olisi kyllä nykynuorisolle ihan suotavaa. Läskimakkarat pois ja tilalle reipasta yhteishenkeä. Ylipainoisille voisi asettaa ylipainoveron, poikkeuksena tietty syntymälihavat. Tästä kansanterveyskin kohenisi.
Jep, mutta näissä "ihanneyhteiskunnissa" on kaikissa se yhteinen piirre, henkilökultti. Hitler, Stalin, Mao jne. jne. Ja valtahan turmelee, varsinkin jos sitä on liikaa.
Tulevaisuuden maailma perustuu yksilölliseen älyyn ja tunteeseen ja siinä maailmassa ei enää johtajia tarvita, koska jokainen on oman elämänsä johtaja. Esikuvia ihmisillä tulee aina kuitenkin ehkä olemaan, vaikka niitäkään emme pahemmin tule tulevaisuudessa enää tarvitsemaan koska olemme kyvyiltämme kaikki suunnilleen samaa tasoa. Jokainen voi säveltää loistavan sinfonian niin halutessaan. Koulujärjestelmä tulee muuttumaan aivan erilaiseksi, kaikista tulee huippuoppilaita. Myös itseopiskelu tehostuu niin, että lapsi voi suorittaa vaativatkin opinnot jo nuorella iällä. Tästä on jo nyt olemassa esimerkkejä, mutta ne ovat vielä harvassa. Tulevaisuudessa se tulee olemaan hyvin yleistä. Myöskään leikin voimaa ei tulla unohtamaan ja aivan uudenlaiset pelit valtaavat alaa. Tulevaisuuden ihminen onkin "leikkivä ihminen". Leikki pitää ihmisen myöskin mieleltään nuorena. Liikunnastakin tulee hauskempaa ja kaikki liikkuvat tarpeeksi. Mitään "jugendeja" ei enää tarvita.
Valtaa ei pidä antaa yhden käsiin. Siinä mielessä kansanedustuslaitos mainio keksintö. Oppositiota tulee olla balansoivana voimana.
"Tulevaisuuden ihminen onkin "leikkivä ihminen". Leikki pitää ihmisen myöskin mieleltään nuorena. "
Voin hyvinkin olla tästä samaa mieltä. Kun olen tsiigaillut mitä siellä tehtiin ennen syntymää, niin kas kummaa leikkiä ja lauluahan se. Tila ennen syntymää on hyvin kevyt ja eloisa, joten sitä voi kutsua leikin ja laulun maaksi. Tai innostavien ystävien maaksi täynnä optimismia ja elämäniloa. Ihmiset ovat vaipuneet rauhalliseen euforiaan ja tahtovat että kaikki ihmiset ovat onnellisia.
Perheen perustamisesta tulee ykköstehtävä ja lasten kasvattamista pidetään suurena etuoikeutena ja kunniana. Tällaisena näen ihmisten välisten suhteiden priorisoinnin tulevaisuudessa.
En ole koskaan ollut oikein politiikasta kiinnostunut. Sen verran mitä nyt väkisinkin tulee sitä seurattua, niin jotenkin tulee sellainen käsitys, että päätöksenteko tuntuu olevan jotenkin rampautunutta. Iso raha on nykyisin kaiken takana ja rahan alttarille uhrataan koko hyvinvointivaltiomme.
Leikki on kaiken ilon lähde ja tuleehan sitä leikittyä näin keski-ikäisenä lähes päivittäin. Pelailen välillä jopa tietokonepelejä. Niihin tuli himo jo yli 30 vuotta sitten, joka on tosin laantunut vuosien saatossa. Myös soittaminen ja laulu ovat leikkimistä ja onneksi nykyteknologialla soittaminen onnistuu jopa kerrostalossa.
Perheen pitäisi olla jokaisella ihmisellä se nr. 1! Lasten kasvattaminen on vaativin, mutta myös palkitsevin "duuni" Mielestäni todellinen menestyjä on se joka onnistuu kasvattamaan lapsistaan tasapainoisia pärjääjiä. Aina pitäen se kuitenkin mielessä, että lastaan pitää rakastaa, oli tämä sitten millainen hyvänsä.
Lasten 'työ' on leikki ja samoin tekevät kaikki elolliset 'vauvat'. Eli ehkä tämä periytyy sieltä mistä tulemme....on jonkin aikaa täysin luontevaa. Pätee niin ihmisvauvaan kuin kissanpentuun, valitettavasti tällainen aito leikki unohtuu kovassa aineellisessa maailmassa nopeasti.
Mainitsit todellisen menestyjän mallin, tämä asia on kyllä aika monitahoinen juttu ja helposti sitten tulee kysymykseen 'paremmuus' ja 'kilpailu'....jotta olisimme 'menestyjiä'.
Sori että sekaannuin keskusteluunne.
Kaikki ovat tervetulleet keskustelemaan kanssamme. Ei tämä mikään inside-piiri ole. :)
Pärjääminen on vähän eri juttu kuin menestyminen. Pärjääjä on sinut itsensä ja muun maailman kanssa, oli sitten yhteiskunnallisesti menestynyt tai ei. Tulee omillaan toimeen ja on tyytyväinen siihen mitä on. Ei se sen kummempaa ole.
Leikki on ollut kieltämättä aliarvostettu "lasten juttu". Tähän on tullut kuitenkin muutosta, kun vanhuksetkin pelailevat jo angry birdsejä. Näin se vanhakin jo nuortuu. Voin aivan hyvin kuvitella itseni 90-vuotiaana pelaamaan vaikka tietsikkafutista jonkun nuoren sällin kanssa.
Muutokset tapahtuvat usein lähes huomaamatta.
Ihmiselämä koostuu peräkkäisistä kokemuksista ja ehkä joskus päällekkäisistä.
Tämä maailma on varmaan paikka, missä sotakokemuksia hankitaan, ei voi kuvitella missään muualla missä on yleinen tietoisuus kohonnut, olevan vastaavanlaisia kokemuksia.
Rakkaus ei ole vihaa, kukaan rakastava ei suostu vahingoittamaan, mutta jo tietoisuus ja sivistys saa aikaan pasifistisen mielen. Kun ihminen tiedostuu maailman luonteesta(kuollut ruumis), niin mikään, ei valta, raha, ainainen nautinnon hakeminen ole tärkeää, niin ihminen tulee vapaaksi jo tässä maailmassa.
Tällä tasolla vallalla ovat äärimmäiset 'tunnetilat', ehkä juuri nämä antavat kokemuksia jota juuri minä tai sinä tarvitsemme.
Ilman vastakkaisia tunnetiloja emme pysty oikein määrittelemään Rakkauden asemaa, jos sittenkään.
Uskon että jokaisella syntymällä tänne on jokin kokemuksen tarkoitus ja jos oivallamme tämän tarkoituksen sitä 'täydellisempi' ....tyydyttävämpi on tämän kertainen maallinen jakso.
Ihmisessä Rakkaus heijastuu jopa vihana rakkaudettomuuden kohtaamisessa, mutta Rakkautena kaikki on balanssissa.
Tarkoituksesta, mikä tarkoitus lienee keskosena syntyneenä, vakavasti valmiiksi tuskaisen elämän aloittaneella, tai täysin terveenä ja rikkaaseen sukuun q joka ei elämässään tunnu oppivan edes alueellisia ihmisyyden muotoja? Sattuman satoa ihminen on, se millaiseksi elämä kulloinkin muotoutuu tai miksi ihminen tulee, on monen vaikuttavan summa. Ihminen ei ole kuin botti jonka kautta Kokonaisuus kokee ja aistii Itseään, ihmisyys tässä on mitätön osa.
Hyvä kysymys, miksi ihminen syntyy kärsimään, miksi joku syntyy 'kultalusikka' suussa?
Ainakin pintapuolisesti voisi olettaa olevan kysymyksessä sattumien summa.
Minä en usko 'sattumiin', eli itselleni todellisuutta ovat nämä erilaiset kokemukset....siis juuri tämä kultalusikka suussa ja kurjaakin kurjempi kohtalo ojan pohjassa, siis lukemattomia asioita.
Näin ajatellen ihmiselämällä on aina jokin 'tolkku', meille täällä on vaikeuksia jaksaa ymmärtää asioitten tarkoituksia....siksi vähän väliä joku ihmettelee....kuinka Jumala sallii yms.